Esim. yritys maksaa veronsa siihen kuntaan, jossa on sen pääkonttori ja missähän Suomen kaupungeista on eniten suomalaisten yritysten pääkonttoreita 
?
Mistä ihmeestä tämä virhekäsitys on syntynyt??? Tupailloissako sitä kerrotaan totuutena? Ja miten Helsinki riistää maakunnissa syntyvät tuotot? Ja miten maakunnat elättää? Ja sitten vielä jotkut idiootit ilmeisesti uskoo tuohon? Että näin se on?
Tosiasiahan on ihan toinen. Kun lukee vaikka nuo
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/32448/32449_fi.pdf
http://veronsaajat.vero.fi/fi-FI/tiedotteet/sivut/tiedote.aspx?aid=125996
http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194703938315/artikkeli/undefined
"Mitä listoilta ei yleensä näy, ovat monella paikkakunnalla toimivat suuryritykset. Esimerkiksi Nokia Oyj on maksanut Tampereen kaupungin viime vuosien yhteisöverokertymästä noin 20-30 prosenttia. Parhaina tulosvuosinaan Nokia Oyj:n osuus Tampereen yhteisöveroista on ollut jopa 60 prosenttia.
Suuryritysten verot eri toimintakuntiin menevät työntekijämäärän mukaan."
niin tyhmempikin tajuaa miten homma oikeasti menee. Jos yrityksellä on vaikka 90 henkeä työllistävä paperitehdas Taka-Hikiällä ja 10 henkeä työllistävä pääkonttori Helsingissä niin yrityksen yhteisöveron tuotosta 90% menee Taka-Hikiälle ja 10% Helsinkiin.
Mutta että se ei ihmetytä että tuollaista poliittista propagandaa jaetaan että "yhteisövero menee pääkonttorille", eniten ihmetyttää se mistä löytyy niitä idiootteja jotka tuohon uskovat. Tosiasiahan on ihan toinen.
Tässä muutamia poimintija lähteistäsi, kaikkea en viitsinyt laittaa mutta sieltähän niitä voi jokainen itse lueskella ...
Kuntien tulolähteenä yhteisöveroon liittyy kaksi keskeistä ongelmaa: epävakaus ja epä-
tasainen kohdistuminen kuntien kesken.
Kunnan verokertymään voivat vaikuttaa suurestikin myös yksittäiset yrityskaupat ja yritysjärjestelyt, koska kunnan kannalta ovat ratkaisevia sen konsernin verot, johon kunnassa toimiva yhtiö kuuluu.
Vähintään epävakauden veroisia ongelmia yhteisöverossa liittyy sen kuntakohtaiseen
kohdistumiseen. Yksi ulottuvuus tässä on se, että nykyiseen konsernien verojen jakoon
toimintakuntien kesken työntekijöiden suhteessa liittyy sekä periaatteellisia että käytännön ongelmia. Parempaa ja toimivampaa järjestelmää ei kuitenkaan ole helposti kehitettävissä.
Perustavanlaatuisempia kysymyksiä liittyy siihen yhteisöveron peruspiirteeseen, että yritysten tulokseen perustuva vero ohjaa verotuloja niihin kuntiin, joissa yritystoiminta on
vilkkainta. Yritystoiminnasta saatavat verotulot painottuvat tällöin keskimäärin niihin
kuntiin, joissa veropohja on muutenkin vahva. Myös ajan kuluessa jako-osuudet muuttuvat niiden kuntien eduksi, jotka muutoinkin vahvistuvat. Näin ollen voitaisiin jopa väittää, että yhteisöverotuottoa menee erityisen paljon juuri niihin kuntiin, joissa tulojen lisä-
tarve on kaikkein vähäisin
Tästä huolimatta näiden paljon kunnallisveroa, yhteisöveroa ja kiinteistöveroa saavien kuntien taloudellinen asema näyttää voivan muodostua ylivertaiseksi muihin
kuntiin verrattuna.
4
Järjestelmään liittyy myös sellaisia lähellä sattumanvaraisuutta olevia piirteitä, joita ei voida pitää hyvän verojärjestelmän osina. Erään suuren konsernin vuodelta 1999 maksamat verot tuottivat konsernin toimintakunnille 600 000 markan suuruusluokkaa olevat yhteisöverotulot työntekijää kohden.
Tulopohjan keskittyminen lisää puolestaan tarpeita ja paineita kuntien tuloeroja tasoittavia järjestelmiä kohtaan. Tyytymättömyys verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasaukseen on paljolti aiheutunut yhteisöverotuoton nopeasta kasvusta, joka on lisännyt tasausjärjestelmään sisältyvän viiveen merkitystä. Viivehän on vasta vuonna 2001 lyhentynyt kolmesta vuodesta kahteen. Yhteisöverotuottojen kasautuminen on myös antanut
moninkertaisen merkityksen sille tasausjärjestelmän erityissäännölle, jonka mukaan kunnan tasausvähennykset eivät voi ylittää 15:tä prosenttia kunnan laskennallisten verotulojen kokonaismäärästä.
Yhteisöverotuottojen kohdistuminen keskimääräistä paremmin menestyviin kuntiin osin
korostui myös vuodesta 1999 alkaen voimaan tulleessa kuntakohtaisten jako-osuuksien
muuttamisessa ajantasaisen tilanteen mukaiseksi. Tätä ennenhän jako-osuudet oli vakioitu 1990-luvun alun pohjalta laskettujen perusteiden mukaisiksi. Vaikka muutos samalla
lisäsi kuntien yhteisöverotuoton epävakautta, kuntien yhteisövero-osuus menettää kokonaan asiallisen oikeutuksensa, jollei kunnan saamalla verolla ole mitään liityntää yhteisö-
jen toimintaan asianomaisessa kunnassa. J
