Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: vms1 - 26.01.14 - klo:22:26
-
Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.
Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.
-
Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.
Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.
Nää sun avaukset ounastelee huonoa.....
-
En osaa sanoa, täälläpäin ei vielä tommosta menestyjää ole tavattu ;D
-
Asian arvioinnissa on vaan se haaste, että melko monesti asiat eivät ole sitä miltä näyttää. Edes kohtalaisen pitkällä aikavälillä. :)
Mun mielestä menestynyt viljelijä tekee oikeita asioita kohtalaisen usein oikein. On paljon niitä, jotka tekevät koko ajan asioita oikein tai hienosti, mutta strategia on päin härän persettä. Statusviljelijöissä on paljon tätä porukkaa.
-
Kyllähän sen menestyksen perustan luo yleensä jo se edellinen sukupolvi, mutta tämäkin on helppo nollata, kun tilan kehittäminen pysähtyy ja tehdään vääriä hankintoja, se mersu siinä tuvan edessä. ;)
Olen seurannut sivusta näitä, jotka ostavat tilan vieraalta, ja sen pannut merkille, että tilaa kehittämällä yleensä se vakavaraisuuskin saavutetaan, mutta saattaapi taas väärillä ratkaisuilla mennä nurin, että pölähtää. ::)
Mutta se miltä tila näyttää ulospäin voi olla silmän lumetta, hirveästi koneita ja rakentamista, mutta tilit pakkasella koko ajan. Lopulta iskee väsy ja kaikki lopahtaa, alkaa kituttaminen ja lopun odotus.
Kuulin kerran viisaammalta, että tilan talouden näkee emännän vaatekaapista. Jos siellä on viimeistä huutoa, niin tilallakaan ei mene hyvin, koska kaikki varat sijoitetaan lyhytnäköisesti ja jos siellä on laatua ja ajatonta, tilan varatkin käytetään niin, että sijoitus tuo enemmän kuin vie. ::)
-
Kyllähän sen menestyksen perustan luo yleensä jo se edellinen sukupolvi, mutta tämäkin on helppo nollata, kun tilan kehittäminen pysähtyy ja tehdään vääriä hankintoja, se mersu siinä tuvan edessä. ;)
Olen seurannut sivusta näitä, jotka ostavat tilan vieraalta, ja sen pannut merkille, että tilaa kehittämällä yleensä se vakavaraisuuskin saavutetaan, mutta saattaapi taas väärillä ratkaisuilla mennä nurin, että pölähtää. ::)
Mutta se miltä tila näyttää ulospäin voi olla silmän lumetta, hirveästi koneita ja rakentamista, mutta tilit pakkasella koko ajan. Lopulta iskee väsy ja kaikki lopahtaa, alkaa kituttaminen ja lopun odotus.
Kuulin kerran viisaammalta, että tilan talouden näkee emännän vaatekaapista. Jos siellä on viimeistä huutoa, niin tilallakaan ei mene hyvin, koska kaikki varat sijoitetaan lyhytnäköisesti ja jos siellä on laatua ja ajatonta, tilan varatkin käytetään niin, että sijoitus tuo enemmän kuin vie. ::)
Jos tila menestyy niin kyllä silloin on varaa maksaa sitä brutto"palkaa" se 30 000 € per viljelijä ja sillä rahalla saa se emäntä vaatekaappiinsa uusia tavallisen ihmisen vaatteita kohtalaisesti.
Mutta jos kaikki kiertävä raha menee tilanpitoon ja rahaa jää nippanappa näkkileipään. Niin eipä kannata.
-
Menestyjällä täytyy olla visio ja sellainen strategia jolla visio saadaan joskus todellisuudeksi ;D
Mä ajattelen, niin että pitää ottaa kaikki irti siitä mitä on nyt. Menestyjä tehostaa firman sisällä, eikä lykkää rikastumistaan seuraavan laajennuksen jälkeiseen aikaan. Mun mielestäni on ihan turha haitatella ja haaveilla mahdottomista... laskea rahojaan joita ei ole vielä edes tienannut, tuotantotiloista joita ei ole edes rakennettu ::)
-
Eihän näihin varmasti ole yhtä oikeaa näkemystä. Ensinnäkin pitäis määritellä se, minkä mittarin mukaan menestystä arvioidaan. Onko se ensisijaisesti taloudellista, muutakin menestystä on. Taloudessa taas kannattava toiminta ei automaattisesti tarkoita että hommalla elää, kannattavuuskerroin yli 1 ja silti ajetaan vanhalla ooppelilla koska yksinkertaisesti ei verotettavaa hilloa ole kovin paljoa. Silloin se on rakenteellinen ongelma. Jos taas miljoonataseella ei saa itselleen uusia farkkuja tai kohtalaista autoa vaikka 10 vuoden välein, on ongelma managementissa.
Uskoisin että menestyminen tällä alalla vaatii joka tapauksessa pitkäjänteisyyttä. Pääomia situtuu paljon ja niiden kiertonopeus on hidasta, joka nakertaa kannattavuutta. Sen vuoksi hyvä strategia ja sen noudattaminen on välttämätöntä.
-
juuri tuo menestyksen mittari se akilleen kantapää! kuka tietää miten joku tila menestyy jos ei saa nähdä kirjanpitoa? en osaa ite sanoa menestyykö joku kun tilan näkee! joillain kuin pommin jäljiltä mutta tyytyväisenä porskuttaa uusilla autoilla mutta sitten taas tiptop tilat ja koko ajan pakkasta pukkaa.
-
Tiedän monta tilaa jotka kadehdittavan hienosti jaksavat pitää kaikki paikat vimosen päälle, sitten on tuore kalusto ja joka hemmetin kauppareissu tehdään pervaunun kanssa että saadaan maksimivähennykset. Eipä koreile ainakaan veropörssissä, kysy nyt sitten että onko menestystä vai ei.. tuotannollisia investointeja ei ole tehty vuosikymmeniin, eli luuta jossain vaiheessa ovelle.. ::)
-
Kuten Peurajussi ja PackBase aikaisemmin jo totesivat, niin kaikki lähtee visiosta ja strategiasta jonka mukaan tilalla toimitaan. Visio on strategian pohjana ja tilanteiden muuttuessa päivitetään strategiaa eikä tehdä strategian ulkopulisia toimia. Toinen tärkeä asia on budjetti ja budjettikuri, yhdessä strategian kanssa hyvä budjetti antaa varsin tehokkaat työkalut tilan eteenpäin viemiseen ja taloudelliseen kehittämiseen.
Perusmaataloutta harjoittavan tilan menestyksen kulmakivi on harvoin teknologiassa. Teknologian on tarkoitus palvella strategiaa eikä olla arvo sinänsä. Kaiken teknologian ja investointien arvoa on verrattava strategiaan.
Hyvä strategia on putki, jonka suunta on ylöspäin. Tämän putken sisällä voidaan päätöksiä tehdä nopeasti ja tehokkaasti eikä tapahdu ääliömäistä hyppimistä ja poikkoilua milloin minkäkin turhan ja epäoleellisen asian, kuten omamyyjän/konekauppiaan, mukaan.
Mä ajattelen, niin että pitää ottaa kaikki irti siitä mitä on nyt. Menestyjä tehostaa firman sisällä, eikä lykkää rikastumistaan seuraavan laajennuksen jälkeiseen aikaan. Mun mielestäni on ihan turha haitatella ja haaveilla mahdottomista... laskea rahojaan joita ei ole vielä edes tienannut, tuotantotiloista joita ei ole edes rakennettu
Tämä on niin totta ja hyvässä strategiassa tämäkin on otettu huomioon. Tätä väittämää vastaan sotii kaikki ylihintaiset maakaupat joita isännät puolustelevat sillä, että ikinä ei ole peltokauppa lopulta kaduttanut. Juu, mutta ei se mitään sinulle tuottanutkaan.
Jokaisen maatalousyrittäjän on kehitettävä tilaansa omassa ajassaan, ilman rajoiteita menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Menestyvä yrittäjä nostaa omsitusaikanaan yrityksensä tehokkuutta, arvoa ja tuotantoa.
TIlan menestyksen mittareina on voi olla mm. kohtuullinen tulo yksityistalouteen, kyky suoriutua velvoitteistaan ja tuotannon kehittyminen laadullisesti ja määrällisesti.
Tiedän monta tilaa jotka kadehdittavan hienosti jaksavat pitää kaikki paikat vimosen päälle, sitten on tuore kalusto ja joka hemmetin kauppareissu tehdään pervaunun kanssa että saadaan maksimivähennykset. Eipä koreile ainakaan veropörssissä, kysy nyt sitten että onko menestystä vai ei.. tuotannollisia investointeja ei ole tehty vuosikymmeniin, eli luuta jossain vaiheessa ovelle.. ::)
Jep, jäähdyttelyltä tuo kuulostaa ja se on nykypäivän velattomalla ja kohtuukokoisella tilalla varsin hyvä bisnes. Mutta valitettavasti (onneksi) loppuu aikanaan.
-
Tuohon aloituksen kysymykseen on täysin mahdotonta vastata, kun kerran tuolle asialle ei ole yhtä selkeää mittaria. Verotettava tulo kertoo hyvin vähän muusta kun sen hetken tilintekokyvystä, mutta hetkellinen kova tulos voidaan saavuttaa lopettamalla tuotannolliset investoinnit. Tästä taas seuraa yleensä myöhemmin enemmän tai vähemmän huonoa menestystä.
Jos tulosta jää +20 000€ / yrittäjä niin sillä on mahdollista saada menestystä jos tilalla kehitytään ja tehdään tuotannollisia investointeja samalla, jos taas sama tulos tulee ja tila ei kehity niin en pitäisi kovin menestyvänä kyseistä tilaa.
Joku tuolla meinasi että ulkoisesti sekava tilakin voi olla menestyvä, itse en tuota kyllä allekirjoittaisi vaikka tällaisella tilalla tulisikin tulosta. Ulkoinen sekavan näköinen tilanne heijastelee yleensä välinpitämättömyyttä tai väsymystä joista kumpikin johtaa pitkällä aikavälillä huonoon. Vaikka rakennukset tai kalusto olisikin vanhaa tulee siitä pitää huolta, paljon parempaan se johtaa pitkällä tähtäimellä verrattuna välinpitämättömyyteen.
Se että ei pitäisi rönsyillä liikaa pitää varmasti paikkansa, tässä on itse joutunut vaimon sairastuttua pohtimaan ja laskemaan tarkasti millä sitä tulosta tulemaan. Urakoinneista vain harvat asiat ovat olleet omalla kohdalla niin kannattavia että niitä kannattaa tehdä ja olla poissa navetasta. Strateginen ratkaisu oli tässä asiassa keskittyä vain nurmihommiin, sillä siihen on luontevasti mahdollisuus ja se on myös pitkällä tähtäimellä pysynyt melko vakaana niin kysynnän kuin hinnankin puolesta.
Menestyvän tilan on hyvä myös osata ulkoistaa työvaiheita jotka ei teettämällä ulkopuolisella heikennä tulosta, monesti lannanlevitykseen ja moneen muuhun asiaan tiloilla on käyttöasteeseen nähden suhteettoman kallista kalustoa.
-
Mää en kyllä ymmärrä miksi se olisi kuin maailmanloppu, kun tilan pidon joutuisi lopettamaan. Loppuuhan se jokatapauksessa joskus, kun jatkajaa ei ole. ::) Toki peltoa kannattaa aina ostaa jos järkevään hintaan mahdollista, mutta jos ite oot vaikka 50 vuotias niin ei ole enää järjen häivääkään ainakaan uusiin rakennuksiin investoida. Miljoonan navetasta saat 15 vuoden päästä 100-200k eur... Samoin koneiden arvo laskee kuin lehmän häntä.
-
Kuten Peurajussi ja PackBase aikaisemmin jo totesivat, niin kaikki lähtee visiosta ja strategiasta jonka mukaan tilalla toimitaan. Visio on strategian pohjana ja tilanteiden muuttuessa päivitetään strategiaa eikä tehdä strategian ulkopulisia toimia. Toinen tärkeä asia on budjetti ja budjettikuri, yhdessä strategian kanssa hyvä budjetti antaa varsin tehokkaat työkalut tilan eteenpäin viemiseen ja taloudelliseen kehittämiseen.
Perusmaataloutta harjoittavan tilan menestyksen kulmakivi on harvoin teknologiassa. Teknologian on tarkoitus palvella strategiaa eikä olla arvo sinänsä. Kaiken teknologian ja investointien arvoa on verrattava strategiaan.
Hyvä strategia on putki, jonka suunta on ylöspäin. Tämän putken sisällä voidaan päätöksiä tehdä nopeasti ja tehokkaasti eikä tapahdu ääliömäistä hyppimistä ja poikkoilua milloin minkäkin turhan ja epäoleellisen asian, kuten omamyyjän/konekauppiaan, mukaan.
Helvetti! Täällä tehdään aaltoja! Minusta tuli kerralla Supersammakon fani! ;D
-
"Moni kakku päältä kaunis, pelkkää silkkoa sisältä". Kumpi se viime kädessä on tärkeää. Vauhdikkaasti etenevä tilan kehitys vai sopusuhtainen yksityiselämä. Valitettavaa realismia on usealla ns. kehittyvällä tilalla, että postilaatikolle meno pelottaa, ja se kyllä syö innokkaintakin kehittäjää, ja kehitys keikahtaa herkästi alamäeksi. Rakenteet ovat paisumassa sellaisiin mittasuhteisiin, että seuraavat sukupolvenvaihdokset varmasti vaikeutuvat koko ajan.
Minun näkemykseni menestyvästä tilasta on jossain määrin"impivaaralainen". Onnellinen yksityiselämä, jossa perustarpeet kohdillaan, eikä pankki määrää tai rajoita viljelijän itsenäisyyttä. Jos kerran suuressa lännessä viljelijät ovat joutuneet rahamaailman torppareiksi, niin miten ihmeessä jotkut kuvittelevat, ettei täällä käy samoin.
Jos se auto, jolla toinen tilallinen ajelee on menestymisen mittari, niin kylläpä on helposti harhaanjohdettavissa. Todellinen lopputulos kait on varmimmin nähtävissä sitten kun itsekukin lyö niin sanotusti hanskat tiskiin - tavalla tai toisella. ;D
-
Uuden navetan arvo romahtaa heti kun ensimmäiset elukat on otettu sisälle ,tämä on karu totuus .Onneksi pankkiherrat eivät tätä ihan heti tajua ja sillä vielä lainaa annettaan. ;D
-
Kuten Peurajussi ja PackBase aikaisemmin jo totesivat, niin kaikki lähtee visiosta ja strategiasta jonka mukaan tilalla toimitaan. Visio on strategian pohjana ja tilanteiden muuttuessa päivitetään strategiaa eikä tehdä strategian ulkopulisia toimia. Toinen tärkeä asia on budjetti ja budjettikuri, yhdessä strategian kanssa hyvä budjetti antaa varsin tehokkaat työkalut tilan eteenpäin viemiseen ja taloudelliseen kehittämiseen.
