Luovuin kerääjäkasveista viime vuonna kun alkoi olla mataraongelmaa vähän joka lohkolla. Ensimmäisenä vuonna oli lähes koko alalla ja kun korvausta rajattiin niin kahtena vuonna 25prosentilla. Välillä kasvoi ja välillä ei mutta surkeat rikka-aina mahdollisuudet toi mataraongelman. Tuo kerääjäkasveilla hiilen sitominen on kyllä vähän jeesustelua.
Olen pitänyt jo alunalkaen kerääjäkasveja vaikeana yhtälönä kevätviljojen kanssa. Suurin valuvika on juurikin kasvinsuojeluaineiden käytön hankaloituminen. Ei oikein yhtä vuotta kauempaa kykene pitämään peltoa "kesantona" tai ongelmat kumuloituvat.
Parempi vaihtoehto on puintien jälkeen perustaa kunnollinen kerääjäkasvusto, joka saa olla käytännössä talven yli. Tässä asetan toiveeni SS:n markkinoimaan kerääjäkasvirukiiseen. Olen ajatellut jatkossa panostaa tähän puoleen entistä enemmän. Jos kasvusto onnistuu, niin sitten kasvatellaan sitä syksyyn asti, muuten nollaus. Luomumiehet ovat kylväneet syksyllä kerääjäkasviksi kauraa ja oikeinkin hyvällä menestyksellä. Viska on hyvä ratkaisu ja laadukas viska vielä parempi, kun pystyy paremmin hallitsemaan siemenen menekin. Todella hyviltä näyttävät nytkin syysviljat ja niitä on mukava katsella, ei paljoa tarvitse järkeillä, kumpi on fiksumpaa, katsella koko pitkä talvi kuraisia kultivoituja peltoja vai vihreitä kasvustoja. Ja ennenkaikkea, kumpi menetelmä pitää maat paremmassa kasvukunnossa. Siinäpä pohtimista.