Tuomo on välillä sukeltanut ja käynyt katsomassa onko hänellä itsellään housut jalassa? Sitä hän ei muuten näe, kun on kurkkuaan myöten kusessa. Kauhukseen hän huomaa että jalassa ovat pelkät halvat boxerit?
   Ne oli vielä kutistunneet, että perhekalleudet riippui polvissa(Tuomolla tuli mieleen, onko hänellä kenties juuria Kuusamossa?)
  Taasen Tuomo vilkaisee rannalle, johon on kerääntynyt paljon naisia, hurraamaan jeparin hädälle. Tuomoa naiset eivät ole vielä huomanneet!   
  Pakokauhuissaan Tuomo etsii näkyykö missään tunnelia. Hän oli kuullut , että tunnelin päässä näkyy aina valoa. Mitään tunneliin viittaavaakaan ei ollut näkyvissä.
   Jepari oli jollain ihmekonstilla tullut jo paljon lähemmäksi. Naisten ilmeinen ryntäys altaan toisellepuolen sai Tuomon käpäliin liikettä,:   
  Muutamalla vedolla hän oli altaan reunassa, josta hän pomppasi kuin katapultin -ja pakokauhun heittämänä pois kusesta.
  Mutta vaikka hän nousi altaasta , oli hän edelleen kusessa. Mutta sitä hän ei ehtinyt miettimään. 
  Verenhimoisesti ulvova akkalauma oli jo loppusuoralla ryntäämässä hänen kimppuun, olivat kai huomanneet ne Kuusamolaiset kulkuset?

  Niinkuin kaikki tietää, kun hätä on suurin(Tuomolla se oli sitäki suurempi?) sillon vitsit on vähissä. 
  Tuomo vaikka on hauska mies, huomasi tämän karmean asian ja lähti, vitsiä kertomatta juoksemaan, minkä kiristävät poxerit myötä antoivat. Tuomo huomasi , että ei tule hommasta helvettiäkään.
  Akat alkoivat jo tavottaa. Mutta housut rajoittivat askeleenpituutta, ja vaikka "himohässiä" oli melkein pelkästään, mikä suonissa liikkui, niin nyt siitä ei apua ollut.
  Tuomo vilkaisi taakseen ja huomasi että akat ovat jo kymmenen metrin päässä. Tuomo teki sen ainoan tempun minkä pystyi ja millä tiesi olevan vaikutusta. 
  Hän tempaisi housut jaloistaan ja viskasi ne akkalaumaa kohti. Kamala kiljunta synty kun akat ryntäsi housujen kimppuun. Ja koska housuja oli vain yhdet, niin eihän niiden repiminen tyydyttänyt. Akat alkoi repiä kamalan kiihkon vallassa vaatteita toistensa päältä. Ja kohta alaston akkaarmeija ryntäsi alastoman Tuomon perään.
  Mutta kun Tuomo huomasi mitä takana oli tapahtunut, "himohässi" alkoi vaikuttaa ja juoksussa oli ilmeisiä vaikeuksia.Tuomo muisti, että hyökkäys on paras puolustus.

  Siihen loppui juoksu! Liinat kiinni! Ja hän pyörähtää päin akkalaumaa , ase tanassa. Jostae syvältä kurkusta kuuluu kiimaisen urosleijonan murinaa. Ja kuin ,sananmukaisesti pyyhkäisten naiset kääntyvät juoksemaan ... pakoon.
  Tuomo ei seuraa, sanoo vain kaverilleen lyhyen komennon" riippumaan!".
  Sitten Tuomo rauhoittelee itseään. Miettii seuraavaa siirtoa.
  Tilanne oli paha. Alastomana ja rahattomana, hän katseli ympärilleen ja kuunteli korvatarkkana, kuuluuko pelastavanenkelin siipien havinaa.
  Ja kuinka ollakkaan viehättävä neitonen, saapuu katua pitkin, katse kuin naulittuna Tuomon kuusamolaisiin. Sitten hän avoimesti kuiskaa:  -
  - Kuusamosta ? ...oletan? Tuomo vähän hämmästyy ja myontää jonkin juuren sinnekinpäin yltävän. Nainen sanoo:
  - Olen alantutkijoita, siksi asia kiinnostaa. Ei muuten!
  Tuomo on kahden vaiheilla , lyöttäytyäkkö naisen seuraan, vai jatkaakko epätoivoista pakoaan joka voisi viedä altaasta ... todennäköisesti Siperiaan, 
  Tuomo oli kuullut kunniotettavalta oppi-isältään viisauden ... Siperia opettaa... Ja koska Tuomo oli nyt opin tarpeessa hän valitsi viimeksi mainitun vaehtoehdon.
  Oli hyinen pakkaspäivä ja kulkusten kilistessä Tuomo suuntasi kohti koillista. Ilman evästä , rahatta sekä vailla rihmankiertämää, mutta vahva usko siihen , että huomispäivä kaiken muuttaa voi.