Perusmaataloutta harjoittavan tilan menestyksen kulmakivi on harvoin teknologiassa. Teknologian on tarkoitus palvella strategiaa eikä olla arvo sinänsä. Kaiken teknologian ja investointien arvoa on verrattava strategiaan.
Hyvä strategia on putki, jonka suunta on ylöspäin. Tämän putken sisällä voidaan päätöksiä tehdä nopeasti ja tehokkaasti eikä tapahdu ääliömäistä hyppimistä ja poikkoilua milloin minkäkin turhan ja epäoleellisen asian, kuten omamyyjän/konekauppiaan, mukaan.
Helvetti! Täällä tehdään aaltoja! Minusta tuli kerralla Supersammakon fani! ;D
Tervetuloa kerhoon ;D
Yks lisäys: kelpo visio on sekin, että vaikkapa 10 vuoden kuluttua laitetaan hanskat tiskiin. Sen mukaan sitten strategia.
-
Vaikka raivaus joillakin maatalousalueilla on varteenotettava vaihtoehto sen "yläviistoon" osoittavan putken kannakkeena, useimmilla muilla alueilla yhden reippaassa yläviistoisessa visiossa pitää olla mukana niitä "jäähdyttelijöitä" ja "lopettelevia". Mitenpä se kasvun strategia muuten toimisi kuin vähentämällä viljelijöitä toisaalla.
Eli kasvun strategian onnistuneesti toteuttaneen olisi useimmiten myös näitä kehnoja häviäjiä kiittäminen.
-SS-
-
TukiaisKollosta vituttaa kun on velkanen tila ja tuet pienenee. ;D
-
Vaikka raivaus joillakin maatalousalueilla on varteenotettava vaihtoehto sen "yläviistoon" osoittavan putken kannakkeena, useimmilla muilla alueilla yhden reippaassa yläviistoisessa visiossa pitää olla mukana niitä "jäähdyttelijöitä" ja "lopettelevia". Mitenpä se kasvun strategia muuten toimisi kuin vähentämällä viljelijöitä toisaalla.
Eli kasvun strategian onnistuneesti toteuttaneen olisi useimmiten myös näitä kehnoja häviäjiä kiittäminen.
-SS-
Miten niin kehnoja häviäjiä? Jos kasvua syntyy, se tulee nimenomaan luopuvilta vapautuvista markkinoista. Vision ei kuitenkaan tarvi olla jumalaton kasvuhakuisuus, vaan päkspeissin sanoin olla olemassaolevien resurssien hyödyntämisen parantamista.
-
Uuden navetan arvo romahtaa heti kun ensimmäiset elukat on otettu sisälle ,tämä on karu totuus .Onneksi pankkiherrat eivät tätä ihan heti tajua ja sillä vielä lainaa annettaan. ;D
Mitä arvoa on navetalla jossa ei ole elukoita?
Ei pankki lähde rahoittamaan sitä kiinteistöä sinänsä, vaan tuotantoa jota sen sisällä harjoitetaan... ::)
-
Uuden navetan arvo romahtaa heti kun ensimmäiset elukat on otettu sisälle ,tämä on karu totuus .Onneksi pankkiherrat eivät tätä ihan heti tajua ja sillä vielä lainaa annettaan. ;D
Mitä arvoa on navetalla jossa ei ole elukoita?
Ei pankki lähde rahoittamaan sitä kiinteistöä sinänsä, vaan tuotantoa jota sen sisällä harjoitetaan... ::)
Rahoittamiseen lähtemiseen vaikuttaa hyvinkin paljon yrittäjän aikaisempi näyttö.
-
Miten niin kehnoja häviäjiä? Jos kasvua syntyy, se tulee nimenomaan luopuvilta vapautuvista markkinoista. Vision ei kuitenkaan tarvi olla jumalaton kasvuhakuisuus, vaan päkspeissin sanoin olla olemassaolevien resurssien hyödyntämisen parantamista.
- tuplataan volyymi
- tuplataan hinta
- puolitetaan kustannukset
lopputulema on suht. sama. Kaikilla tuotteilla vaan hinnan tuplaus ei ole kaikille mahdollinen, kustannusten leikkaamisessakin saattaa tulla joku raja. Eikä välttämättä sitä peltoakaan siinä ympäristössä ole tuplaamiseen. Strategia saattaa riippua jonkun verran siitä, miten milläkin tilalla noita edellämainittuja voidaan toteuttaa.
Menestys taas riippuu siitä, osataanko strategiaa toteuttaa. Meillä ainakin tiedetään, mitä pitäisi tehdä; on sitten toinen kysymys, osaammeko tehdä sitä, mitä pitäisi...
Petri
-
Navetan vakuusarvo ilman toimintaa on 0. Näin ohjeisti pankin juoksupoika kun omat paperini nimmarilla vahvistin.
Minusta menestystä voi mitata myös sillä, kuinka toiminta kehittyy ajan saatossa. Joku onnellinen on saattanut periä hyväkuntoisen (taloudellisesti ja toiminnallisesti) tilan mutta ei vuosikymmenten aikana juurikaan kehitä itseään mikä näky myös ulkopuolelle: ainut mitä tilalla tuntuu tapahtuvan, on konekannan päivitys ja nurkkien siistiminen. Joku toinen on aloittanut varsin haasteellisesta lähtökohdasta, eikä vielä kymmenen vuodenkaan päästä pysty olemaan samassa tilanteessa kuin edellä kuvattu kaveri, mutta suunta on selkeä ja kehitystä tapahtuu koko ajan.
Tilan kehittäminen on prosessi ja jos mitään ei tapahdu missään, tapahtuu itse asiassa regressiota. Paikallaan pysyminen on vain näennäistä harhaa.
-
Menestys taas riippuu siitä, osataanko strategiaa toteuttaa. Meillä ainakin tiedetään, mitä pitäisi tehdä; on sitten toinen kysymys, osaammeko tehdä sitä, mitä pitäisi...
Se on jo ihan hyvissä kantimissa sitten.
Puolet jusseista ei vieläkään tiedä mitä ensi vuonna tekisivät, seuraavasta nyt puhumattakaan. Traktorikin muuttuu vanhaksi just silloin kun konemyyjä sen ääneen sanoo... :)
-
Kuten Peurajussi ja PackBase aikaisemmin jo totesivat, niin kaikki lähtee visiosta ja strategiasta jonka mukaan tilalla toimitaan. Visio on strategian pohjana ja tilanteiden muuttuessa päivitetään strategiaa eikä tehdä strategian ulkopulisia toimia. Toinen tärkeä asia on budjetti ja budjettikuri, yhdessä strategian kanssa hyvä budjetti antaa varsin tehokkaat työkalut tilan eteenpäin viemiseen ja taloudelliseen kehittämiseen.
Perusmaataloutta harjoittavan tilan menestyksen kulmakivi on harvoin teknologiassa. Teknologian on tarkoitus palvella strategiaa eikä olla arvo sinänsä. Kaiken teknologian ja investointien arvoa on verrattava strategiaan.
Hyvä strategia on putki, jonka suunta on ylöspäin. Tämän putken sisällä voidaan päätöksiä tehdä nopeasti ja tehokkaasti eikä tapahdu ääliömäistä hyppimistä ja poikkoilua milloin minkäkin turhan ja epäoleellisen asian, kuten omamyyjän/konekauppiaan, mukaan.
Helvetti! Täällä tehdään aaltoja! Minusta tuli kerralla Supersammakon fani! ;D
Tervetuloa kerhoon ;D
Yks lisäys: kelpo visio on sekin, että vaikkapa 10 vuoden kuluttua laitetaan hanskat tiskiin. Sen mukaan sitten strategia.
Visiohan voi olla vaikka tilan myynti mahdollisimman hyvällä kateella. Laadittu strategia tehdään sen mukaan onko paras tulos saavutettavissa pilkkomisella vai toimivana yksikkönä myymällä.
-
Suomessa menestyjän ja ei menestyjän määrää myös se kasti, mihin tässä suomalaisessa maatalouskastijärjestelmässä sattuu syntymään. (Tukialue ja tuotantosuunta) Toisilla on vaan samoilla edellytyksillä paremmat mahdollisuudet riippuen minkä värinen täplä on otsassa.
-
+ takametsä. Paljonko sitä on.
-
Menestys taas riippuu siitä, osataanko strategiaa toteuttaa. Meillä ainakin tiedetään, mitä pitäisi tehdä; on sitten toinen kysymys, osaammeko tehdä sitä, mitä pitäisi...
Se on jo ihan hyvissä kantimissa sitten.
Kyky tunnistaa/myöntää oman osaamisensa heikot kohdat on viisauden alku. Sitten pitää tietenkin olla vielä halua ja nöyryyttä ryhtyä kehittämään näitä puutteita. ;)
A. Monelta puuttuu kyky ottaa vastaan omaan osaamiseen kohdistuvaa asiallistakaan kritiikkiä. Kaikki otetaan vain *****iluna.
B. Toisaalta omaa toimintaa ei kyetä tarkastelemaan kriittisesti
Jos toteutuu samassa isännässä sekä kohdat A & B on kyseessä pattitilanne, ellei peräti shakki ja matti... :o :D
-
Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.
Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.
Nää sun avaukset ounastelee huonoa.....
Äläs ny Skännä ole pessimisti. Paras ketju kuukausiin! Päästin sivulle kolme asti ennenkuin pinnalle nousi tukialueet! :)
-
Menestynyt on, jos tilanpidon alussa on mettässä puita 2000m3 , ja eläkkeelle lähtiessä 100 000 m3 ja velkaa 0. Nuo motit voi kukin muuntaa rahoitusomaisuudeksi. Koneita ja tuotantorakennuksia ei tähän malliin sotketa.
-
Menestys taas riippuu siitä, osataanko strategiaa toteuttaa. Meillä ainakin tiedetään, mitä pitäisi tehdä; on sitten toinen kysymys, osaammeko tehdä sitä, mitä pitäisi...
Se on jo ihan hyvissä kantimissa sitten.
Kyky tunnistaa/myöntää oman osaamisensa heikot kohdat on viisauden alku. Sitten pitää tietenkin olla vielä halua ja nöyryyttä ryhtyä kehittämään näitä puutteita. ;)
A. Monelta puuttuu kyky ottaa vastaan omaan osaamiseen kohdistuvaa asiallistakaan kritiikkiä. Kaikki otetaan vain *****iluna.
B. Toisaalta omaa toimintaa ei kyetä tarkastelemaan kriittisesti
Jos toteutuu samassa isännässä sekä kohdat A & B on kyseessä pattitilanne, ellei peräti shakki ja matti... :o :D
Jee! Masokismin korkeinta muotoa edustaa se, kun tilaa säännöllisin väliajoin joltain ymmärtävältä konsultilta kylmän suihkun :)
Pattitilanteeseen liittyy olennaisesti toiminnan henkilöityminen. Jos ei ole visiota eikä strategiaa, mutta asennetta ja näyttämisenhalua piisaa, ollaan ihan oikeasti pattitilanteessa. Kaikki kritiikki tulee iholle ja henkilöityy. Ensin pitäisi erottaa yritys ja sen toiminta omasta persoonastaan ja rakentaa yritykselle strategia ja visio. Omalle elämälle varmasti jokaisella on jo ja se sovitetaan sitten firmaan...
Menestys taas riippuu siitä, osataanko strategiaa toteuttaa. Meillä ainakin tiedetään, mitä pitäisi tehdä; on sitten toinen kysymys, osaammeko tehdä sitä, mitä pitäisi...
Petri
Tämä se on se heikko kohta täälläkin. Osaamista voisi myös ostaa....ja ehkä strategiaa laatiessa/päivittäessä joutuu myöntämään myös oman keskeneräisyytensä ja erehtyväisyytensä ja reivata tavoitteita sen mukaan.
-
Menestynyt on, jos tilanpidon alussa on mettässä puita 2000m3 , ja eläkkeelle lähtiessä 100 000 m3 ja velkaa 0. Nuo motit voi kukin muuntaa rahoitusomaisuudeksi. Koneita ja tuotantorakennuksia ei tähän malliin sotketa.
Ainakin perikunta tykkää. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=-7lsnSJ0a4I
Tämä se on se heikko kohta täälläkin. Osaamista voisi myös ostaa....ja ehkä strategiaa laatiessa/päivittäessä joutuu myöntämään myös oman keskeneräisyytensä ja erehtyväisyytensä ja reivata tavoitteita sen mukaan.
Harjoittelutilana useampikin tapaus, että se perheen lapsista, joka ei ole halunnut ruveta viljelijäksi, tai ei ole päässyt muualle opiskelemaan on suuntautunut maatalouden palvelijaksi neuvojina ym. Sanontahan kuuluukin, että konsultti tietää miten sinun tulisi toimia, muttei suinkaan halua itse sitä tehdä. ;D
Eli tässä niin kuin muussakin hankinnassa: pitää tietää mitä ostaa, eikä sitä "persetuntumaakaan" kannata väheksyä.
-
Harjoittelutilana useampikin tapaus, että se perheen lapsista, joka ei ole halunnut ruveta viljelijäksi, tai ei ole päässyt muualle opiskelemaan on suuntautunut maatalouden palvelijaksi neuvojina ym. Sanontahan kuuluukin, että konsultti tietää miten sinun tulisi toimia, muttei suinkaan halua itse sitä tehdä. ;D
Eli tässä niin kuin muussakin hankinnassa: pitää tietää mitä ostaa, eikä sitä "persetuntumaakaan" kannata väheksyä.
Konsultointi on yleensä pelkkää näköalan ja kokemuksen jakoa, ei määräämistä ja suuntaa-antavaa. Aivan hyvin voi suuntautua neuvojaksi, jossei yrittämisen vastuu ja sitovuus nappaa tai sovellu persoonaan. Neivontaa halveksitaan yleensä turhaan, koska se on muotoutunut keskivertoasiakkaidensa näköiseksi. Perstuntuma pitää aina ottaa todesta, mutta on paaaljon tilanteita, joissa se neuvoo ihan väärin.
