Itse olen makuuparsi pohjaisen ratkaisun kannalla tuon kuivikkeen menon takia. Minusta 50 emolle 400 olkipaalia on aivan he.... kun ne pitää vielä levittää pellolle ja noiden eteenhän saa haravoida vähintään 40 hehtaaria peltoja. Sittenkun on tälläinen vuosi niin eihän niitä saa edes kuivaksi. Tai niinkuin viiem vuosi niin saa kaksikertaistaa tuon huolintaalueen...Ja ilmeisesti tälläiset vuodet tulevat vain lisääntymään.
Ja sitä paitsi nykyisillä rakennuskustannuksilla mitä vähemmän katettua, sitä parempi, ottaen tietysti huomioon järkevyyden...
Onkohan liian karskisti yksinkertaistettu jos ajattelee että parsipihatto vaatii poikimakaudella extra jämäkkää poikimisten seurantaa ettei pääse tapahtumaan haavereita. Vinopohja vaatii samalla tavalla seurantaa mutta poikimatapahtuma vaatii vähemmän hoitajan puuttumista tilanteeseen.
Olisiko mahdoton ajatus tehdä sellainen ratkaisu, että emon pystyy ottamaan erilleen poikiman ajaksi, jos sen kerkee huomaamaan... Tekee vaikka parsirivin päähän esim lantakäytävän leveyden pituisen parrenerottajamattoman alueen, jonka rajaa aidalla. Normaalisti alueella on portti kiinni, jolloin paskakäytävä kestää puhtaana. parsien edessä olevalta vasikkakäytävältä on sitten yhteys tähän tilaan ja tällöin vasikat pääsee siihen alueelle halutessaja ne niille voi antaa vaikka erillistä ruokintaa/voi vaikka suorittaa vierotuksen sisätiloissa...Tyhjennyksen ajaksi portti rajaa mahdollisen emon + vasun sinne toiselle alueelle.
Me ollaan huomattu, että poikijat hakeutuvat vähän omaan rauhaansa ja toiset tykkäävät jättää rauhaan. Noin 100 poikimisen jälkeen ei ole tainnut kuolla yhtään vasikkaa silleen, että syy olisi ollut parsipihatossa...