uudet ohralajikkeet on mielestäni matalajuurisia eivätkä kestä kuivaa ja hellettä. Itse ole lopettanut ohran vijelyn. mulla oli uljas lajike.
Suomen pellot ovat olleet kalkitusvajauksessa jo pitkään.
Happamuudensieto tekee lajikkeen kuivuudenkestolle paljon,
mutta vaateliaat kaksitahoiset tarvitsevat pH:n 7:n tienoille muutenkin.
Kyllä kuivassa ja kalkitussa maassa ohra kasvaa, ei kasitonnaria,
mutta kolmitonnarin, mallaslajikkeillakin valkuainen toisaalta nousee
siihen 14-15 %:iin, vaikka ei lannoittaisi juurikaan.
Mallassopimusviljelijä jotain 5 km:n päässä kerran laittoi yli 50ha, mutta alle 100 ha
mallasohralle, olisiko se ollut näitä kuivia 2006-2007 vuosia, rehuohran hinta oli
alhainen, ja kun kuivuuden käristämä valkuaisrikas ohra valmistui, sitä ei puitu ollenkaan, vaan
se tuhottiin paikalleen polttamalla.
Sato olisi todennäköisesti ollut alhainen, vähäinen ruokinta-arvoltaan,
vaikea saada pöydälle, kuljetus-, kuivaus- ja rahtikustannukset
olisivat todennäköisesti ylittäneet sadon arvon.
Kyllä reilussa lannoitepuutteessa kolmeen kertaan
tautiruiskutettu ja biostimulanteilla käsitelty kuivuuden
kuihduttama ohra voi olla aika markkinatykki rehumarkkinoilla.
-SS-