-
Menestynyt on, jos tilanpidon alussa on mettässä puita 2000m3 , ja eläkkeelle lähtiessä 100 000 m3 ja velkaa 0. Nuo motit voi kukin muuntaa rahoitusomaisuudeksi. Koneita ja tuotantorakennuksia ei tähän malliin sotketa.
Miksi pitäisi olla velaton eläkkeelle jäädessä? Jos olisin tuossa tilanteessa ei minua muutaman kympin tai satasen piikki ahdistaisi.
-
Konsultointi on yleensä pelkkää näköalan ja kokemuksen jakoa, ei määräämistä ja suuntaa-antavaa. Aivan hyvin voi suuntautua neuvojaksi, jossei yrittämisen vastuu ja sitovuus nappaa tai sovellu persoonaan. Neivontaa halveksitaan yleensä turhaan, koska se on muotoutunut keskivertoasiakkaidensa näköiseksi. Perstuntuma pitää aina ottaa todesta, mutta on paaaljon tilanteita, joissa se neuvoo ihan väärin.
En suinkaan halveksi neuvontaa. Tuli vain mieleen nuoruusajalta, kun neuvoja lähti pihasta sepelit roiskuen, ja oli mennä ojaan ensimmäisessä mutkassa. ;D
Samaa ihmettelen mäkin.. Velaton hautaan mennessä?
Taas tätä talonpoikaista jankutusta ja jäähdyttely perinnettä.
Taitaa ostaja/jatkaja löytyä paremmin liikkuvalle ja hiukan velkaiselle firmalle, kuin velattomalle ja pysähtyneelle.
::)
Jos se johtuu siitä, että ainakin osa lainoista on jo valmiiksi neuvoteltu. ::)
Varsinkin velattoman tilan ostamisessa, ainakin suvun ulkopuolisen ostajan kohdalla, törmäävät tilan tuottoarvo, ja markkina-arvo vastakkain. Miksikähän nämä rahalla pelaavat sijoittajat antavat maajussien rakennella miljoonapytinkejä ihan rauhassa. Sijoittaiskohan joku esim kahden miljoonan lottovoiton uuteen navettaan.
-
Uuden navetan arvo romahtaa heti kun ensimmäiset elukat on otettu sisälle ,tämä on karu totuus .Onneksi pankkiherrat eivät tätä ihan heti tajua ja sillä vielä lainaa annettaan. ;D
Mitä arvoa on navetalla jossa ei ole elukoita?
Ei pankki lähde rahoittamaan sitä kiinteistöä sinänsä, vaan tuotantoa jota sen sisällä harjoitetaan... ::)
Sassi riepu kun näkee arvon vain seinissä. ;D
Tuottoarvosta se ei ole kuullu vielä mitään.... ehkä 10 vuoden päästä jos katkeroltaan hengissä siihen asti selviää. ;D
Niin tarkoitin sitä onnetonta elämän tilannetta jos esim. sairastuu ja navetta joutuu tyhjilleen,niillä seinillä ei niitä velkoja maksella :o.
Kukapa nyt sairastuu ei kukaan, näin monesti ajatellaan!
Oiva-kaleville nämä voi olla liian suuria asioita ajatella,ymmärrän sen ;D
-
Menestynyt on, jos tilanpidon alussa on mettässä puita 2000m3 , ja eläkkeelle lähtiessä 100 000 m3 ja velkaa 0. Nuo motit voi kukin muuntaa rahoitusomaisuudeksi. Koneita ja tuotantorakennuksia ei tähän malliin sotketa.
Tässä tuli hyvä malli jota minäkin kannatan.
Metsiä ei kannatta hakata kannattavan karjatalouden tukemiseen ;D
-
Tässä lueskellu tätä topiikkia, sinänsä monta hyvää määritelmää, menestys vaan ei ole ihan yksinkertainen juttu ;D
Itse sanoisin näinpäin, että tämä länsimainen markkinatalouteen perustuva yhteiskuntajärjestys, pakottaa jokaisen yrityksen jonkunlaiseen kasvuun, myös maatalousyritykset on tämän säännön alaisia :(
Se että onko tämä kasvu sitten tuotannon kasvua, liikevaihdon kasvua, pinta-alan kasvua, vai mitä kasvua se oikein on, on vähän makuasia, itseasiassa se voi olla mitä vaan 8)
Mutta mikäli mitään kasvua ei ole, niin homma on hiipumassa pois alta ja tila lopettaa toimintansa, tämän tai seuraavan isännän aikana, silloin kyseessä ei ole menestynyt yritystoiminta, vaikka nykyinen isäntä olisikin sillä elänyt oman työuransa ajan ihan hyvin ja saanut kelpo toimeentulon :o
-
Menestys taas riippuu siitä, osataanko strategiaa toteuttaa. Meillä ainakin tiedetään, mitä pitäisi tehdä; on sitten toinen kysymys, osaammeko tehdä sitä, mitä pitäisi...
Se on jo ihan hyvissä kantimissa sitten.
Kyky tunnistaa/myöntää oman osaamisensa heikot kohdat on viisauden alku. Sitten pitää tietenkin olla vielä halua ja nöyryyttä ryhtyä kehittämään näitä puutteita. ;)
A. Monelta puuttuu kyky ottaa vastaan omaan osaamiseen kohdistuvaa asiallistakaan kritiikkiä. Kaikki otetaan vain *****iluna.
B. Toisaalta omaa toimintaa ei kyetä tarkastelemaan kriittisesti
Jos toteutuu samassa isännässä sekä kohdat A & B on kyseessä pattitilanne, ellei peräti shakki ja matti... :o :D
Sää oot ytimessä 8)
-
Mitä se semmoinen menestyminen on? Saa nimensä lehteen vai? Pysyy hengissä, eikä kuole nälkään?
Minusta menestyminen mitataan, sillä että onko tyytyväinen omiin toimiinsa. Ymmärtää sen, että kokoajan ei tarvitse hommata viimeisintä "tekniikkaa" pysyäkseen mukana kehityksessä. Eli käytännössä ymmärtää mitä on ostamassa ja mitä sillä tehdään.
-
Itse sanoisin näinpäin, että tämä länsimainen markkinatalouteen perustuva yhteiskuntajärjestys, pakottaa jokaisen yrityksen jonkunlaiseen kasvuun, myös maatalousyritykset on tämän säännön alaisia :(
Rajatonta kasvua rajallisella planeetalla? Suuri muutos jo aika ajoin ilmoittelee tulostaan. Parempi olisi sopeutua tulemaan toimeen niukemmilla resursseilla. Tämä siis yhteiskunta ja ihmiset yhteensä, ei liity erityisesti tähän etsittävään maatalousekonomian mittariin. Paitsi että liittyy, meidän kehityksestä pudonneidenkaan ei ehkä kannata luopua omavaraistalouden mahdollistavista puitteistamme.
-
Mitä se semmoinen menestyminen on? Saa nimensä lehteen vai? Pysyy hengissä, eikä kuole nälkään?
Minusta menestyminen mitataan, sillä että onko tyytyväinen omiin toimiinsa. Ymmärtää sen, että kokoajan ei tarvitse hommata viimeisintä "tekniikkaa" pysyäkseen mukana kehityksessä. Eli käytännössä ymmärtää mitä on ostamassa ja mitä sillä tehdään.
Niin ja vois matkustella ja nauttia elämästä eikä aina painaa niska limassa hommia päivästä päivään.
Elämässä pitää olla muutakin kuin ainaista "tilan kehittämistä",ei niitä mukaan saa hautaan vaikka kuinka olisi "mallitilan" saanut aikaan. ;)
-
Mitä se semmoinen menestyminen on? Saa nimensä lehteen vai? Pysyy hengissä, eikä kuole nälkään?
Minusta menestyminen mitataan, sillä että onko tyytyväinen omiin toimiinsa. Ymmärtää sen, että kokoajan ei tarvitse hommata viimeisintä "tekniikkaa" pysyäkseen mukana kehityksessä. Eli käytännössä ymmärtää mitä on ostamassa ja mitä sillä tehdään.
Niin ja vois matkustella ja nauttia elämästä eikä aina painaa niska limassa hommia päivästä päivään.
Elämässä pitää olla muutakin kuin ainaista "tilan kehittämistä",ei niitä mukaan saa hautaan vaikka kuinka olisi "mallitilan" saanut aikaan. ;)
Siinähän niitä tuli :) Tosin pienten lasten kanssa voi matkustelun pl. muumimaailmat unohtaa, mutta muuten noin. Siihen kuitenkin pääsee vain, jos firma tuottaa sen verran, että itselle jää kunnon palkka ja työhommat toimii ilman jatkuvaa läsnäoloa. Eli jotain mitattavaa menestystä pitäisi sylttytehtaalla olla....
-
Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.
Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.
Tärkein ero on se, mitä jää viimeiselle riville. Menestyvälle jää enemmän. Tyylejä, millä menestykseen pääsee, on monia eikä yhden ratkaisu toimi välttämättä toisella. Se kuitenkin on kaikkia koskeva talouden kylmä laki, että tuotot on oltava kuluja suuremmat. Kuluja on myös ainakin peltoviljelyssä helpompi alentaa kuin tuottoja nostaa. Molempi tietysti parempi.
-
Kuten Peurajussi ja PackBase aikaisemmin jo totesivat, niin kaikki lähtee visiosta ja strategiasta jonka mukaan tilalla toimitaan. Visio on strategian pohjana ja tilanteiden muuttuessa päivitetään strategiaa eikä tehdä strategian ulkopulisia toimia. Toinen tärkeä asia on budjetti ja budjettikuri, yhdessä strategian kanssa hyvä budjetti antaa varsin tehokkaat työkalut tilan eteenpäin viemiseen ja taloudelliseen kehittämiseen.
Perusmaataloutta harjoittavan tilan menestyksen kulmakivi on harvoin teknologiassa. Teknologian on tarkoitus palvella strategiaa eikä olla arvo sinänsä. Kaiken teknologian ja investointien arvoa on verrattava strategiaan.
Hyvä strategia on putki, jonka suunta on ylöspäin. Tämän putken sisällä voidaan päätöksiä tehdä nopeasti ja tehokkaasti eikä tapahdu ääliömäistä hyppimistä ja poikkoilua milloin minkäkin turhan ja epäoleellisen asian, kuten omamyyjän/konekauppiaan, mukaan.
Helvetti! Täällä tehdään aaltoja! Minusta tuli kerralla Supersammakon fani! ;D
Minusta ei, mutta tällä kertaa tuo kosteiden maisemien liukas loikkija on kyllä osunut naulan kantaan. Erityisesti haluan nostaa esiin tämän: "Tätä väittämää vastaan sotii kaikki ylihintaiset maakaupat joita isännät puolustelevat sillä, että ikinä ei ole peltokauppa lopulta kaduttanut. Juu, mutta ei se mitään sinulle tuottanutkaan."
-
Mitä se semmoinen menestyminen on? Saa nimensä lehteen vai? Pysyy hengissä, eikä kuole nälkään?
Minusta menestyminen mitataan, sillä että onko tyytyväinen omiin toimiinsa. Ymmärtää sen, että kokoajan ei tarvitse hommata viimeisintä "tekniikkaa" pysyäkseen mukana kehityksessä. Eli käytännössä ymmärtää mitä on ostamassa ja mitä sillä tehdään.
Niin ja vois matkustella ja nauttia elämästä eikä aina painaa niska limassa hommia päivästä päivään.
Elämässä pitää olla muutakin kuin ainaista "tilan kehittämistä",ei niitä mukaan saa hautaan vaikka kuinka olisi "mallitilan" saanut aikaan. ;)
Siinähän niitä tuli :) Tosin pienten lasten kanssa voi matkustelun pl. muumimaailmat unohtaa, mutta muuten noin. Siihen kuitenkin pääsee vain, jos firma tuottaa sen verran, että itselle jää kunnon palkka ja työhommat toimii ilman jatkuvaa läsnäoloa. Eli jotain mitattavaa menestystä pitäisi sylttytehtaalla olla....
SAS HUOM!
Jaa täähän tarkoittaa sitä, että on RIITTÄVÄN ISO tila, että voi palkata RENGIN, MIELUUMMIN USEITA, tekemään työt kun isäntä makaa Pattayalla/A-netissä.
-
Mä olen huomannut, että menestyvät isännät ovat luonnostaan uteliaita. Asioita halutaan selvittää joka suunasta ennen päätöstä. Jopa siis sellaisia asioita ja ideoita, jotka eivät edes liity tuotantoon mitenkään juuri nyt, mutta se tieto auttaa kiertotietä omissa ratkaisuissa.
-
Mä olen huomannut, että menestyvät isännät ovat luonnostaan uteliaita. Asioita halutaan selvittää joka suunasta ennen päätöstä. Jopa siis sellaisia asioita ja ideoita, jotka eivät edes liity tuotantoon mitenkään juuri nyt, mutta se tieto auttaa kiertotietä omissa ratkaisuissa.
Eihän tämä tarkota sellasta perinteistä keittiönklasista kuhkivaa kukakulukee/kenenpoikia-päivystystä :-[
-
Mä olen huomannut, että menestyvät isännät ovat luonnostaan uteliaita. Asioita halutaan selvittää joka suunasta ennen päätöstä. Jopa siis sellaisia asioita ja ideoita, jotka eivät edes liity tuotantoon mitenkään juuri nyt, mutta se tieto auttaa kiertotietä omissa ratkaisuissa.
Eihän tämä tarkota sellasta perinteistä keittiönklasista kuhkivaa kukakulukee/kenenpoikia-päivystystä :-[
Ei tuo ole ammatillista uteluutta vaan mielen köyhyyttä ;D
-
Mitä se semmoinen menestyminen on? Saa nimensä lehteen vai? Pysyy hengissä, eikä kuole nälkään?
Minusta menestyminen mitataan, sillä että onko tyytyväinen omiin toimiinsa. Ymmärtää sen, että kokoajan ei tarvitse hommata viimeisintä "tekniikkaa" pysyäkseen mukana kehityksessä. Eli käytännössä ymmärtää mitä on ostamassa ja mitä sillä tehdään.
Niin ja vois matkustella ja nauttia elämästä eikä aina painaa niska limassa hommia päivästä päivään.
Elämässä pitää olla muutakin kuin ainaista "tilan kehittämistä",ei niitä mukaan saa hautaan vaikka kuinka olisi "mallitilan" saanut aikaan. ;)
Siinähän niitä tuli :) Tosin pienten lasten kanssa voi matkustelun pl. muumimaailmat unohtaa, mutta muuten noin. Siihen kuitenkin pääsee vain, jos firma tuottaa sen verran, että itselle jää kunnon palkka ja työhommat toimii ilman jatkuvaa läsnäoloa. Eli jotain mitattavaa menestystä pitäisi sylttytehtaalla olla....
