Illalla kun aukkapoeka nukkumahan käy
ja sänkyn viereen polovistuupi ja kahtoo ettei kettää näy
hän kaevaa patjan alta rukkouskirjan oman
jonka kannessa on sauli-pyhä, eikä suinkaa teuvvo-loman
ja suuteloehtii kuvvaa ensin, sitten käjet pannee ristiin
ja rukkoleepi jumalaasa, että tämä alakaes kepulaeset listiin
eikä henkiin jäesi kettää, ei ees lestijoukot suuret
ja kaikki neki kaapunnista, joella maalle viittaa juuret
siinä hurmoksessa vielä pyytää, jos saes ihan uuvven potan
ja uuvvet rouherukkasetki, jotka tehty nahasta oes rotan
ja sitte mennee peiton alle, muistaa pyjamannii pukkee
ja aammunnousuun asti, jottae teks villerijä lukkee
Elämä on parasta kometiijjaa