Olenko tulkinnut eläinsuojelulain väärin, kun olen olettanut, että pihvikarjallekin pitää olla vähintäänkin katos olemassa

Eläinsuojelulaki ei ota suoraan kantaa, vaan siinä vain todetaan, että pitää ottaa huomioon esim. rotu ja sen ominaisuudet. Esimerkkinä Highlandille riittää vähempi suoja kuin vaikka maitorotujen sonneille. Asetuksessa mainitaan kolmiseinäinen katos esimerkkinä, mutta se ei velvoita sinänsä.

Se mitä laki vaatii on sula juomavesi, riittävä ravinto ja muistaakseni kuivitettu makuupaikka. No, kun nämä talvet on mitä on, niin käytännössä makuupaikan päällä pitää olla katos.

Viime vuonna tehtiin eräs laaja hyvinvointitutkimus ja sen perusteella todettiin, että maasto-olosuhteiden ollessa otolliset myös sopiva metsä antaa riittävän suojan. Kaikki riippuu olosuhteista ja eläinmääristä, sekä siitä miten paljon haluaa panostaa omaa työtä.

Itse olemme rakentaneet talvitarhaan katoksen ja siinä säästyy paljon työtä ja kuivikkeita.

Vaimo kyllä tietäisi, kun hoitaa meillä kaikki tuollaiset. Pitää kysyä ja kirjoittaa vastaus....Meillä kaikki myytävät jalostuseläimet ovat kantakirjattuja.

Osaisiko muuten paikallinen faban neuvoja auttaa vaikka heti puhelimessa?

jos syöttää glyfosaatilla käsiteltyä viljaa ?

    Mikä tässä on ideana? Miksi ei ruiskuteta puinnin jälkeen, jos rikkaruohot on ongelmana?

Nyt haluan kuulla omia kokemuksia Ab:sta ja Hf:stä. Luonne lähinnä kiinnostaa ajatellen käsiteltävyyttä. Nyt jokaisen omia kokemuksia.

Muutamissa eläinnäyttelyissä on tullut oltua yhdessä noiden rotujen kanssa ja sen perusteella uskaltaisin väittää, että HF on rauhallisempi kehässä (noista kahdesta). Onko tästä sitten vedettävissä johtopäätöksiä laajemminkin - siihen en osaa ottaa kantaa....
Tuttu Hc kasvattaja, jolla on paljon kokemusta eläinten kuljettamisesta sanoo HF:n olevan rauhallinen kuljetettava.

Sitten sellainen näkökulma, että mikäli yhdistystoiminta kiinnostaa, niin Angus on näistä paljon toimivampi ja aktiivisempi. Heillä on todella mukava ja innokas pj.

"Paras emorotu" viestiketjussa oli myös monipuolisesti eri roduista.
Katso: http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=3153.0

Aitaamistarvikkeet ja aika aitaamiseen, jota itsellä kesäaikaan hyvin rajallisesti.

Tähän on olemassa järkevä vaihtoehto, jolla homma hoidetaan kertatyöllä valmiiksi reilusti yli kymmeneksi vuodeksi - high tensile.

Eihän sit tarvi olla lannan levitys peltoja jos elukat on ulkona isossa aitauksessa aina?.. missäs päin muuten MRP vaikutaa?, ois muuten ihan hyvä käyvä katelee minkä laisista elukoista on kyse ja muutenkii tiloja katella paljonko on muuten hc:n tai ylämaan sonni vasikan hinta?. Täälä päin tietääkseni ole ylämaalaisia tai hc:ita

Kuten Rene kirjoitti, niin toki eläimet vaativat talvella ruokinnan. Jos alue on hyvä (ei savinen kurakko) voit tarjota ruoan siirrettävästä ruokintahäkistä, jonka paikkaa aina vaihdetaan hieman. Näin lanta ja varissut säilörehu kertyy tasaisesti eri puolille peltoa. Alueen voi sitten uudistaa eläinten mentyä kesälaitumelle vaikkapa yksivuotisella rehulla. (Westervold on näille muuten parempi kuin italianraiheinä).
Olemme täällä Eteläpohojammaalla. Highlandyhdistyksen sivuilla on yhteystietoa ja jäsenille avautuu suljetulla osiolla vielä enemmän yhteystietoja. Katso sieltä lähimpiä ja käy ihmeessä katsomassa useammalla tilalla. Sinuna tilaisin myös Palosen/Aarnion kirjasen aiheesta. Sen saa yhdistyksemme sivuilta postimyynnistä ja samalla postikululla tulisi myös vuosikirja 2008, jossa on myös paljon asiaa.
Sonnivasikoita ei kovin paljon ole myynnissä, mutta ilmoittamalla yhdistyksen "ostetaan palstalla" voisi onnistuakin.  Useimmat kasvattavat eläimensä itse teuraaksi, mutta toki sonnit jonkin verran liikkuvat. Teuraseläimillä hinta on ihan kilojen mukaan. Soita vaikka yhdistyksemme puheenjohtajalle. Tiedän, että hän osti lisää teurassonneja, joten häneltä saat halutessasi tarkan hintatiedon.