SAS HUOM!
Jaa täähän tarkoittaa sitä, että on RIITTÄVÄN ISO tila, että voi palkata RENGIN, MIELUUMMIN USEITA, tekemään työt kun isäntä makaa Pattayalla/A-netissä.
yhden robon yksikössä tuo irtautuminen,siis molempien yhtaikaa on aika vaikeaa,koska tarvitaan kaksi tilan ulkopuolista tuuraamaan.Isommassa ei tarvitse kuin yhden ulkopuolisen,koska toinen on palkka väkeä.Sassin ihannoima eriaikaan lomilla malli ;D
-
Eräs henkilö, joka paljon konsultoi kriisiin joutuneita tiloja ja pyrkii auttamaan näitä pääsemään kuiville, kertoi että tilojen ongelmiin ajautumisen syistä on kaksi ylitse muiden:
-Älyttömät koneostokset
-Tuotannon ongelmat/matalat tuotostasot
-
Eräs henkilö, joka paljon konsultoi kriisiin joutuneita tiloja ja pyrkii auttamaan näitä pääsemään kuiville, kertoi että tilojen ongelmiin ajautumisen syistä on kaksi ylitse muiden:
-Älyttömät koneostokset
-Tuotannon ongelmat/matalat tuotostasot
Valitettavaa on, että kun on tuohon vaiheeseen mennyt, niin sieltä ei helposti nousta :(
-
Mitä se semmoinen menestyminen on? Saa nimensä lehteen vai? Pysyy hengissä, eikä kuole nälkään?
Minusta menestyminen mitataan, sillä että onko tyytyväinen omiin toimiinsa. Ymmärtää sen, että kokoajan ei tarvitse hommata viimeisintä "tekniikkaa" pysyäkseen mukana kehityksessä. Eli käytännössä ymmärtää mitä on ostamassa ja mitä sillä tehdään.
Niin ja vois matkustella ja nauttia elämästä eikä aina painaa niska limassa hommia päivästä päivään.
Elämässä pitää olla muutakin kuin ainaista "tilan kehittämistä",ei niitä mukaan saa hautaan vaikka kuinka olisi "mallitilan" saanut aikaan. ;)
Siinähän niitä tuli :) Tosin pienten lasten kanssa voi matkustelun pl. muumimaailmat unohtaa, mutta muuten noin. Siihen kuitenkin pääsee vain, jos firma tuottaa sen verran, että itselle jää kunnon palkka ja työhommat toimii ilman jatkuvaa läsnäoloa. Eli jotain mitattavaa menestystä pitäisi sylttytehtaalla olla....
SAS HUOM!
Jaa täähän tarkoittaa sitä, että on RIITTÄVÄN ISO tila, että voi palkata RENGIN, MIELUUMMIN USEITA, tekemään työt kun isäntä makaa Pattayalla/A-netissä.
Mitä ihmettä sää nyt tarkoitat ,meillä ei yhtään renkiä ja on käyty yli 20 maassa ?
-
Tässä aloituksessa varmaan haettii sillä menestyksellä euro määrällä mitattavaa menestystä? Minusta kun se menestys on vaan vähän muutakin jos pitää siitä työstä mitä tekee ja saa siitä hyvän toimeentulon, akka o vielä 20v jälkeen ja voi lähtee sen kans lomille niin että ei tarvii aina riidellä ja terveys tallella ja muutenki voi hyvällä omallatunnolla nauttia joka aamusta kun pääsee töihi. Minusta tää on menestyny.
-
Pitäisi tietysti kysyä itseltään, että onko maatila/yritys itseä varten, vai olenko minä ja perheeni maatilaa /yritystä varten, eli onko se maatila itseä suurempi, jolle täytyy uhrautua, vai onko se vain toimeentulon väline. Tämä on kaksipiippuinen ja kaksisuuntainen juttu, jos tila on vain itseä ja omaa toimeentuloa varten, käy helposti niin, että sen kehitäminen tyrehtyy, jos tila antaa jo riittävän toimeentulon, toisaalta jos tilan kasvattaminen ja kehittäminen on pääasia, sitä voi tuntea että tila on itseä suurempi, että uhraa itsensä tilan tulevaisuuden eteen, tinkii omasta tulotasostaan ja vapaa-ajastaan ja sitten myöhemmin katuu, kun ei tullut "elettyä" vaan kaikki aika meni töissä ja elämä oli kituuttamista, kun piti jatkuvasti investoida.
-
Pitäisi tietysti kysyä itseltään, että onko maatila/yritys itseä varten, vai olenko minä ja perheeni maatilaa /yritystä varten, eli onko se maatila itseä suurempi, jolle täytyy uhrautua, vai onko se vain toimeentulon väline. Tämä on kaksipiippuinen ja kaksisuuntainen juttu, jos tila on vain itseä ja omaa toimeentuloa varten, käy helposti niin, että sen kehitäminen tyrehtyy, jos tila antaa jo riittävän toimeentulon, toisaalta jos tilan kasvattaminen ja kehittäminen on pääasia, sitä voi tuntea että tila on itseä suurempi, että uhraa itsensä tilan tulevaisuuden eteen, tinkii omasta tulotasostaan ja vapaa-ajastaan ja sitten myöhemmin katuu, kun ei tullut "elettyä" vaan kaikki aika meni töissä ja elämä oli kituuttamista, kun piti jatkuvasti investoida.
Sen pitää olla molempia sopivassa suhteessa ja fiksusti ajoitettuna. Ilman intohimoa ei yksikään yritys menesty eikä yksikään parisuhde kestä. Sen jakaminen fiksusti onkin kova juttu....
-
Menestynyt on, jos tilanpidon alussa on mettässä puita 2000m3 , ja eläkkeelle lähtiessä 100 000 m3 ja velkaa 0. Nuo motit voi kukin muuntaa rahoitusomaisuudeksi. Koneita ja tuotantorakennuksia ei tähän malliin sotketa.
Tässä tuli hyvä malli jota minäkin kannatan.
Metsiä ei kannatta hakata kannattavan karjatalouden tukemiseen ;D
Eihän tuossa karjataloudesta puhuttu, vaan rahoitusomaisuudesta.
Onkin melkoinen temppu 50 kertaistaa omaisuutensa, mikäli se on todellakin kiinteää maaomaisuutta tai muuta maallista pl. em. koneet ja rakennukset. Tarkoittaa 10ha tilaa aloittaessa, joka eläkeiässä 500ha ja velaton.
Kuvitellaan tuo 2000m3 puuta, kasvaa ja tuottaa 5% vuodessa ja 35 vuotta isäntänä, paisunut vasta reilun 11 000m3:n määräksi. Eli viisinkertaistunut pyöreästi. Vasta noin 12% tuotolla homma mahdollista, ilman kuluja, ilman lähdössä tullutta velkaa, ilman velkavipua matkalla jne. Eli bullshittiä lähes kaikille, joku onnekas voi onnistua tuurilla :)
Maataloudessa sijainti määrittelee erittäin paljon niitä raameja, joiden sisällä voi toimia. Maataloudella voi rikastua, mutta vaatii kyllä kovaa panostusta juuri oikeaan aikaan, TAITOA ja onneakin.
-
Pitäisi tietysti kysyä itseltään, että onko maatila/yritys itseä varten, vai olenko minä ja perheeni maatilaa /yritystä varten, eli onko se maatila itseä suurempi, jolle täytyy uhrautua, vai onko se vain toimeentulon väline. Tämä on kaksipiippuinen ja kaksisuuntainen juttu, jos tila on vain itseä ja omaa toimeentuloa varten, käy helposti niin, että sen kehitäminen tyrehtyy, jos tila antaa jo riittävän toimeentulon, toisaalta jos tilan kasvattaminen ja kehittäminen on pääasia, sitä voi tuntea että tila on itseä suurempi, että uhraa itsensä tilan tulevaisuuden eteen, tinkii omasta tulotasostaan ja vapaa-ajastaan ja sitten myöhemmin katuu, kun ei tullut "elettyä" vaan kaikki aika meni töissä ja elämä oli kituuttamista, kun piti jatkuvasti investoida.
Sen pitää olla molempia sopivassa suhteessa ja fiksusti ajoitettuna. Ilman intohimoa ei yksikään yritys menesty eikä yksikään parisuhde kestä. Sen jakaminen fiksusti onkin kova juttu....
Tuossa se onkin tärkein tasapainoiltava, esimerkkejähän löytyy vaikka kuinka ja niistä pitäisi itse kunkin oppia.
Niin kiireistä kesää, talvea tai mitä vaan aikajaksoa ei olekaan, etteikö sinne aikaa saa järjestymään ja voi hyvillä mielin olla hetken pois :)
Ja pitää ymmärtää olla ressaamatta töistä, silloin kun ei ole ihan pakko eikä ole tiukkaa aikataulua, esim. nyt talvella.
Onko joka päivä pakko tehdä jotakin, ellei tosiaankin ole pakko??? Ainakin itsellä tuloksellisesti parhaat päivät on niitä kun ei tee "mitään", eli miettii mitä pitäsi tehdä ja mitä ei missään nimessä pidä tehdä :)
-
Tämä on ehkä hieman off-topic, mutta silti, viimeisimmässä Suomalainen Maaseutu lehdessä oli juttua noista Jenkkifarmareista, niille urakointibisnes on täysin tuntematon asia, korkeintaan naapuria tai sukulaista joskus autetaan, meillä Suomessa taas lähes jokainen isäntä miettii, että mitähän vois alkaa urakoimaan, ja täällä sitten urakkatäppärit urakoi toisilleen, kun tilamäärä eli asiakasmäärä pienenee.
Eli kertoo vaan maatalouden yleisestä heikosta kannattavuudesta ja rakennemuutoksen tarpeesta, kun pitää urakoinnilla hankkia lisätuloja.
Onko tämä pelkästään Suomalainen erikoispiirre, että joudutaan urakoinnilla hankkimaan lisätuloja, vai esiintyykö tätä yleisesti muuallakin Euroopassa? Siitä ei ole tietoa.
-
Aikalalailla Euroopassa on kulttuurieroja urakoinnissa. Pääsääntöisesti urakoitsijat kuitenkin suomalaisia ammattimaisempia. Ranskaa lukuunottamatta urakoitsijan käyttö taitaa olla Suomea yleisempää. Osansa Suomen tilanteeseen tekee pienehkö tilakoko.
-
Liian suuret koneet Suomessa sillä niillä mielellään urakoitaisiin.
-
Liian suuret koneet Suomessa sillä niillä mielellään urakoitaisiin.
Höh?? Tästä tuli päivä, jona olin sassin kanssa samaa mieltä :o
Käyttöön ja varsinkin tulokseen nähden kalusto on melko ylimitoitettua. Kannattavuusongelmiakin ne aiheuttavat, kuten turkki todisti.
-
Varmaan vähintään kolmantena listalla ongelmia aiheuttamassa on yksityispuoli, joka joillakin nielee suunnattomasti valuuttaa. Kun kaikki talous on samaa, on asiaa hankala hahmottaa ja rahaa käytetään melkein aina enemmän kuin mitä luullaan käytettävän.
-
Varmaan vähintään kolmantena listalla ongelmia aiheuttamassa on yksityispuoli, joka joillakin nielee suunnattomasti valuuttaa. Kun kaikki talous on samaa, on asiaa hankala hahmottaa ja rahaa käytetään melkein aina enemmän kuin mitä luullaan käytettävän.
Eri tilit on hyvä idea joka auttaa myös kirjanpidossa. Könttäsumman nosto yksityiselle kerran kuussa ja sitten jos sieltä yksityistililtä maksaa ennakkoverot niin sinne tulee sekä brutto että netto :)
edit: eri tilit myö siitä kätevät ettei tarvitse aina olla mukana esim. kymppitonnin nostorajalla oleva kortti jonka takana voi olla välillä aika paljonkin kassavirtaa...
-
Varmaan vähintään kolmantena listalla ongelmia aiheuttamassa on yksityispuoli, joka joillakin nielee suunnattomasti valuuttaa. Kun kaikki talous on samaa, on asiaa hankala hahmottaa ja rahaa käytetään melkein aina enemmän kuin mitä luullaan käytettävän.
Eri tilit on hyvä idea joka auttaa myös kirjanpidossa. Könttäsumman nosto yksityiselle kerran kuussa ja sitten jos sieltä yksityistililtä maksaa ennakkoverot niin sinne tulee sekä brutto että netto :)
Minä maksan verot maatalouspuolelta mutta yksityisottoa tehdessä on aina mielessä että se on nettoa. :)
-
Tää juttu ei kyllä kerro mikä on menestyvän ja ei menestyvä viljelijä ero. Mutta olkoon vaikka kevennyksenä.
Minulla on sukupolven vaihdosta aikaa n 10v. alussa visio ja strategia oli selvä, peltoo pitää saada ainakii yli satku ja hitonmoiset sadot, koska sehän on nykypäivää. No talousneuvojalle kun kerroin ni se heitti saavillisen jäitä housuun. sato juttu ok,mutta milläs kuittaat ne pellot. siihen loppui ämpyily kun päivän verran laskelmia tehtiin. aina näytti tilanne surkeelle tai vielä surkeemmalle. ja niinhän minä sitten jatkoin duunin tekoo muualla ja viljelin siinä sivussa. viisi vuotta sitten laitoin visiot ja strategiat uusiks ulkohuussissa istuessani. Lopetan liukuhihna työn ja rupeen parantelemaan peltoja luomutuotantoa silmällä pitäen. näin luomun ainoana vaihtoehtona koska tuotteesta maksetaan parempaa hintaa ja tuki on parempi. rima sadoissa nostettiin ylös eli samat sadot kuin tähän mennessä. nyt on ensimmäinen vuosi kun saan myydä sadon luomuna. sato oli 15%kehnompi kuin aikaisemmin. uskon pääseväni sato tavoitteeseen.
tilanne omalta kohdaltani näyttää paljon paremmalta kuin aikaisemmin. mitä tulevaisuus tuo tullessaan olen kyllä valmis vaihtamaan suunnitelmiani. mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen strategiaan.
ps. tää ei oo kannanotto mihinkään tuotantosuuntiin.vain miten minun kohdalla homma on menny.
-
Tää juttu ei kyllä kerro mikä on menestyvän ja ei menestyvä viljelijä ero. Mutta olkoon vaikka kevennyksenä.
