Suomi on pitkä maa ja siitä johtuen alueelliset erot maatalouden suhteen ovat merkittävät. Joillan aluiella pärjää mainiosti esim. pelkällä kasvinviljelyllä, jos tarpeekis pinta-alaa. Näillä nurkilla pelkkä viljan viljely pyrkii väkisin luiskahtamaan näennäisen viljelyn puolelle, koska peltoa on paljon tarjolla, mutta lohkot usein pieniä ja vuokrapellot itsellä lähes poikkeuksetta avo-ojissa. Lisäksi pellon reunoilla kasvaa usein se pirun pahasti varjostava metsä, joka aiheuttaa sen että lumet sieltä yleensä lähtee vasta vapun korvilla, laitappa sinne sitten jotaki myöhästä satoisaa lajiketta ni lopputulos on arvattavissa.
Toki rehuviljaa saa jonkin verran tämmösiltäkin pelloilta, mutta näillä nurkilla maatalous etenkin karjatalous on pahasti kuihtumassa, joten markkinat huononee etenkin tilojen välisessä kaupassa jatkuvasti.
Itse olen tullut siihen tulokseen että vaihtoehtoina ovat lähinnä kovaa vauhtia yleistyvä sivutoiminen näennäisviljely tukien vuoksi tai oman karjatalouden kehittäminen.
Karjatalouden kehittäminen vaatii investointeja ryhtyypä mihin tahansa ja se on kyllä hyvin tiedossa, että viivan alle ei varmasti jää pitkiin aikoihin omaan käyttöön sitä mitä nykyisin 30 kantturalla ja vajaalla satkulla peltoa. Etenkin jos pykäsee sen miljoonapalatsin.
Kysymys on perimmäiseti vaan siitä mitä kukin haluaa tehdä, kaipa tämä on semmonen kutsumusammatti, jossa ei sillä tuloksella niin väliä kuhan on komiaa