Ohan noi aika julmetun iso-kokosia, minkä laisia nää higlandcatle on luonteeltaan? onko kelään tietoa tosta ylämaan sonneista?.onko mrp:llä kuin paljon näitä hc:ita? paljonkos näillä tulee olemaan elo-painoa?.. onkos mrp:llä meseä tai jtn että voitais höpötellä lisää?? tekeeks nää sellasen ringin että vasikat ringin keskelle ja isot eteen, ettei susi pääse vasikoihin "käsiksi"?

Huomenta! Tässä vastauksia - osaan saitkin jo vastauksen muiden toimesta:
Kuten Emo-Heikki jo kirjoitti, niin rotu on rauhallinen ja hyväntahtoinen ihmistä kohtaan. Meillä ei ollut mitään kokemusta naudoista kun aloitimme, mutta mitään ongelmaa ei ole tullut vastaan, joka aiheutuisi huonosta luonteesta. Nuori eläin kyllä voi kokeilla (varsinkin hieho) rajojaan, mutta laumajärjestys selviää kun levittää kätensä (yhtäkuin isot sarvet eläimen mielestä) ja mölähtää kiukkuisesti vastaan. Sen jälkeen asia on yleensä kerralla selvä. Tiine hieho rauhoittuu ja emo onkin jo sitten tosi mukava, paitsi viikko poikimisen jälkeen pitää olla tarkkana. Sonnit ovat sellaisia tasaisia jörriköitä.
Keskenään ne toki ottavat yhteen ja siksi HC:n kasvatuksessa olennaisin asia on: Ei liian suuria laumoja ja riittävästi tilaa laitumille ja tarhoihin.
Itse asiassa HC on liharoduista pienin. Varsinkin emo on selvästi pienempi kuin muilla roduilla, 450-550 kg. Täysikasvuisen sonnin paino liikkuu noin 800-1000 kg haarukassa. Teurastettujen kolmivuotiaiden sonnien lihapainot ovat olleet jopa hiukan ylikin 400 kg:n, joten elopaino lienee ollut lähellä tuota 800 kg. Meidän siitossonni kävi puntarissa keväällä. Takana talvi heikolla rehulla ja paino oli 770 kg - nyt hiukan laidunnettuaan on selvästi lihaisampi. Juhannuksena tosin alkoi työkausi, joten siinä taas painoa katoaa, kun pitää emoja seurata ja astua.
Eipä löydy meseä, mutta pistä tulemaan e-mail osoite, niin saat koko muun yhteystietorepertuaarin.
Petoalueilla tekisin joka tapauksessa kunnon aidat (high tensile) riittävän monella langalla. Erityisesti alin lanka alas, koska susi tulee aidan alitse. Kyllä ne tekevät ringin vasikoiden ympärille. Itsekin olen kerran nähnyt tämän "näytelmän" kun tuli oudosti käyttäytyvä ajokoira laitumelle. Sama havainto kuin Emo-Heikillä - hiehot tosiaan jätettiin muualle (syötiksi?). Emo on kyllä kova suojelemaan vasikkaansa noin yleensäkin.
Paras emorotu - ketjussa kirjoitin 2. sivulla pitkän listan HC:n plussista ja miinuksista:
http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=3153.15

mikä rotu pärjää kesät-talvet ulkona?. että olis vaan tuulen suoja katos, että pitäis niin sanotusti "villiä ja vapaata karjaa". vai puhunko nyt ihan puuta-heinää?!?

No et välttämättä puhu.
Tämän palstan puolivirallisena HC vastaavana  pitänee hiukan kommentoida. Nimimerkilläni löydät aikaisempia, kiihkeitäkin keskusteluja, aiheen tiimoilta.