Minulla on sukupolven vaihdosta aikaa n 10v. alussa visio ja strategia oli selvä, peltoo pitää saada ainakii yli satku ja hitonmoiset sadot, koska sehän on nykypäivää. No talousneuvojalle kun kerroin ni se heitti saavillisen jäitä housuun. sato juttu ok,mutta milläs kuittaat ne pellot. siihen loppui ämpyily kun päivän verran laskelmia tehtiin. aina näytti tilanne surkeelle tai vielä surkeemmalle. ja niinhän minä sitten jatkoin duunin tekoo muualla ja viljelin siinä sivussa. viisi vuotta sitten laitoin visiot ja strategiat uusiks ulkohuussissa istuessani. Lopetan liukuhihna työn ja rupeen parantelemaan peltoja luomutuotantoa silmällä pitäen. näin luomun ainoana vaihtoehtona koska tuotteesta maksetaan parempaa hintaa ja tuki on parempi. rima sadoissa nostettiin ylös eli samat sadot kuin tähän mennessä. nyt on ensimmäinen vuosi kun saan myydä sadon luomuna. sato oli 15%kehnompi kuin aikaisemmin. uskon pääseväni sato tavoitteeseen.
tilanne omalta kohdaltani näyttää paljon paremmalta kuin aikaisemmin. mitä tulevaisuus tuo tullessaan olen kyllä valmis vaihtamaan suunnitelmiani. mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen strategiaan.
ps. tää ei oo kannanotto mihinkään tuotantosuuntiin.vain miten minun kohdalla homma on menny.
Hieno ajatusketju... mahdoton visio vaihdetaan realistiseen vaihtoehtoon 8)
-
on ihan oikein antaa ensin laskea kuin hitossa voikin mennä niin persiilleen ja sitten vasta alkaa ite ajattelemaan kuin oikein pystyy hommaa mielekkäästi toimia parantamaan. ite katellu tuota vuosikymmeniä takasin tehtyä likviä ja todennu että muuta kautta tuokin on jo tehty. nyt vaan miettii että miten saa ajan kulumaan sitten kun on pakko luopua..... sekin päivä tuloo, ennemmin tahi myöhemmin. velkaa ei ole millään ja investoinneista ei ole mitään järkevällä tasolla harkittavaa... mihin sitä saisi metän myynnistä rahat mänemään.... vanhoja kuusikoita ei kertakaikkiaan kärsi jättää lahoamaan pystyyn. veroihinko pitäsi sijoittaa? matkailu on miusta perseestä, turhaa jonninjoutavaa touhua.
-
Kai nyt sijoituskohteita löytyy. Ja jos on tylsää, riskiä saa ottaa niin paljon kuin huvittaa.. ???
-
on ihan oikein antaa ensin laskea kuin hitossa voikin mennä niin persiilleen ja sitten vasta alkaa ite ajattelemaan kuin oikein pystyy hommaa mielekkäästi toimia parantamaan. ite katellu tuota vuosikymmeniä takasin tehtyä likviä ja todennu että muuta kautta tuokin on jo tehty. nyt vaan miettii että miten saa ajan kulumaan sitten kun on pakko luopua..... sekin päivä tuloo, ennemmin tahi myöhemmin. velkaa ei ole millään ja investoinneista ei ole mitään järkevällä tasolla harkittavaa... mihin sitä saisi metän myynnistä rahat mänemään.... vanhoja kuusikoita ei kertakaikkiaan kärsi jättää lahoamaan pystyyn. veroihinko pitäsi sijoittaa? matkailu on miusta perseestä, turhaa jonninjoutavaa touhua.
Oksa osta hevonen. Eikö sen rahan saa menemään, kun sijoittaa hitaisiin hevosiin ja nopeisiin naisiin.... ;D
-
Eräs henkilö, joka paljon konsultoi kriisiin joutuneita tiloja ja pyrkii auttamaan näitä pääsemään kuiville, kertoi että tilojen ongelmiin ajautumisen syistä on kaksi ylitse muiden:
-Älyttömät koneostokset
-Tuotannon ongelmat/matalat tuotostasot
Varmaan noinkin, mutta yhtä hyvin voisi mainita älyttömät peltokaupat :(
Velkarahalla kun ostat peltoa, niin nettovarallisuus heikentyy ja verotus mahdollisesti kiristyy :o
-
...
...
...Eli kertoo vaan maatalouden yleisestä heikosta kannattavuudesta ja rakennemuutoksen tarpeesta, kun pitää urakoinnilla hankkia lisätuloja.
Onko tämä pelkästään Suomalainen erikoispiirre, että joudutaan urakoinnilla hankkimaan lisätuloja, vai esiintyykö tätä yleisesti muuallakin Euroopassa? Siitä ei ole tietoa.
Ei urakoinnin käyttö ja tarjonta pelkästään suomalainen piirre ole, mutta se on ehkä jossain määrin suomalainen, että samanlaiset viljelijät urakoivat toinen toisilleen. Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Britanniassa on tiloja, joiden isännät teettävät urakoitsijoilla tietyt työt, lähes kaikki työt tai jopa kaikki työt. Meillä yleistä on vain sen tietyn työn teettäminen.
Toisaalta em. maissa pelkästään maatalousurakointiin keskityneet koneasemat ovat yleisiä. Urakoitsijat eivät itse ole maanviljelijöitä. Myös Pohjois-Amerikassa on paljon tälläista yritystoimintaa, siellä pitkälti puintiin keskittynyttä. Kun puinnin aloittaa Meksikon rajalta ja lopettaa Kanadan pohjoisimmille pelloille, saa pakata kaluston joko junan kyytiin vietäväksi etelään tai suoraan romuttamolle. Kuukausi - pari lomaa ja taas aloitetaan alusta.
-
...Eli kertoo vaan maatalouden yleisestä heikosta kannattavuudesta ja rakennemuutoksen tarpeesta, kun pitää urakoinnilla hankkia lisätuloja.
Myös Pohjois-Amerikassa on paljon tälläista yritystoimintaa, siellä pitkälti puintiin keskittynyttä. Kun puinnin aloittaa Meksikon rajalta ja lopettaa Kanadan pohjoisimmille pelloille, saa pakata kaluston joko junan kyytiin vietäväksi etelään tai suoraan romuttamolle. Kuukausi - pari lomaa ja taas aloitetaan alusta.
Tässä tulee puuhastelun rajaehdot vastaan täällä pohjolassa. Kuukausi - pari töitä ja taas aloitetaan loma.
-
on ihan oikein antaa ensin laskea kuin hitossa voikin mennä niin persiilleen ja sitten vasta alkaa ite ajattelemaan kuin oikein pystyy hommaa mielekkäästi toimia parantamaan. ite katellu tuota vuosikymmeniä takasin tehtyä likviä ja todennu että muuta kautta tuokin on jo tehty. nyt vaan miettii että miten saa ajan kulumaan sitten kun on pakko luopua..... sekin päivä tuloo, ennemmin tahi myöhemmin. velkaa ei ole millään ja investoinneista ei ole mitään järkevällä tasolla harkittavaa... mihin sitä saisi metän myynnistä rahat mänemään.... vanhoja kuusikoita ei kertakaikkiaan kärsi jättää lahoamaan pystyyn. veroihinko pitäsi sijoittaa? matkailu on miusta perseestä, turhaa jonninjoutavaa touhua.
Osta nuoria metsiä ja myy niitä vanhoja metsävähennyksellä ja tietty se verovapaa 125 motin hankinta joka vuosi, pian sulla onkin triplamäärä metsää eikä verottaja pääse liian lähelle :)
Liian suuret koneet Suomessa sillä niillä mielellään urakoitaisiin.
Höh?? Tästä tuli päivä, jona olin sassin kanssa samaa mieltä :o
Käyttöön ja varsinkin tulokseen nähden kalusto on melko ylimitoitettua. Kannattavuusongelmiakin ne aiheuttavat, kuten turkki todisti.
Joopajoo, tässäkin kohtaa suomalaisen työn hinta torppaa koko ajatuksen, paitsi jos se maajussi ei tartte ittelleen palkkaa, niin kuin oli ehkä vähän taustalla ajatus ::)
Ajatellaanpa vaikka sitä 2,4 metrisellä niittokoneella urakoivaa vaikka hintaan kuski 25, niittokone 10 ja vanha traktori 25 yhteensä 60 euroa per tunti tai sitten jokin ysimetrinen perhonen satasen tunti..
Vähän kärjistetty esimerkki ja molempien hinnat ihan mettässä, mutta näin se vaan menee :(
-
Osta nuoria metsiä ja myy niitä vanhoja metsävähennyksellä ja tietty se verovapaa 125 motin hankinta joka vuosi, pian sulla onkin triplamäärä metsää eikä verottaja pääse liian lähelle :)
Kohta nostamme yhden maakaupan sivutuotteena metsäalamme jo toisellekymmenelle hehtaarille, joko menestys kolkuttaa ovelle?
-
Osta nuoria metsiä ja myy niitä vanhoja metsävähennyksellä ja tietty se verovapaa 125 motin hankinta joka vuosi, pian sulla onkin triplamäärä metsää eikä verottaja pääse liian lähelle :)
Kohta nostamme yhden maakaupan sivutuotteena metsäalamme jo toisellekymmenelle hehtaarille, joko menestys kolkuttaa ovelle?
pinta-alan kasvuprosentti lienee aika huima ? Kyseessä on siis poliitikkojen rakastama kasvuyritys :))
-
Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.
Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.
ATK. ;D
-
Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.
Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.
ATK. ;D
Apilas
Taas
Kerran
-
Navetan vakuusarvo ilman toimintaa on 0. Näin ohjeisti pankin juoksupoika kun omat paperini nimmarilla vahvistin.
Minusta menestystä voi mitata myös sillä, kuinka toiminta kehittyy ajan saatossa. Joku onnellinen on saattanut periä hyväkuntoisen (taloudellisesti ja toiminnallisesti) tilan mutta ei vuosikymmenten aikana juurikaan kehitä itseään mikä näky myös ulkopuolelle: ainut mitä tilalla tuntuu tapahtuvan, on konekannan päivitys ja nurkkien siistiminen. Joku toinen on aloittanut varsin haasteellisesta lähtökohdasta, eikä vielä kymmenen vuodenkaan päästä pysty olemaan samassa tilanteessa kuin edellä kuvattu kaveri, mutta suunta on selkeä ja kehitystä tapahtuu koko ajan.
Tilan kehittäminen on prosessi ja jos mitään ei tapahdu missään, tapahtuu itse asiassa regressiota. Paikallaan pysyminen on vain näennäistä harhaa.
Minusta taas laajennustahdin hölläys ja tilanteen rauhoittaminen vois sopia hyvin tähän aikaan kun tulevaisuus on epävarmaa. Paikkojen siistinä pitäminen lisää työturvallisuutta ja -motivaatiota samalla tavalla kuin teollisuustuotannossa työpisteen siistiminen. On erittäin järkevää järjestää aikaa itselleen ja harrastaa muutakin kuin pakollisten töiden tekemistä, elämästä pitää myös nauttia kun mahdollisuus siihen on.
Ei pankkeja kannata uskoa sokeasti ja nostaa lainaa tyhjänpäiten. Paljon tehdään maataloudessa nyt investointeja "mututuntumalla" nyt kun lainaraha on halpaa. Saattaa jopa Sassin opit muistua mieleen siinävaiheessa kun koronnousu alkaa.
-
Tänään MT lehdessä oli hyviä juttuja kuinka pienelläkin tilalla voi päästä ihan mukavaan tasoon toimeentulossa.Sassin tapaan siinä varotettiin suurista riskeistä mitä voi tulla kun yltiöpäisesti laajennetaan. ;)
-
Tänään MT lehdessä oli hyviä juttuja kuinka pienelläkin tilalla voi päästä ihan mukavaan tasoon toimeentulossa.Sassin tapaan siinä varotettiin suurista riskeistä mitä voi tulla kun yltiöpäisesti laajennetaan. ;)
Ei kukaan ole täällä väittänytkään ettei tuollainen lehtijutun karja tuottaisi ihan hyvin rahaa just nyt... eikä noilla ole varmaan velkaakaan. Metsää saattaa tietysti kaatua vuosittain ja pääomia syödään.. kyllä silleen elää saa, ja on mukavaa..
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
-
Eikös täällä ole sanottu, että rajallisia resursseja ei riitä kaikille, jos osa haluaa laajentaa on useamman lopetettava. Lehteä lukematta, voi päätellä heidän tekevän omalla sarallaan pyyteetöntä työtä, saavat siitä elantonsa ja jopa nauttia enemmän kuin monet tällä foorumilla. Voi olla, että ei ole perillisiä tai perilliset voivat hankkia jotain henkistä pääomaa jopa heidän avustuksellaan(saattaa olla nyt ja tulevaisuudessa arvokkaampaa, kuin heikosti tuottava reaaliomaisuus). Menestystä on niin monenlaista, osa täpinöi jalostuksen, osa koneiden, osa kasvinviljelyn parissa, toisille riittää pilkkiminen tai viulunsoitto tuomaan riittävän menestyksen. Minun mielestäni jonkin aiemmin mainittu oma visio on hyvin tärkeä ja siihen tähtäävän oman strategian toteuttaminen suhteellisen kurinalaisesti. Toki sitä on muutettava hyvinkin nopeasti, jos tilanne vaatii (Aatamin mainitsema kausaaliketju ottaa uuden suunnan). Maatalous on minun mielestä ja tämä on vain minun mielipide "helvetin pitkäjänteistä touhua" jos meinaa menestyä taloudellisesti. Se on pääomavaltaista ja tulokset tulevat hitaasti pitkän kehityksen jälkeen kun lähtökohdat ovat heikot tai ympäristö ei tarjoa mahdollisuuksia nopeasti kannattavaan kasvuun. Tällaisessa tilanteessa kannustan kyllä etsimään mahdollisuuksia kotiseudun ulkopuolelta, jos pakottavaa tarvetta tällä saralla itsensä toteuttamiseen on kovasti ja menestyminen on mielessä. Nyt näyttää tulevan tiloja myyntiin sellaisilla alueilla, missä maan hinta on järkevää ja ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet ainakin kotieläintuotannolle.
