Mahtaako jostain löytyä esimerkkilaskelmaa lietteen separoinnin vaikutuksesta ravinteiden jakaantumisen suhteen? Esimerkiksi missä määrin on mahdollista eri jakeisiin saada jäämään typet ja fosforit?
Tuolloin pystyisi hieman vaikuttamaan levitettävän nesteosan fosforipitoisuuteen ja vastaavasti esimerkiksi viljatilojen tarvitsisi ostolannoitteissa ostaa vähemmän fosforia vastaanottaessaan separoitua ainesta. Jossain MTT:n teksteissä osui silmään että käytännössä kotieläintilojen ei tarvitsisi ostaa fosforia tuotantoon ollenkaan kun sitä on kierrossa rehuissa omasta takaa.
No miksi sitä fosforia pitäisi nytkään ostaa? Paitsi jos eläimiä on liian vähän. Jos ravinteita sataisiin eroteltua, ei tarvitsisi ostaa enää typpeäkään.
Tehokkainta eroittelua on se ettei lantalajeja, äh, kusta ja paskaa, ikinä sekoiteta toisiinsa. Tällaista tavoiteltiin énnenvanhaan parsinavetoissa. Mahtoi olla itsensä Nobelistin oppeja?