Mielestäni kohtuullinen haja-asutusrakentaminen sopii alueille, joissa on jo ennestään vanhaa kylää. Sopivasti peltojen ja metsän reunaan, metsäsaarekkeita hyväksi käyttäen asutus saadaan täydentämää vanhaa kylämaisemaa. Miten tämän sitten voi säädellä? Jonkinlainen kaava tulisi tehdä kylille, jotta vesi-, viemäri-, sähkö- ja tieasiat menisivät mallikkaasti. Avonaisille peltoaukeille älköön asutusta lykättäkö.
Mutta jo tämänkaltainen säätely on sitä sosialismia, jos tuosta yltä oikein luen. Itse olen Heinämäen kanssa samaa mieltä tästä päälinjasta, mutta kun muutamien täkäläisten kyläpoliitikkojen mukaan kaikenlainen kaavoitus on sosialismia, niin keskustelu ei oikein etene.. Kerran väänsin asiasta yhden kanssa ja loppupelissä oli pakko todeta hänelle, että kun oikeus rakentaa omalle maalleen haluamallaan lailla menee kaikkien muiden tavoitteiden edelle, niin oikeastaan koko yleiskaava ja siihen liittyvä kunnan alueiden suunnittelu on aika turhaa touhua.
Olisi jännä kuulla, kuinka esim. Saksan liittotasavallassa kunnon maanomistajaa ahdistetaan...
Olemassaolevaan kylärakenteeseen nivoutuva täydennysrakentaminen mielestäni tukee maaseudun elinvoimaisuutta ym., mutta pelloille sinne tänne ripoteltu asutus ei sitä tue, kunhan jatkossa lisää yhteisiä kuluja koulu-, asiointi- ym. kuljettelun tarpeen lisääntyessä.
Säätelemätön rakentaminen johtaa tilanteeseen, jossa ensimmäinen rakentaja tekee sievään paikkaan pellon ja metsän rajaan. Nauttii hyvästä paikasta, kunnes seuraava pellon puolen maanomistaja keksii myös myydä peltonsa tonttimaaksi. Näin hiljalleen sekä kulttuurimaisema että viljelijän pelto tuhotaan ja loppupelissä on yksittäisiä taloja puolipusikkoisessa maisemassa. Ei tarvi kun ajaa tästä meiltä 17 kilometriä kaupunkiin päin, niin havaintomateriaalia on koko matkan ajan. Eikä valitettavasti ole ainoa paikka Suomessa.
Ja kyllä tuo tuotannon vaikeutuminen Heinämäen esittämällä tavalla on totista totta. Kun en halua alkaa ihmisiä osoitellen haukkumaan, niin en rupea kertomaan kaikkea, mitä on omallekin kohdalle osunut...
Petri