-
Menestyvä yrtittäjä "Tiätää mitä tekee, on sen ittellensä perustellu, miks nii tekee ja
siihe o talourelliset ja ajalliset maharoollisuuret"!( vaikka sitte niukakki)
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.
en nyt oiken tajuu mitä pääomia noilla tiloilla syödään, navetalla ei juuri arvoa, hyvin pidetty eläinaines löytää ottajansa, konekannassa ei ole järettömästi rahaa kiinni mikäli isäntä ei tunne pakkomiellettä uuden hajuun, erittäin monesti metsät on talvisin hoidettu hyvään kasvukuntoon ja pellollekkn löytyy yleensä ottaja jollei aivan korvessa olla... jatkajaahan ei näillä tiloilla yleensä ole. oma työpanos on tietenkin mutta mutta, lähteä sitä nyt kaupunkiin myymään kun maalla tottunu asumaan.... valaiskaa minua yksinkertaista :-[ :-[ :-[ :-[
-
Näissä nykyajan isännissä on kolme alalajia: on jäähdyttelijät, jotka tavalla tai toisella yrittävät lopettaa koko touhun, tehostajat, jotka olemassaolevilla resursseilla ottavat kaiken mahdollisen irti ja sitten nämä laajentajat, jotka nykäsee jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen sitä navetan päätyä. Jokainen voi miettiä itse, missä kelkassa on.
Meillä on siinä mielessä hassu tilanne, että itse kuulun tiukasti tuohon jäähdyttelijä kastiin ja nuori isäntä taasen tehostajiin. Välillä ajatuksemme eivät kohtaa, sitten haetaan se rautalanka ja väännetään puolin ja toisin. ;)
-
Näissä nykyajan isännissä on kolme alalajia: on jäähdyttelijät, jotka tavalla tai toisella yrittävät lopettaa koko touhun, tehostajat, jotka olemassaolevilla resursseilla ottavat kaiken mahdollisen irti ja sitten nämä laajentajat, jotka nykäsee jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen sitä navetan päätyä. Jokainen voi miettiä itse, missä kelkassa on.
Meillä on siinä mielessä hassu tilanne, että itse kuulun tiukasti tuohon jäähdyttelijä kastiin ja nuori isäntä taasen tehostajiin. Välillä ajatuksemme eivät kohtaa, sitten haetaan se rautalanka ja väännetään puolin ja toisin. ;)
Nuo kolme alalajia ku yhdistää nii eiköhän paketti oo aika toimiva. elikkäs laajennetaan pienin askelin samalla keskittyen tuotannon tehostamiseen eläinainesta ja työympäristöä parantamalla. Ja välillä pitää muistaa käydä jäähdytteleen eli lomalla jotta homma ei ala maistua enempää paskalle mitä se luonnostaan jo on. Mut oma mielipide on just toi että ei kannata ottaa liian isoa harppausta kerralla tuon laajenemisen kanssa. Jos kokoajan vaan isolla rahalla rakennetaan uutta niin helposti käy niin että joku muu tärkeä asia jää hoitamatta ja henkinen jaksaminen ei riitä. Mutta täysin paikoilleen ei pidä jäädä.
-
Leikkasin tannoin lehdestä vuorineuvos Jorma Elorannan "aforismin" ja laitoin sen jääkaapin oveen, jotta se olisi siinä usein luettavissa. "Yritys ei tee kunnon voittoa siksi, että sen tulostavoitteet on asetettu korkeiksi, vaan siksi, että sen strategia ja sen toteutus ovat onnistuneet"
Aina puhutaan tuotannon laajentamisesta. Kannattaisi ensin laajeentaa omaa osaamista. Se ei tosin näy välttämättä naapurille tai siitä on vaikea ottaa lehteen hienoa kuvaa, mutta sitä ei konkurssikaan vie pois.
Suomessa tilat ovat vielä pääosin perheviljelmiä, joten yksilön, puolison, yhtymän osakkaiden ominaisuudet, yhteistyökyky, yhteisen strategian löytäminen ja kunnolla toteuttaminen ovat avainasemassa menestykseen. Sama koskee tietysti sitten palkattua työntekijää.
Yhteistyö eri tilojen välillä, siten että kaikki osapuolet hyötyvät siinä suhteessa, jolla siihen osallistuvat. Tässäkin pitää nähdä pidemmälle ajanjaksolle, esim viiden vuoden liukuva keskiarvo, jotta mahdolliset yhden satovuoden tai vastaavan epäonnistumiset eivät torppaa muuten hyvää hommaa.
Kunnon yöunet. Niinkin yksinkertainen asia kuin sudokun tekeminen on aikamoista tervassa kulkua kun yrittää sitä iltamyöhällä töiden ja lasten nukkumaan menon jälkeen ratkaista. Hyvien ja riittävien unien jälkeen ajatus on moninverroin kirkkaampi ja tuloskin sen mukainen. Kyllä jokainen tarvitsee lepoa ja unta. Toiset ehkä hiukan vähempi kuin toiset ja toiset eri vuorokausirytmillä kuin toiset. Näitä ominaisuuksia voi myös yrittää hyödyntää. Ite kun on enempi sellainen illan eläjä, joka aamupäivällä ei saa mitään aikaan ja vaimo taas hiukan päinvastoin, niin poikimakauden valvontarytmi sitten määräytyy sen mukaan ja on molemmille luonnollisempi ja siten myös kevyempi, kuin jos pakolla tehtäisiin toisin päin. Tämäkin on testattu.
Niin ja se ydinprosessi meinasi unotua. Aika moni tila taitaa olla käynyt laatukoulutuksen ja siellä ymmärtääkseni (ainakin meille) puhuttiin ydinprosessista prosessikaavioita tehtäessä. Itelle ja lomittajille ja työntekijälle (osa-aikainen) on tehty selväksi, mikä on meidän tilan ydinprosessi (vasikka) ja sen ja siihen liittyvien työvaiheiden ehdoilla mennään. Sivubisnekset ja toisarvoiset prosessit hoidetaan vasta ydinprosessin jälkeen, jos aikaa ja energiaa riittää. Tämä tuntuu monella olevan hukassa. On liikaa erilaista toimintaa tai sitten on kiire (mielenkiinto) aina ydinprosessista niihin muihin hommiin.
-
Tänään MT lehdessä oli hyviä juttuja kuinka pienelläkin tilalla voi päästä ihan mukavaan tasoon toimeentulossa.Sassin tapaan siinä varotettiin suurista riskeistä mitä voi tulla kun yltiöpäisesti laajennetaan. ;)
Ei kukaan ole täällä väittänytkään ettei tuollainen lehtijutun karja tuottaisi ihan hyvin rahaa just nyt... eikä noilla ole varmaan velkaakaan. Metsää saattaa tietysti kaatua vuosittain ja pääomia syödään.. kyllä silleen elää saa, ja on mukavaa..
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Tommosen pienen etu on se, että velkaa on hyviin vähän tai ei ollenkaan, samoin tekniikkaa on vähempi kuin suuressa ja sekin pienentää kuluja, mutta eihän sillä rikastu, toimeen tulee kyllä ihan hyvin 8)
Mutta pitääkö maataloudella rikastua, pieni tila on vähän kuin palkansaajalla, se mikä rahaa tulee menee perheen kuluihin ja harrastuksiin ;D
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.
en nyt oiken tajuu mitä pääomia noilla tiloilla syödään, navetalla ei juuri arvoa, hyvin pidetty eläinaines löytää ottajansa, konekannassa ei ole järettömästi rahaa kiinni mikäli isäntä ei tunne pakkomiellettä uuden hajuun, erittäin monesti metsät on talvisin hoidettu hyvään kasvukuntoon ja pellollekkn löytyy yleensä ottaja jollei aivan korvessa olla... jatkajaahan ei näillä tiloilla yleensä ole. oma työpanos on tietenkin mutta mutta, lähteä sitä nyt kaupunkiin myymään kun maalla tottunu asumaan.... valaiskaa minua yksinkertaista :-[ :-[ :-[ :-[
Näillä pääomilla tarkoitetaan metsiä, eli tilaa myy metsiä jotta voi maksaa investointejaan :(
Siihen ei ole kyllä mitään tarvetta, mutta jos haluaa niitä vähennyksiä, niin pitää investoida ;D
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.
en nyt oiken tajuu mitä pääomia noilla tiloilla syödään, navetalla ei juuri arvoa, hyvin pidetty eläinaines löytää ottajansa, konekannassa ei ole järettömästi rahaa kiinni mikäli isäntä ei tunne pakkomiellettä uuden hajuun, erittäin monesti metsät on talvisin hoidettu hyvään kasvukuntoon ja pellollekkn löytyy yleensä ottaja jollei aivan korvessa olla... jatkajaahan ei näillä tiloilla yleensä ole. oma työpanos on tietenkin mutta mutta, lähteä sitä nyt kaupunkiin myymään kun maalla tottunu asumaan.... valaiskaa minua yksinkertaista :-[ :-[ :-[ :-[
Näillä pääomilla tarkoitetaan metsiä, eli tilaa myy metsiä jotta voi maksaa investointejaan :(
Siihen ei ole kyllä mitään tarvetta, mutta jos haluaa niitä vähennyksiä, niin pitää investoida ;D
Kyllä minä ainaki voin sanoo käyttäneeni metsätuloja navetan korjaukseen ja laalennukseen. Metsät kuuluu yleensä maatilalla kokonaisuuteen ja miksi puu tuloja ei saisi käyttää maatalouteen ku kyllähän maataloudellakin on rahoitettu metsäpuolta. Joillakinhan se on kehumisen aihe että maataloutta ei oo pönkitettty mettällä. En vaan ymmärrä mitä väärää siinä on jos rahat kumminki menee tuottavaan investointiin ja samalla metät pysyy kasvukunnossa ja hoidettuina. Joka homman saa kuralle hölmöilemällä. Ittestä se on kiinni.
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.
en nyt oiken tajuu mitä pääomia noilla tiloilla syödään, navetalla ei juuri arvoa, hyvin pidetty eläinaines löytää ottajansa, konekannassa ei ole järettömästi rahaa kiinni mikäli isäntä ei tunne pakkomiellettä uuden hajuun, erittäin monesti metsät on talvisin hoidettu hyvään kasvukuntoon ja pellollekkn löytyy yleensä ottaja jollei aivan korvessa olla... jatkajaahan ei näillä tiloilla yleensä ole. oma työpanos on tietenkin mutta mutta, lähteä sitä nyt kaupunkiin myymään kun maalla tottunu asumaan.... valaiskaa minua yksinkertaista :-[ :-[ :-[ :-[
Näillä pääomilla tarkoitetaan metsiä, eli tilaa myy metsiä jotta voi maksaa investointejaan :(
Siihen ei ole kyllä mitään tarvetta, mutta jos haluaa niitä vähennyksiä, niin pitää investoida ;D
Kyllä minä ainaki voin sanoo käyttäneeni metsätuloja navetan korjaukseen ja laalennukseen. Metsät kuuluu yleensä maatilalla kokonaisuuteen ja miksi puu tuloja ei saisi käyttää maatalouteen ku kyllähän maataloudellakin on rahoitettu metsäpuolta. Joillakinhan se on kehumisen aihe että maataloutta ei oo pönkitettty mettällä. En vaan ymmärrä mitä väärää siinä on jos rahat kumminki menee tuottavaan investointiin ja samalla metät pysyy kasvukunnossa ja hoidettuina. Joka homman saa kuralle hölmöilemällä. Ittestä se on kiinni.
Ei siinä olekaan mitään väärää, metsätulot on omia rahoja ja miksei käytäisi omia rahoja, jos niitä on ;D
Joillekkin se vain on joku ihme ongelma, jos näitä omia rahoja käyttää oman tilansa kehittämiseen :o
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.
en nyt oiken tajuu mitä pääomia noilla tiloilla syödään, navetalla ei juuri arvoa, hyvin pidetty eläinaines löytää ottajansa, konekannassa ei ole järettömästi rahaa kiinni mikäli isäntä ei tunne pakkomiellettä uuden hajuun, erittäin monesti metsät on talvisin hoidettu hyvään kasvukuntoon ja pellollekkn löytyy yleensä ottaja jollei aivan korvessa olla... jatkajaahan ei näillä tiloilla yleensä ole. oma työpanos on tietenkin mutta mutta, lähteä sitä nyt kaupunkiin myymään kun maalla tottunu asumaan.... valaiskaa minua yksinkertaista :-[ :-[ :-[ :-[
Näillä pääomilla tarkoitetaan metsiä, eli tilaa myy metsiä jotta voi maksaa investointejaan :(
Siihen ei ole kyllä mitään tarvetta, mutta jos haluaa niitä vähennyksiä, niin pitää investoida ;D
Kyllä minä ainaki voin sanoo käyttäneeni metsätuloja navetan korjaukseen ja laalennukseen. Metsät kuuluu yleensä maatilalla kokonaisuuteen ja miksi puu tuloja ei saisi käyttää maatalouteen ku kyllähän maataloudellakin on rahoitettu metsäpuolta. Joillakinhan se on kehumisen aihe että maataloutta ei oo pönkitettty mettällä. En vaan ymmärrä mitä väärää siinä on jos rahat kumminki menee tuottavaan investointiin ja samalla metät pysyy kasvukunnossa ja hoidettuina. Joka homman saa kuralle hölmöilemällä. Ittestä se on kiinni.
Tottakai metsätuloja kannattaa käyttää tilan kehittämiseen, mikäli sillä pääomalla parempi kasvuprosentti kuin metsässä. Hakkuukypsää metsää ei liiemmin kannata pystyssä pitää, nurin vain ja rahat jemmaan. Sijoittaa voi muuhunkin kuin tilan toimintaan, ja "metsä" kasvaa huomattavasti paremmin kuin pystyssä ollessaan. Sieltä sen saa milloin vain tilan toimintaan takaisin.
Tässä toiminnassa paha peikko, ihan helpolla niitä rahoja ei enää tilan toimintaan sijoiteta ellei tuottoprosentti kohdallaan, tilan ulkopuolelle sijoitettuna pääoman tuotto valkenee hölmömmällekin. Tekemättä "mitään" raha tuottaa kokoajan, sama summa peltoon sijoitettuna voi tuottaa vain persnettoa ts. saa korkeintaan maksettua itsensä koko isännyyden aikana.
