Anteeksi Te Rakkaat lukijani. En ole yli kuukauteen kyennyt raportoimaan
tai lähettämään viestiä ulkomaailmaan täältä Kalajoelta, syita on kaksi:
-Emäntäni sai jotenkin selville piiloon ostamani, viimmeisillä eu-tukieuroillani hankkimani Koskenkorva pullon sijainnin, joka oli työkalu kaapissani konehallissa. Emäntä pani kaapin pulloineen kiinni lukolla ja heitti avaimen hankeen, josta syystä avain oli hukassa yli kuukauden ajan. Tästä syystä johtuen luomisvoimani oli vähissä kyseisen ajan. Tilanteeseen toi lopullisen avun tuo enkeli, pihapiirimme mustavalkoinen harakka, jonka kiiltävän esineen pesäänvienti yritys sattumalta keittiön ikkunasta paljastui.
-Lyydi-sisko
Mutta nyt runo perjantain ratoksi:

  Voi ***** tätä nyky Suomea,
kohta peltomme pukkaavat  tuomea.
Mikä on tulevaisuus maatalous Suomen?
Tuskin ainakaan hyvä on suomalaisen maajussin huomen.

Hienoa, Erkki, että olet vihdoin juopunut ja saapunut takaisin luoksemme kirjoitustesi muodossa. Mutta kumma juttu, että tukirahojesi juontiin on kulunut näinkin pitkä aika. Saat vissiin paljon tukia.

Joo, Erkki on näköjään löytänyt jälleen runosuonen ....

Näinhän se menee, kun on ilman naista muttei ilman viinaa ...

Hyvä emo-heikki, kyllä olet muuten varmaan oikeassa, paitsi se ilman naista oleminen. Tilanne on näet juuri päin vastainen. Mitä on vähemmän kotoa  saanut, sitäkin enemmän on vaivattu muualla. Lyydi-Sisko on kyllä liikaa jo tämän ikäiselle kukalle, sen jälkeen ei voimat riitä kynälle.