haluan vastata SAS:sille koska tuossa aikaisemmin perustelimme useaan mieheen asiallisesti, minkä takia iso tila voi tuottaa laadukkaampia tuotteita edullisemmin, etkä sas perustellut miksi olimme väärässä perusteluissamme? Jos emme olleet väärässä niissä kolmessa viestissä, niin niissä lukee syyt siihen miksi olisi järkevää antaa muotoutua (paikallisten olosuhteiden ehdoilla) tilakokoluokka järkeväksi. Ja haluan ottaa esimerkin:
olenko minä kultalusikkaperseessä, jos aloitin 2001 viljelyn 20ha ja 70 sonnilla, en ole maksanut lahjaveroa tilastani, Puun myyntiä tilalla ei juuri ole minun aikaan ollut, kukaan ei ole tehnyt koskaan ilmaiseksi töitä tilallani, ja olen tehnyt tähän asti noin 2500 tehokasta työtuntia joka vuosi, raivannut ostanut ja vuokrannut peltoa vapailta markkinoilta, parantanut peltoja ojittamalla, kalkitsemalla, oikomalla ja maksanut työntekijöille heille kuuluvaa palkkaa. Nyt minulla on reilu kymmenkertainen määrä peltoa ja reilu viisinkertainen määrä eläimiä. saan tukea vähemmän peltohehtaaria ja tuotettua eläinyksikköä kohden kuin pieni tila, olen myös panostanut voimakkaasti eläinten hyvinvointiin, ja laitan omistautumisellani ansaitsemani rahat pääosin takaisin maatalouteen, jotta kuluttajat saisivat turvallista eettistä naudanlihaa silloinkin, kun isoilta tiloilta leikataan yhä enemmän tukien muodossa.. Onko minulla aarre hanurissa? Mitä pahaa siinä on, että jos toinen on omistautuneempi tai nohevampi niin eikö heidän suotaisi kantavan isomman osan kakusta, jotta pystyttäisiin kantamaan yhteiskunnallisesti mukana nekin jotka jelppiä tarvitsevat? Minun aikanani tila on saanut 50k€ avustusta rakennuksiin, ja suurin piirtein leikkurit ovat leikanneet peltotukia tuon verran eri vuosina eri tuista tilan koon takia pois... tiedän että en tule leveilemään tilan tuotoilla erityisesti ikinä, vaan minulla on ilo luovuttaa aikanaan tila jatkajalle (on se lapsi tai vieras) jolloin voi nähdä että on kantanut kortensa kekoon, kun on lähtenyt laajentamaan ja kehittämään tilaa kaikin puolin paremmaksi mitä se on ollut? Onko se että tila on isompi rangaistavaa tai paheksuttavaa, jos kaikki asiat hoidetaan selvästi paremmin kuin keskimääräinen pienempi tila hoitaisi?
ja viellä se olennaisin kysymys!!! 80- luvun alussa 20 lehmää oli hieman liikaa, ja sama huuto isommista tiloista kuin nykyisin. Miten kävisi jos nykyisin ei tehtäisi paremmin asioita maataloudessa kun -80 luvun alussa? Juu tiedän, suomessa ei olisi maataloutta (juurikaan)!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Taas on pakko antaa plussat. Jaksat vetää perustellusti, vaikka vastapuoli onkin provomielellä liikkeellä ja kaivelee vähän. Pitää se ensimmäisen polven luopujalle suoda
Mulla on vähän sama juttu kuin sulla, alkuun oli 19ha ja 13 lehmää. Nyt on vähän enemmän, mutta onpa tietysti useampi yrittäjäkin. Ja jokunen työntekijä. Mutta sen sassi tietää aivan hyvin.
Mulle sopii aivan hyvin, että tuissa on leikkuria yläpäässä. Liian alhaalla se ei peltohehtaareilla saa olla, kun se menee kasvinviljelypuolella vaikeaksi. Mä olen käsittänyt, että sas on ajatuksensa saanut kelaamalla verotietoja. Kun on satojatuhansia verotettavaa tuloa, se aiheuttaa kateutta. Vaikka ihan perusjuttuja on maatilalla se, ettei verotettava tulo ole omaa palkkaa, vaan yrityksen tulosta. Backspace laittoi kehittämisen esille. Nyt on niin, että kotimaastakin alkaa saada isomman tilan pyörittämiseen tietotaitoa ja sitä pyritään myös jakamaan. Viis-kuus vuotta sitten oli eri tilanne. Voidaan jo kertoa, mitä meillä on tehty pieleen ja välttää ne sudenkuopat. Tulee tietysti uusiakin, mutta ensimmäiset toivottavasti voidaan välttää. Jaan SASin huolen maidontuotantopuolella, seuraavien kymmenen vuoden aikana ainakin kyselyjen mukaan tuotanto tulee alenemaan. En kuitenkaan usko, että ratkaisu on suosia jotain tiettyä tilakokoa, varsinkaan sellaista, joka ei mahdollista työvoiman palkkaamista. Lomitusjärjestelmän jatkuvuus on kysymysmerkki ja toisaalta tekniikka ja työmenetelmät menee eteenpäin nopeasti, lomittajan kaltainen kausityövoima on vaikea pitää mukana. Työpaikkoja on monta ja rutiineja satoja....