Vaikka metsärahoja ei käyttäisikään maatalouden pönkittämiseen, ei se tarkoita etteikö tilaa kehitettäisi :)
-
pitääkö tässä alkaa naureskelemaan salaa kadehtimisen sijaan isojen isäntien selän takana kun ne on kovin persoja noille myyntiin tulevlle mehtäpalstoille :o :o :o :o
-
pitääkö tässä alkaa naureskelemaan salaa kadehtimisen sijaan isojen isäntien selän takana kun ne on kovin persoja noille myyntiin tulevlle mehtäpalstoille :o :o :o :o
Se metsäverotus on nyt semmonen, että kannattaa ostaa niitä palstoja, jos on tulossa hakkuut ajankohtaiseksi 8)
Muuten verottaja pääsee liian lähelle ;)
-
Ite "sortuntut" ostamaan pari kertaa maata kun on ollut lähellä kaupan ja kohtuuhintaan. Eräs metsäammattilaistuttuni, joka on tässä parinkymmenen vuoden aikana tuplannut metsäpinta-alansa jo alunperin kolminumeroisista määristä, sanoi muutama vuos sitten että nyt alkaa olla hinnat sitäluokkaa että kannattais alkaa myymään ostamisen sijaan :D
Tämä tuttuni toki hyödyntää metsävähennyksen, mutta suuremman hyödyn hän saa laittaessaan vajaatuottoiset ja hoitamatta jättäneet metsät kasvukuntoon. Parhailla paikoilla pääsee 20 vuodessa ensiharvennukselle.
Minusta on suurin typeryyden osoitus metsätaloudessa että jättää metsät hoitamatta ja hyödyntämättä. Monesti hakkuu on parasta lääkettä kasvulle.
-
Minusta on suurin typeryyden osoitus metsätaloudessa että jättää metsät hoitamatta ja hyödyntämättä. Monesti hakkuu on parasta lääkettä kasvulle.
Jep kirveestä metsä tykkää!!! Sopivassa kierrossa oleva satakin hehtaaria tuo kyllä tuloa kunhan hoidosta ei laisteta... ;D
-
Ite "sortuntut" ostamaan pari kertaa maata kun on ollut lähellä kaupan ja kohtuuhintaan. Eräs metsäammattilaistuttuni, joka on tässä parinkymmenen vuoden aikana tuplannut metsäpinta-alansa jo alunperin kolminumeroisista määristä, sanoi muutama vuos sitten että nyt alkaa olla hinnat sitäluokkaa että kannattais alkaa myymään ostamisen sijaan :D
Tämä tuttuni toki hyödyntää metsävähennyksen, mutta suuremman hyödyn hän saa laittaessaan vajaatuottoiset ja hoitamatta jättäneet metsät kasvukuntoon. Parhailla paikoilla pääsee 20 vuodessa ensiharvennukselle.
Minusta on suurin typeryyden osoitus metsätaloudessa että jättää metsät hoitamatta ja hyödyntämättä. Monesti hakkuu on parasta lääkettä kasvulle.
kyllä minun mielestä juuri nuo 20-30 lehmän tilat hotaa metsiä erityisen viisaasti eikä juurikaan metsärahoja maatalouteen haaskata muuta kuin energiapuun muodossa, ei sieltä kyllä pääomatappiota taida tulla :-\ :-\ :-\ :-\
-
Oon sijoitanut maataloudesta ylijääneitä varoja metsään ja oon käyttänyt metsästä tulleita rahoja maatalouteen. Kyllä jos maitotankin tyhjentää petäjäön juurelle voi välillä syöttää lehmille vähän "petäjäistä"!
Meillä on minun aikana metsien tuotto tuplaatunut. Kahden vuoden jälkeen verottaja rupesi kyselemään "että tämä 10000€metsävähenystä. Mistä oot saanut sen saanut aikaan ja miten?" Sanoin verottajalle että "Pistät pari jätkää sahan kanssa juoksemaan taimikoita kiekkaan, niin alkaa tulla nuita menoja metsästä!" ei kysellyt sen jälkeen.
-
Minusta on suurin typeryyden osoitus metsätaloudessa että jättää metsät hoitamatta ja hyödyntämättä. Monesti hakkuu on parasta lääkettä kasvulle.
Jep kirveestä metsä tykkää!!! Sopivassa kierrossa oleva satakin hehtaaria tuo kyllä tuloa kunhan hoidosta ei laisteta... ;D
Ehkä se siinä on, otsikkoa lainaten, sen menestyvän ei menestyvän metsänomistajan ero ;D
-
Kahden vuoden jälkeen verottaja rupesi kyselemään "että tämä 10000€metsävähenystä. Mistä oot saanut sen saanut aikaan ja miten?" Sanoin verottajalle että "Pistät pari jätkää sahan kanssa juoksemaan taimikoita kiekkaan, niin alkaa tulla nuita menoja metsästä!" ei kysellyt sen jälkeen.
Lipsahtiko väärä yhdyssana, vai vaikuttaako yksi n noin paljon?
http://vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Maatalousyrittaja_ja_metsanomistaja/Metsavahennys
-
...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.
Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.
Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.
Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... :-[
Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. :(
-
Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... :-[
Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. :(
Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.
-
Viljanviljelyssä satotasolla on ratkaiseva merkitys viljelyn kannattavuuteen. Tämänhetkisillä viljanhinnoilla on mahdollista päästä
+ merkkiseen tulokseen jopa rehuviljalla. Mutta kauppakelpoista satoa on saatava 5500 - 6000 kg keskimäärin vuodessa.
Tuollainen satotaso on täysin mahdollista tekemäällä työt huolella ja oikeaan aikaan. Ympäristötuki ei rajota lannoitusta kun laitetaan
satotavoitteeksi 5500 kg viljelysuunnitelmassa.
Tietysti tämä edellyttää ettei traktoreita ja puimuria vaihdeta aivan joka vuosi.Mutta esim.10 vuoden vaihtovälillä on kyllä mahdollista.
Mitään mieltä ei ole viljellä mitään jos satotaso jää vain 3000 - 4000 kg. Tuottavampia harrastuksia kyllä löytyy.
-
Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... :-[
Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. :(
Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.
Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.
-
Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.
Se nyt on aivan kiinni siitä, miten kriittisesti toimiaan katsoo. Aina voi olla tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta pyrkiä parempaa. Maidontuotannossa eläinten mukavuustaso ja mahdollisimman matalat käyttäytymisen rajat on aika universaaleja. Jos kohta ei kyetäkään (vielä) tuottamaan 12MJ/kgka karkearehuja, niin olosuhteita voi aina viilata paremmaksi. Tunti lisää makuuaikaa = pari kiloa lisää päivämaitoon.
-
Viljanviljelyssä satotasolla on ratkaiseva merkitys viljelyn kannattavuuteen. Tämänhetkisillä viljanhinnoilla on mahdollista päästä
+ merkkiseen tulokseen jopa rehuviljalla. Mutta kauppakelpoista satoa on saatava 5500 - 6000 kg keskimäärin vuodessa.
Tuollainen satotaso on täysin mahdollista tekemäällä työt huolella ja oikeaan aikaan. Ympäristötuki ei rajota lannoitusta kun laitetaan
satotavoitteeksi 5500 kg viljelysuunnitelmassa.
Tietysti tämä edellyttää ettei traktoreita ja puimuria vaihdeta aivan joka vuosi.Mutta esim.10 vuoden vaihtovälillä on kyllä mahdollista.
Mitään mieltä ei ole viljellä mitään jos satotaso jää vain 3000 - 4000 kg. Tuottavampia harrastuksia kyllä löytyy.
Joskus vaan käy niin, että joutuu ihailemaan paskaa rukkasessa eikä päinvastoin... Eli ei onnistu ja tulee huono satovuosi. Kiinteiden kustannusten hallinnan ohella satoriskien hallinta ratkaisee kasvitilan pitkän aikavälin kannattavuusyhtälössä aika paljon. Paletin laajentaminen totuttujen viljelykasvien ulkopuolelle tasoittaa hommaa monessakin mielessä: sadonkorjuuajan helpottuminen, hintariskien hallinta, kaluston "venyttäminen" jne.
-
Ympäristötuki ei rajota lannoitusta kun laitetaan satotavoitteeksi 5500 kg viljelysuunnitelmassa.
Eikö rajoita ollenkaan, typpidirektiivihän tulee vastaan ? Voiko nykyään käyttää maksimisatotasotavoitteita rutiininomaisesti, jos edellisinä muutamina vuosina ei ole tullut vastaavaa satoa kyseisestä viljelykasvista ?
-SS-
-
Jos viimeisenä 4 vuotena on saatu satoa enemmän kuin 4000 kg/ha kyseisestä kasvilajista,voidaan sunnitelmassa käyttää suurempaa
satotavoitetta kuin 4000 kg.
Miten kukin viljelijä asian "todistaa" on jokaisen oma asia.Tuo satotaso tavoite voi olla max 6000 kg.
Silloin voidaan käyttää suurempaa typpimäärää kuin 4000 kg sadolle.Fosforin määrään se ei vaikuta.Tosin fosforia saadaan lisää
maasta kalkilla.
-
Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... :-[
Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. :(
Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.
Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.
Maataloudessa suurin kustannus on sähläämiskustannus. Missään muussa yritystoiminnassa raaka-aineen hukkaprosentti ei ole välillä 10-30 eikä lopputuotteessa ole "sutta" seassa kuin max 1-1,5%... -> tai tulee potkuja ja paljon...
-
Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... :-[
Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. :(
Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.
Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.
Maataloudessa suurin kustannus on sähläämiskustannus. Missään muussa yritystoiminnassa raaka-aineen hukkaprosentti ei ole välillä 10-30 eikä lopputuotteessa ole "sutta" seassa kuin max 1-1,5%... -> tai tulee potkuja ja paljon...
Tässä on kyllä aika paljon totta. Meidän tilalla on lähdetty näitä hukkatouhuja karsimaan tiukalla otteella.
Ruokinnassa hukkarehut saatu minimiin. Apevaunu hävitetty pois ja siirrytty puhtaasti täysrehuun. Meidän tapauksessa työn menekki ja ruokinnan kustannus yllättäen laski. Tankista sivuun jäävän maidon osuus saatu vähenemään myös oleellisesti, kun ongelmatapaukset siirtyvät teurasauton kyytiin ilman hoitamisen lisätyötä ja kustannuksia.Sääli on sairautta ja laskinta kannattaa käyttää. Meillä ruokintaan lasketaan mukaan kaikki, mikä lehmän suusta menee. Elikkäs kaikki lisämausteetkin lasketaan mukaan. Ja niitä eläinlääkärin laskuja seuraan kuukausittain. Vieläkö tuolle paalimuoville keksisi jonkin uusiokäytön, niin alkaisi kierrätyski olemaan huipussaan. Nyt sen hävitykseen joutuu vain euroja uhraamaan. ::)
-
Tankista sivuun jäävän maidon osuus saatu vähenemään myös oleellisesti, kun ongelmatapaukset siirtyvät teurasauton kyytiin ilman hoitamisen lisätyötä ja kustannuksia.Sääli on sairautta ja laskinta kannattaa käyttää. Meillä ruokintaan lasketaan mukaan kaikki, mikä lehmän suusta menee. Elikkäs kaikki lisämausteetkin lasketaan mukaan. Ja niitä eläinlääkärin laskuja seuraan kuukausittain. Vieläkö tuolle paalimuoville keksisi jonkin uusiokäytön, niin alkaisi kierrätyski olemaan huipussaan. Nyt sen hävitykseen joutuu vain euroja uhraamaan. ::)
No nyt kannattaisi ottaa laskin uudelleen käteen ja miettiä vaikka uudistuskustannus/maitokg. Kestävä karja ja sitä myötä korkea keskituotos ja alhaiset uudistus- ja rehukustannukset lähtevät isännän ja emännän korvien välistä. Ei ole normaalia, että lehmät sairastelevat paljon. Vaikka elukat hoitaisi kuinka hyvin, silti aina joku silloin tällöin sairastuu. Päätään ei kannata seinään hakata toivottomien tapausten kanssa, mutta yleensä hoitamiselle saa ihan mukavan palkan itselleen. Nimim. lehmien poistoprosentti 35% -> 12% ja muuta ei tässä talossa vaihtunut kuin isäntä 8)
-
Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... :-[
Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. :(
Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.
Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.
Maataloudessa suurin kustannus on sähläämiskustannus. Missään muussa yritystoiminnassa raaka-aineen hukkaprosentti ei ole välillä 10-30 eikä lopputuotteessa ole "sutta" seassa kuin max 1-1,5%... -> tai tulee potkuja ja paljon...
Tässä on kyllä aika paljon totta. Meidän tilalla on lähdetty näitä hukkatouhuja karsimaan tiukalla otteella.
Ruokinnassa hukkarehut saatu minimiin. Apevaunu hävitetty pois ja siirrytty puhtaasti täysrehuun. Meidän tapauksessa työn menekki ja ruokinnan kustannus yllättäen laski. Tankista sivuun jäävän maidon osuus saatu vähenemään myös oleellisesti, kun ongelmatapaukset siirtyvät teurasauton kyytiin ilman hoitamisen lisätyötä ja kustannuksia.Sääli on sairautta ja laskinta kannattaa käyttää. Meillä ruokintaan lasketaan mukaan kaikki, mikä lehmän suusta menee. Elikkäs kaikki lisämausteetkin lasketaan mukaan. Ja niitä eläinlääkärin laskuja seuraan kuukausittain. Vieläkö tuolle paalimuoville keksisi jonkin uusiokäytön, niin alkaisi kierrätyski olemaan huipussaan. Nyt sen hävitykseen joutuu vain euroja uhraamaan. ::)
Minkäkokoisesta karjasta tuossa aperuokinnan onnistumisessa oli kyse? Itekkin välillä tulee laskeskeltua aperuokinnan kustannuksia, mutta pieni karjakoko on vaan esteenä siihen siirtymiseen vaikka ruokintapöydälle mahtuu hyvin vaunun kanssa.. ::) Toisaalta viittis mitään sukkularuokkijaakaan kattoon alkaa virittelemään.. ::)
Paalimuovit palaa mukavasti navetan pannussa, lämpöä vaan meinaa tulla välillä liikaakin.. ;D
-
Mulla nyt viikko aperuokintaa 30 lehmän parsinavetassa takana. Alustavasti hyvät kokemukset. Rehuissa laskennallinen säästö vain ehkä luokkaa 1c/maitokg, mikäli siirryn murskeviljaan niin sitten ehkä enemmän. Saatava hyöty karkearehujen sotkemisesta on vielä kysymysmerkki.
Vaunu 18 motin vaakaruuvi paalikauhalla ja purkukuljettimella. Satsi kestää nyt vajaa 4 vrk. Seos puretaan kylmään välivarastoon josta jako pienkuormaimella. Vaunu maksoi kympin alv.0, naftaa palaa yllättävän vähän ja päivittäinen työaika tippui seitsemästä tunnista kuuteen. Appeentekopäivänä mennee noin tunti enemmän, vielä ollut vähän harjoittelua. Valkuainen nousi heti kymmenyksellä appeen myötä, rasva laski hiukan ja maitomäärät alun lievän notkahduksen jälkeen nousseet ???. Hyvin lypsäville annan kerran päivässä 2-4 kg viljaa ja rapsia till.