Nyt meillä on sitten ihan tieteelllistä ja virallista tutkimusta HC-rodun pärjäämisestä ja kyllä, ne pärjäävät ilman katostakin, jos maasto ja puusto antaa suojan. Tutkimuksessakin todettiin kaksikerroksisen karvapeitteen ylivoimainen ominaisuus märkyyttä vastaan. Meillä (ja monella muulla) on kuitenkin avonainen katos, koska se pudottaa kuivikkeen kulutuksen murto-osaan.

Villiksi niitä ei kannata jättää, vaikka vapaana ovatkin. Villeistä ja ihmisiä karttavista eläimistä ei tule kuin stressiä. Katso ainakin tarkkaan mistä ostat eläimet, että ovat kesystä karjasta.

www.highlandcattle.fi osoitteessa pääset alkuun.

Kannattavuutta parantaa mahdollisuus markkinoida tuotetta jonkun muun kuin bulkkiteurastamon kautta. Myös laajat perinnebiotoopit (erityisympäristötuki) voivat parantaa kannattavuutta jopa niin, että monella tilalla niistä saatava tulo on suurempi kuin lihasta saatu tulo.

No tässä hiukan alkuun. Tule käymään katsomassa, niin tiedät enemmän. Ja muille sitten tiedoksi, ennenkuin "jyräätte" ja tietysti nyytsi-manille: HC ei ole mikään jokaiselle ja jokapaikkaan paras vaihtoehto, mutta jollekin ja johonkin olosuhteisiin se voi sitä olla.

itse asiassa samaisia paaluja on juuri tullut katsottua ja ne ovat olleet juuri niitä halkeilleita. muun merkkisiä ei ole tullut mainoksissa vastaan oikeastaan.

Kun katsoo mainoksia, niin samantyyppisiä on myynnissä eri paikoissa. Joskus puhutaan octowood "tyyppisistä" paaluista. Vähän on sellainen tuntu, että valmistajia (ja samalla laatua) on useitakin.
En osaa sanoa, että mikä niistä on paras ja mistä ostettuna.
Puu on kyllä ominaisuuksiltaan sellainen, että jos paalu tehdään vaikkapa ohuesta puutavarasta, eli tavallaan ohuesta pikkutukista, niin sydänpuusta tulee aina halkeama ulospäin kuivumisen myötä. Mahtaako tämä sitten vaikuttaa paljoakaan lujuuteen ja voihan sen halkeaman laittaa kääntöpuolelle, niin ei haittaa eristimen kiinnitystä.

Tarkoitat ilmeisesti niitä välitolppia? High tensilessä olevat nurkkapaalut kun ovat tuollaista sähkö/puhelinpaaluluokkaa järeydeltään.

Octowood hakusanalla löytyy ruåtsalaista paalua ja vastaavalla periaatteella tehtyjä on muillakin. Kai se tässäkin on niin, että hinta ja laatu hiukan korreloivat....

Itse olen tehnyt omatoimisesti 50x50 painekyllästettyjä välipaaluja, mutta ovat ainakin hirvialueilla hiukan liian keveitä. Toinen haittapuoli on se, että aina on "väärä kantti" tarjolla eristintä varten. Tuollainen octowoodin tyylinen kahdeksankulmainen tarjoaa aina sopivan kantin eristimelle. Pyöreitä sorvattujakin on myös olemassa, mutta niistä ei kokemusta ole kertynyt.

Viimeiseksi olen hakenut paikallisestä Agrimarketista 80 millin halkaisijaltaan olevia paaluja (ilm. octowood?), joilla on korvattu metsälaitumella hirvien katkomia keveämpiä versioita. Tuolla alueella on hiukan reilut 200 välipaalua, joten ei ne keveätkään ihan huonoja ole olleet, jos parin talven jäljiltä on kymmenkunta paalua uusittu. High tensile lanka on kyllä kestänyt koitokset ehjänä - pari eristintä on törmäyksissä rikkoutunut välitolppien ohella.

Jos olet tekemässä kiinteää ja pysyvää aitausta, niin älä nuukaile pituudessa. 150 cm jää auttamatta lyhyeksi - 180 cm on sopiva.