  Hiki valuen Tuomo tolvaa kohti itärajaa. Hanki on lyönyt rikki jalkojen ihon. Veriset jäljet jää jälkeen, vain mitään vaaraa, pienestä vuotamisesta ei ollut.
   Olihan himolupiini yli 200. Ja kova verenpaene. Vauhti oli helvetin kova, jalat polki lunta kuin Vieskerillä. Innostuksenpuuskassa Tuomo ajatteli:-Vois vaekka ohimennessään tehdä MK-tutkimusta, mutta luopui ajatuksesta kun huomasi, että kiviä ei hänellä matkassa ollut.
   Oli tullu jo kaunis kuutamoyö .Tuomolla on rinnassaan suuri tuska. kun joutuu jättämään rakkaan kotimaan, mutta mitäpä ei uhraa tulevaisuudensa hyväksi.
  Sudet ulvoo hänen kintereillään, säpsähtäen Tuomo muistaa... jos susia pakenee, tulee karhu vastaan. 
  Tuomo panikoi siinä vähän aikaa, mutta helpottuen huomaa, karhujen olevan talviunilla. Tuomo vetäisee viitosen silmään(aluksi vähän koskee) Mutta vauhti kovenee ja hukat jää.
  Rajalinja ohittuu yhdessä hujauksessa.Suuri aava lumilakeus on Tuomolla silmien edessä. Yks` kaks`hän huomaa lumessa suuret jalanjäljet? Mutta niitä on vain kolme?
  Tuomo on ymmällä, kuka tästä on kulkenut, mistä tullut ja minne mennyt? Sitten oivaltaa tosiasian, kun muistaa, ...lyhyet on Valheen jäljet? Valhehhan siitä on pinkonut!

  Tuomo ei anna pikku seikkojen rasittaa aivokapasiteettiaan. Vaan uhraa muutaman hetken Mk-rojektille, mutta huomaa sen tässä tilanteessa tarpeettomaksi ja tallentaa ajatuksen tulevaa käyttöä varten.
  Yht´äkkiä taivaanrannalla nousee näkyviin suuri tumma möhkäle. Se suurenee aivan silmissä; Tuomon silmässä!! Kun hän saapuu lähemmäksi hän huomaa tulleensa suuren tynnörivaraston luo.
  Tuomo jarruttaa ja huomaa tynnyrivarastonvartian kiertävän, omaa vartiopolkuaan varaston ympäri... alasti???
  Tuomo pysäyttää miehen kysyen :-mitä mies? Mies lyö asennon (lähetyssaarnaajan!) ja esittäytyy:
  -Olen Jaska Maitopoika, suoritan elämäntehtävääni, tynnyreittenvartijana. Joka tästä käy saa kaiken toivon heittää, jos suoriutuu tehtävästä. Tehtävä on valita kolme(3) tyhjää tynnyriä, tuhansien joukosta.
  Tuomo katsoo ällikällä lyötynä Jaskaa. sanoo sitten:
  -Pölijäkönääoot? Minähän en edes yritä, happane tänne tynnyreittesi kanssa , minä olen tullut opiskelemaan.
  Jaska purskahtaa itkuun ja alkaa hakkaamaan kolmea erillään olevaa tynnöriä vihoissaan. Ja tosiaan kolina on valtavaa. Jaska huutaa hulluna:

  -Oonhan sanonu jumalauta, tyhjät kolisee eniten! Asianvakuudeksi käy välillä iskemässä muita tynnyreitä, mutta kuuluu vaen pieni tusahus! Milläkö Jaska hakkaa? No sillä mikä on kädenulottuvilla, aina mukana? Ja se on suuri.
  Tuomo on jo kaukana tuntralla, kun äkkiä huomaa hylätyn Volgan muutaman vaivaiskoivun alla.
  Tuomolla iskee ilonen asia mieleen. Olihan hän kuullut :....Volga vie perille???
  Tuomo istahtaa autoon ja odottaa koska lähdetään? Mutta auto ei liiku mihinkään .Tuomo jo noituu, että johan on perkele, mutta melkein välittömästi tuntee ahaa-elämyksen.
  Asian täytyy olla siten että :NYT OLLAAN JO PERILLÄ.´Innosta uhkuen hän etsii mitä on lähtenyt etsimään?
  Sen hän tietää että Oppi ei ojaa kaiva. Ja koska ojia ei lähistöllä näy, pelkkää lumista tuntraa, on täysi mahdollisuus että oppimistilanne on lähellä? 
  Äkkiä Tuomo kokee kuin valaistuksen! Kaikki tuntuu niin ihmeen helpolta. Silmien editse lipuu EU lomakkeet, ja niissä ei näytä olevan mitään vaikeuksia.
  Hän täyttää ne tuosta suitsait ja huomaa tukien kaksinkertaistuneen,tukien maximointiohjelmalla. 
  Suuria lukuja hän mielessään käsittelee, kuin alaluokanlaskuja. Tuomo huomaa -Ei oppi ojaan vienyt ja alkaa rakennella palaamismahdollisuuksia.

  Mutta miten? kaukana Siperiassa, alastomana. Vain muisto rakkaasta kotimaasta pitää hänet lämpimänä. Tuomo muistaa lauseen ...lentäen olisit perillä... mutta hänhän on perillä?Volgan viemänä. Joten lento täytyy hylätä...
  Kovassa pakkasessa munasillaan , alkoi olo tuntua jäykistävältä. Kotimaan muistokin alkoi hiipua ja kylmyys ravisteli hänen kehoaan.
Pahimpaan hätään Tuomo rakensi iglun ajatellen...oma katto päänpäällä, tekee onnelliseksi.?
  Tuskasta hikoillen Tuomo viettää lepohetken jäisellä vuoteella , mutta huoli tulevaisuudesta saa hänet levottomaksi.
  Painajaiset ahdistaa Tuomoa ja suurin ponnituksin hän saa niistä voiton.
  Kampailusta palkinnon saatuaan, Tuomo päättää hylätä oman matalan majansa ja lähteä kulkemaan kohti tuntematonta.
  Koska hän oli lykännyt vapaalle , hänellä ei ollut enään viitonen silmässä, joten hän saattoi tutkia maisemaa kauas, kahdella silmällä.

  Jossain kaukana horisontissa oli rakas kotimaa ja siellä yritys, joka varmaan tottumattoman tilapäisjohdon ohjauksessa on kohta vaikeuksissa. 
  Mutta nyt ei ollut aika sellaisia surra. Tuomo luo katseensa taivaalle ja huomaa raskaitten pilvien peittävän auringon. Tuomolla ei ole mitään tietoa ilmansuunnista, hän on ns. pyörällä päästään.
  Hän pyörii kuin väkkärä , eikä tiedä mikä nyt neuvoksi.
  Kun hätä on suurin...se helpottuu kun käy paskalla! Tuomo ilahtuen toteaa:- Hyvä kuitenkin kun hätä ei ole kädessä. Tuomo käykin tarpeella kuusen juurella, jonka kasvaminen tuntralla kovin Tuomoa hämmästyttää. 
  Hädän hellitettyä hän vaipuu systemaattiseen ajatteluun.Hänellä on mielessä, että kiskot vie eteenpäin?
  :Suuressa innostuksen puuskassa hän kauhoo lunta käsillään varmistuakseen onko rautatie kenties hyvinkin lähellä?
  Mutta pettymys seuraa toistaan. Tuomon alkaa vallata epätoivo.Sitten hän toteaa, väliäkö hällä ..liike on tärkeintä. Kiivaasti hän naputtelee lähtötelineet ja laukausta odottamatta , syöksyy matkaan, onneksi "himohäss" on pitkävaikutteista laatua.

