Maastullin jutussa MTK toivoi malttia lihataloilta, kun ne ilmoittivat lopettavansa sianlihan viennin kannattamattomana ja sen seurauksena tuotantosopimuksia irtisanotaan.
MTK vaati kovaan ääneen pari vuotta sitten investointitukien avaamista yksimahaisille, ja sai tahtonsa läpi.
En tiedä kuinka paljon on tuon tukien avaamisen jälkeen investoitu uusiin sikaloihin, mutta ylituotanto sianlihassa on melkoisen isoa, ja siihen vielä tuontilihat päälle.
Nyt sitten MTK:ssa parutaan, kun lihataloissa on viimein löydetty kauan kadoksissa ollut järjen valo, eli on tajuttu se tosiasia että meillä ei kannata tuottaa sianlihaa vientiin, vaan vain sen verran mitä kotimainen kulutus on.
Kun EU jäsenyyden myötä sioille alettiin maksaaa kärsäkohtaista tuotantotukea heti 1995 lähtien ja vielä investointituet päälle, tajusivat sianlihantuottajat minkälaisen loton jättipotin he olivat saaneet, ja myös lihafirmoille tämä oli jättipotti, koska ne saattoivat maksaa tuottajille tämän seurauksena minimaalisen pienen tuottajahinnan koska tuottajille kate tuli suurimmaksi osaksi tuista.
Investointitukien ja erinomaisen suuren kansallisen tuen, joka EU-jäsenyyden alkuvuosina oli n. 200 MK/sika, ansiosta investoitiin sikaloihin todella paljon, tuotanto lisääntyi voimakkasti joka vuosi, ja alhaisen tuottajahinnan takia vientikin oli kannattavaa, eli se 141-tuki, joka oli virallisesti vakavien vaikeuksien tuki sianlihantuotannole, olikin tosiasiassa vientitukea lihafirmoille ja lottovoittoon verrattavaa tukea sianlihan kasvattajille.
Se tuki siis sumensi tuottajien järjen ja oli lihafirmoille vientitukea, tuki kuitenkin aleni vuosittain, mutta tästä ei ollut haittaa, koska lähtötaso oli niin korkea, eli ekana jäsenyysvuonna yli 200 mk/sika.
Ja rakennemuutos sikatasloudesa helpotti myös sopeutumista alanevaan tukitasoon.
Jossain vaiheessa järki voitti sen verran, että sikaloiden investointituet laitettiin hakukieltoon, tämä olikin todella järkevä toimenpide, jota MTK tietenkin ymmärtämättömyyttään vastusti.
Sika-ala on koko EU-jäsenyyden ajan ollut kokonaisuutta tarkasteltaessa kaikista tuotantosuunnista kannattavin, yhdessä broilerituotannon kanssa, sitä eivät ole häirinneet ole erilaiset muita tuotannon aloja kohdanneet kriisit, ennen kuin vasta nyt.
Kun kansallinen sikatuki on enää pieni, niin nyt sitten on hätä kädessä, kun pitäisi tuottaa lähes ilman tukea, kun on menneinä vuosina totuttu tuottamaan tuen varassa.
Ja kun kansallien tuki pienenee ja todennäköisesti loppuu mutaman vuoden päästä, on lihafirmojenkiin täytynyt herätä todellisuuteen, ja huomata että vienti on muuttunut kannattamattomaksi, sen sijaan MTK:ssa ei todellisuuteen ole herätty, siellä kuvitellaan edelleen että sikaloiden rakentaminen ja laajentaminen investointituilla ja tuotannon lisäämien on ratkaisu sika-alan ongelmiin.