Oikein tehty high tensile aita kyllä pysyy siinä mihin se on tehty, mutta on tosi, että on se paljon lujempaa kuin mikään muu vaihtoehto - niin kuin sen pitääkin olla. Toisaalta se näkyy helpommin kuin ohutlankainen vaihtoehto, jonka pätkiä voi olla siellä sun täällä. Jos high tensile katkeaa, niin syynä voi olla joko väärä materiaali (eli ruostunut teräslanka, sinkki/alumiini on paras) tai yleisimmin väärin punotut liitokset/päätökset.

Kaikkein paskamaisin irroitettava koneista taitaa kuitenkin olla vanha ruosteinen piikkilanka. Varsinkin kelajyrsin "löytää" kaikki kadonneet palat....

Kun aitaamisen tarve on ohi, niin aidat pitää toki purkaa ja viedä pois pelloilta toisia kiusaamasta.

Kerropa parhaat aidantekovinkkisi!

Olen varauksetta kannattamassa high tensile menetelmää. Erinomainen vaihtoehto pysyviin aitauksiin ja niiden sisällä voi lohkoja jakaa tilapäisillä (lasikuitu)tolpilla ja naruilla. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin, joten nimimerkilläni pitäisi löytyä vanhalta palstalta lisää asiaa.
Tässä valmiita linkkejä:
http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID3/3289.html
http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID3/2810.html
http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID3/2717.html

Highlandcattle yhdistyksen 2008 vuosijulkaisussa oli kaksikin laajaa artikkelia aitaamisesta ja high tensilen rakentamisesta. Kirjaa saa tilattua yhdistyksen sivuilta postimyynnistä tai sitten vaikka osastoltamme OKRA:sta heinäkuussa (jos painosta riittää vielä sinne saakka)

Kaikki muuten mitä jo kerrottiin aikaisemmin maadoituksesta on aivan totta.

Olen täysin tyytyväinen tämän kevään ostooni Hyväkoneelta. Asiallinen hinta ja näyttää olevan riittävän järeä. Itse käytän myös lantakauhana, joten ainakaan vielä ei ole joutunut kovin lujille.

Entä se teuraan kilohinta, mitä haarukkaa voi tuottaja joenvarsilemmikeistään pyytää?
 Niin siitä etuselästä jonka hinta siis voi olla kai sitä 7€:n luokkaa, siitä pitää minun mielestä tehdä lihapullia.

Aika monet myyvät lihansa itse (ainakin yhdistyksen jäsenistä joita tunnen), joten mitään selvää markkinahintaa ei ole muodostunut. Itse olemme ostaneet koko ruhon siten, että tuottaja on maksanut/hoitanut kuljetuksen teurastamolle, teurastuksen, leikkauksen ja pakkauksen. Me olemme sitten hakeneet lihat valmiina ja myyneet ne eteenpäin. Tarkoituksenamme on luoda ja pohjustaa jo markkinoita, kunnes ensimmäiset omat kasvatit tulevat myyntiin. Voi olla, että ostamme hiukan täydennystä jatkossakin, koska meidän sonnipojat tuskin kattavat kysyntää.
Kasvattajalle jää kuitenkin selvästi parempi hinta kuin jos myisi bulkkilihana isolle teurastamolle. Tämä kompensoinee tehokkaasti pidempää kasvatusaikaa. Meillä olisi tällä hetkellä menekkiä selvästi suuremmillekin määrille, mutta teuraita ei niin vain löydykään.

Alin hinta muuten kuuluu jauhelihalle, jota tulee muutenkin, vaikkei etuselkää jauhelihaksi jauhaisikaan. Osa tästä leikkolihasta jalostetaan grillimakkaraksi ja nakeiksi. Tälläisessä pienimittakaavaisessa touhussa on aika helppo neuvotella teurastamon/leikkaajan kanssa millaista painotusta kulloinkin haluaa kokolihan/jauhelihan/makkaran raaka-aineen kesken. Normaalisti tiedetään jo pyytää arvopalat asiakkaiden haluamiin painoihin leikattuna.

Sisäfileestä toki saisi myydessä enemmänkin. Sitä ei kuitenkaan yhdestä eläimestä mahdottomia määriä saa, niin sillä ei kannattavuuteen ole juurikaan vaikutusta "antaako sen ilman vai myykö viidelläkympillä kilo". Olemme pitäneet sen hinnan kohtuullisena, koska se tavallaan antaa asiakkaalle hintamielikuvaa koko toiminnasta ja kuten sanoin, niin täällä ei ole mahdollista päästä aivan niin hyviin hintoihin kuin isojen kaupunkien kupeessa.