  Kilometrit vaihtuu peninkulmiksi, kun Tuomo porhaltaa yli kunnaiten ja mäkien. Pikkuhiljaa alkaa maisemat vaihtua. Lumenpaksuus alkaa ohentua ja matkan rasittavuus vähenee. Toivorikkaana Tuomo kuikkii taivaalle, mutta näkee vain tummat pilvet, jotka lupaa sadetta.
  Maisemat ovat yhä yhtätoikkoisia. Yhtään ihmisasumusta ei ole näkyvissä. Tuomo menee kuin maantiekiitäjä, tunti toisensa jälkeen.
  Viimein Tuomoa alkaa epäilyttää, onko suunta sittenkin väärä. Lumi on jo vähentynyt, että on jo suuria pälviä ja ohitettavien jokien jäät ovat tekemässä lähtöään.
  Nälkäkin Tuomoa alkaa vaivata .Tuomolla tulee mieleen.. olet sitä mitä syöt?
  Tuomo ajattelee olisippa tuossa susi, empimättä sen söisin. Sudenvaistolla olisi helppoa löytää rakkaaseen Suomeen. Mutta mistä tähän susia , yht´äkkiä?
  Tuomo yritti sudenulvontaakin , kutsuakseen hukkia paikalle, mutta epäonnistuu surkeasti, kun kurkusta tulee vain vienoa piipitystä. ....
  Tuomo pysähtyy ja katselee ympärilleen. Viimeiset peninkulmat ovat olleet jo miellyttävää, ja helppoa taivallusta. Metsä oli havupuuvaltaista, ja olipa Tuomo saanut nauttia jo virkistävästä vesisateestakin.

   Aurinko pysytteli itsepintaisesti pilviverhon takana., eikä Tuomo tiennyt missä mennään? Ainoastaan silloin kun hän liikutti jalkojaan, hän tiesi , että mennään eteenpäin.
  Tuomo ihmetteli, mitenvoi olla mahdollista , että on niin laajasti asumatonta maata.Mieleen tuli kuitenkin vanhan runoilijan sanat.....on suuri sun rantas autius?
  Sen jälkeen hän ei enää ihmetellyt.Hän huomasi, että joku muukin oli saman tunteen kokenut.
  Tuomo pyöräytti muutaman kyynelen , ikäänkuin menneen muistoksi, ja alkoi suunnitella miten eteenpäin?
  Edessäpäin oli suuri joki, Tuomo ajatteli sen olevan luonnollinen este joka jo aikojen alussa on suunniteltu juuri tätä hetkeä varten.
  Kuitenkin Tuomo on sellaisia miehiä , että esteet, korkeimmatkaan eivät häntä pidättele. Kuten olemme huomanneet hänen jalanliike on hirmuinen. Ja kuin hiekkatietä juosten Tuomo ylittää joen, kuivin munin. Jalat iskee vedenpintaan kuin hanhenräpylät, ja taas kerran Tuomo huomaa "himohässin" valtavan vaikutuksen.

  Äkkiä Tuomo ajattelee naisia ja ajattelee omaa alastomuuttaan. Suuren paineenalaisena hänen aivonsa on ylikuormitettuna, eikä hän tiedä itkeäkkö vai nauraa.
  Tuomo muistaa että nauru pitentää ikää, siksipä hän alkaakin nauraa katketakseen. Sillä Tuomosta on alkanut tuntua , että elämä voi loppua hyvinkin äkkiä.
  Hohotellen Tuomo jatkaa matkaansa , mutta nyt tarkasti ympäristöään seuraten , ja tarkasti yksityiskohdat huomioon ottaen.
  Tuomo saapuu valtavan kuusen luo, heti hänellä tulee mieleen että nyt täytyy päästä ylimmälle oksalle. Kovin elävasti Tuomolla oli mielessä jo koulussa opittu opetus. - mä oksalla ylimmällä nään Harjulan seljänteen......
  Vaikka Tuomolla ei ole haisuakaan missä tämmöinen Harjulanselänne on, hän haluaa moisen ihmeen nähdä, ja sitten ainakin tietää sitten mihinpäin lähteä.
  Munat verillä Tuomo pääsee kuusen .ylimmälleoksalle, hätäisesti se kannattaa , mutta Tuomo on tottunut myös tappioihin.
  Sitten Tuomo luo pistävän katseensa, neulanterävänä edessäoleviin maisemiin.Hämmästyksekseen hän huomaa olevansa kaiken keskipisteessä, sillä katsoo hän minnepäin tahansa hän huomaa näkevänsä suunnilleen yhtä kauas.