Kiskoruokkijat ovat tosi out.
-
Maataloudessa on lama ohitettu ja vahva nousu menossa.
-
Maataloudessa on lama ohitettu ja vahva nousu menossa.
Jaa konekaupassa on kuulemma hiljaista. :P ::)
-
Kun apevaunu oli tilalle hankittu oli nautoja melkein 200, lihanautoja 150. Mutta kun ostimme tilan lähdimme suuntaamaan lypsykarjaan, koska emot ei oikein ollut meidän juttu. Nyt on 34-47 lypsävää ja vain hiehoja, yhteensä jotain 150 päätä. Omaa viljantuotantoa ei ole, joten kaikki roippeet pitäisi sinne appeen sekaan ostaa. Näitä lisukkeita alkoi olla siinä määrin, että mitään järkeä siinä ei ollut. Niinpä siirryimme täysrehu ruokintaan lehmille ja nuoriso saa litistettä tarpeen mukaan.
Tuo ape ei tule ilmaiseksi, eikä ilman työtä. Meillä pelkästään polttoaine kuluissa tuli jo huomattava säästö. Ja pakkasilla voi ajaa ruokintapöydän täyteen paaleja, niin ei tarvi koko kalustoa olla lämmittelemässä joka päivä. Ape puoltaa paikkansa suurille määrin eläimiä ja jos sitä viljaa on kylliksi.
Meillä keskituotoksen nousseet todella paljon ja työnmenekki vähentynyt. Tämä on varmasti tilakohtainen asia jos mikä, mutta asioita kannattaa miettiä ja laskea.
-
Kun apevaunu oli tilalle hankittu oli nautoja melkein 200, lihanautoja 150. Mutta kun ostimme tilan lähdimme suuntaamaan lypsykarjaan, koska emot ei oikein ollut meidän juttu. Nyt on 34-47 lypsävää ja vain hiehoja, yhteensä jotain 150 päätä. Omaa viljantuotantoa ei ole, joten kaikki roippeet pitäisi sinne appeen sekaan ostaa. Näitä lisukkeita alkoi olla siinä määrin, että mitään järkeä siinä ei ollut. Niinpä siirryimme täysrehu ruokintaan lehmille ja nuoriso saa litistettä tarpeen mukaan.
Tuo ape ei tule ilmaiseksi, eikä ilman työtä. Meillä pelkästään polttoaine kuluissa tuli jo huomattava säästö. Ja pakkasilla voi ajaa ruokintapöydän täyteen paaleja, niin ei tarvi koko kalustoa olla lämmittelemässä joka päivä. Ape puoltaa paikkansa suurille määrin eläimiä ja jos sitä viljaa on kylliksi.
Meillä keskituotoksen nousseet todella paljon ja työnmenekki vähentynyt. Tämä on varmasti tilakohtainen asia jos mikä, mutta asioita kannattaa miettiä ja laskea.
Niinkuin eräs tuttu kertoi ettei apevaunun hankinnan perusteeksi riitä että "pirun hyvä peli kun saa naattisäilörehun
ja säilörehun sekoitettua"... ;D
Ennenkuin aperuokinta alkaa lyömään leiville, niin seoksessa on oltava jotain teollisuuden sivujakeita
sopuhintaan, joita saa hyvin sekoitettua ja ruokittua sillä apevaunulla.
Jos mättäät säilörehua ja väkirehua vaan sekaisin seokseen, tosiaan on niitä edullisimpiakin konsteja
siihen tarkoitukseen.
Sama juttu kuin navettapiikalla, apevaunu sai lähteä ruokinnasta... :)
-
Miinuksia satelee jos menee aperuokinnasta pahaa puhumaan ::)
-
Miinuksia satelee jos menee aperuokinnasta pahaa puhumaan ::)
Mää kyllä kestän sen, mutta sitä en kestä, että tekee turhaa työtä ja vielä kalliilla. ;)
-
Mää kyllä kestän sen, mutta sitä en kestä, että tekee turhaa työtä ja vielä kalliilla. ;)
Ei kannata toisten uskontoa mennä pilkkaamaan :o Aperuokinta on vakavampi asia kuin kanukkisonnit ::)
En kyllä itsekkään tajua että miksi vaikkapa tällä tilalla kannattaisi tuollainen apemylly hankkia, kun viljoista ei kasva kuin ohra ja kaura (eikä sekään kunnolla jokavuosi) ja panostaisi vielä siihen kahujen korjuu- ja kylvöketjuun ja näinollen saa aikaiseksi itselle enemmän työtä ja vähemmän rahaa ???
(tietty se kiinteä apesekoitin on melkein hankittava jos mattoruokkijan joskus hankkii :P )
-
Miinuksia satelee jos menee aperuokinnasta pahaa puhumaan ::)
Jos joku kertoo perustellusti huonoja puolia, niin mää laitan kyllä plussaa. Siis jos perustelee aukottomasti....
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
-
Miinuksia satelee jos menee aperuokinnasta pahaa puhumaan ::)
Jos joku kertoo perustellusti huonoja puolia, niin mää laitan kyllä plussaa. Siis jos perustelee aukottomasti....
Meillä oli lähtökohtaisesti ensinnäkin lehmäpuolella naatiaisia. Henki lähti tyylillä, kun saivat samaa apetta kuin oikeat lypsylehmät. Sitten appeesta ei voinut tehdä kovin väkevää, kun ne naatiaiset, elikkäs lypsyllä sitten terästettiin täysrehulla. Eli kaksinkertainen työ.
Hiehoille jauhettiin sitten sekaan heinää ja olkea, kivennäisiä, kun lantrattiin sonnien apetta. Kätevää...
Aikaa meni ja apevaunu tyylikkäästi tukossa.
Ennen meillä meni navetalla kahdella se kahdeksan tuntia, nyt toisella 4 ja toisella 7. Ajansäästö enemmän kuin merkittävä.
Nämä on niin tilakohtaisia asioita ja lukuja, ettei voi verrata, kun niitä kahta samanlaista tilaa ei oikein löydy.
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
kerros nyt mulle että miten tuo toi väkirehu toimii että se juuri umpeen menevä ei käy hotkasemassa koko pöydällisen "jauhoja" vai onko puhe parsinavetasta vai mistä.
Itte näen appeen ainoana fiksuna vaihtoehtona robotti tai siitä isomman kokoluokan nautapalatsissa. Liikuvien/rikkoutuvien osien määrä suhteessa ruokittuun eläimiin kuitenkin parhaimmistoa. Toki jos joku saa levitettyä väkirehut tasaisesti koko karjalle muutenkin niin silloin niin.
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
kerros nyt mulle että miten tuo toi väkirehu toimii että se juuri umpeen menevä ei käy hotkasemassa koko pöydällisen "jauhoja" vai onko puhe parsinavetasta vai mistä.
Itte näen appeen ainoana fiksuna vaihtoehtona robotti tai siitä isomman kokoluokan nautapalatsissa. Liikuvien/rikkoutuvien osien määrä suhteessa ruokittuun eläimiin kuitenkin parhaimmistoa. Toki jos joku saa levitettyä väkirehut tasaisesti koko karjalle muutenkin niin silloin niin.
Niin, meillä ei ole palatsia vaan ihan toimiva parsinavetta, jossa lehmiä "reipas" robotillinen. Tuo alkaa olla aika maksimimäärä lypsylehmiä meidän systeemille, mutta toimii, niinku junan vessa.
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
kerros nyt mulle että miten tuo toi väkirehu toimii että se juuri umpeen menevä ei käy hotkasemassa koko pöydällisen "jauhoja" vai onko puhe parsinavetasta vai mistä.
Itte näen appeen ainoana fiksuna vaihtoehtona robotti tai siitä isomman kokoluokan nautapalatsissa. Liikuvien/rikkoutuvien osien määrä suhteessa ruokittuun eläimiin kuitenkin parhaimmistoa. Toki jos joku saa levitettyä väkirehut tasaisesti koko karjalle muutenkin niin silloin niin.
Niin, meillä ei ole palatsia vaan ihan toimiva parsinavetta, jossa lehmiä "reipas" robotillinen. Tuo alkaa olla aika maksimimäärä lypsylehmiä meidän systeemille, mutta toimii, niinku junan vessa.
Joo no parsinavetassa toimii kaikki edukkaat systeemit ja se on oikeasti tuottavin navettamuoto. Ainut vaan että elukat on kiinni ja lypsäjällä huono työasento. Nämä on vaikea selittää kuluttajalle ja työntekijälle.
-
Meillä on reilu 40 lehmää ja silti tehdään apetta, vilja ja muut komponentit rypsiä ja kivennäistä lukuunottamatta tulee omasta pellosta. Eli viljelyssä ohraa, kauraa, vehnää, apila-nurmisäilörehu, herne-vehnä kokoviljasäilörehu, kuivaheinä ja maissi. Näillä saadaan varsin kotoinen ruokinta jolloin ostorehua vain 10 kg kivennäistä ja 60kg rypsiä päivässä. Appeen tekoon menee joka toinen päivä 45 min, jakoon vähän vähemmän aikaa kuin paaleista. Keskituotos noin 9000kg. En vaihtaisi pois, mutta ymmärrän jos tilalla ei ole kuin jotain säilörehua, ettei Ape paljoa hyödytä.
-
Meillä on reilu 40 lehmää ja silti tehdään apetta, vilja ja muut komponentit rypsiä ja kivennäistä lukuunottamatta tulee omasta pellosta. Eli viljelyssä ohraa, kauraa, vehnää, apila-nurmisäilörehu, herne-vehnä kokoviljasäilörehu, kuivaheinä ja maissi. Näillä saadaan varsin kotoinen ruokinta jolloin ostorehua vain 10 kg kivennäistä ja 60kg rypsiä päivässä. Appeen tekoon menee joka toinen päivä 45 min, jakoon vähän vähemmän aikaa kuin paaleista. Keskituotos noin 9000kg. En vaihtaisi pois, mutta ymmärrän jos tilalla ei ole kuin jotain säilörehua, ettei Ape paljoa hyödytä.
Luovuttiin viljanviljelystä 2008 ja yhtään ei ole harmittanut.
1. Työt selkeni ja helpottui navetassa ja pellolla
2. Ei pääomia kiinni viljanviljelyn koneketjussa ja varastoissa
3. Tasainen rehunlaatu (täysrehut) ---> hyvä tuotos ja -terveys
4. Keskittyminen nurmen viljelyyn, laadukkaat rehut.
5. Ei saatavuusongelmia (täysrehuruokinta)
6. 3-4000 satotasolla ei ohran viljely kannata
-
Meillä on reilu 40 lehmää ja silti tehdään apetta, vilja ja muut komponentit rypsiä ja kivennäistä lukuunottamatta tulee omasta pellosta. Eli viljelyssä ohraa, kauraa, vehnää, apila-nurmisäilörehu, herne-vehnä kokoviljasäilörehu, kuivaheinä ja maissi. Näillä saadaan varsin kotoinen ruokinta jolloin ostorehua vain 10 kg kivennäistä ja 60kg rypsiä päivässä. Appeen tekoon menee joka toinen päivä 45 min, jakoon vähän vähemmän aikaa kuin paaleista. Keskituotos noin 9000kg. En vaihtaisi pois, mutta ymmärrän jos tilalla ei ole kuin jotain säilörehua, ettei Ape paljoa hyödytä.
Mites se maissi oikein kasvaa siellä vuoristoalueella? ;D ;D
Kotoisilla rehuilla mennään täälläkin päin, lukuunottamatta maissia... 8) Mut täällä päin ei ole sitä
luonnonhaittaa, niinkuin länsirannikolla. :-[
-
Meillä on reilu 40 lehmää ja silti tehdään apetta, vilja ja muut komponentit rypsiä ja kivennäistä lukuunottamatta tulee omasta pellosta. Eli viljelyssä ohraa, kauraa, vehnää, apila-nurmisäilörehu, herne-vehnä kokoviljasäilörehu, kuivaheinä ja maissi. Näillä saadaan varsin kotoinen ruokinta jolloin ostorehua vain 10 kg kivennäistä ja 60kg rypsiä päivässä. Appeen tekoon menee joka toinen päivä 45 min, jakoon vähän vähemmän aikaa kuin paaleista. Keskituotos noin 9000kg. En vaihtaisi pois, mutta ymmärrän jos tilalla ei ole kuin jotain säilörehua, ettei Ape paljoa hyödytä.
Mites se maissi oikein kasvaa siellä vuoristoalueella? ;D ;D
Kotoisilla rehuilla mennään täälläkin päin, lukuunottamatta maissia... 8) Mut täällä päin ei ole sitä
luonnonhaittaa, niinkuin länsirannikolla. :-[
Maissi vaatii rehellisen ilmaston kasvualustan, toisin kun meillä savimaahisilla joilla epärehellisyys kuuluu verenperintöön. ;D
-
2,8m korkeeta kasvustoa pukkasi viime kesänä, tosin pinta-ala oli pieni. Ensi kesälle täytyy kokeilla vähän reilummalla alalla.
-
2,8m korkeeta kasvustoa pukkasi viime kesänä, tosin pinta-ala oli pieni. Ensi kesälle täytyy kokeilla vähän reilummalla alalla.
Meinaakko polkasta koko 50 hehtaarin pehkuaukeen maissille? :o
-
2,8m korkeeta kasvustoa pukkasi viime kesänä, tosin pinta-ala oli pieni. Ensi kesälle täytyy kokeilla vähän reilummalla alalla.
Meinaakko polkasta koko 50 hehtaarin pehkuaukeen maissille? :o
Veikkaan ettei taida turpeesta tykätä? Jos vaikka 5ha laittaisi.
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
Itsekseenkö se säilörehu siilosta/paalista vaeltaa varmon kyytiin?
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
Itsekseenkö se säilörehu siilosta/paalista vaeltaa varmon kyytiin?
Ottamatta kantaa tähän apevaunuasiaan, meillä on kopio maidontuottajan sähkövarmosta. Paalit saadaan Varmon ulottuville (lato ja sen edusta/piha) viikon tarvetta varten. Eli pakkasjaksoilla ei tarvitse tapella puuromaisten hydeöljyjen (etukuormaaja) ja muiden riesojen kanssa kuin kerran viikossa. Kyytiinotossa menee muutama minuutti per paali. Tällaisen pientarpeeseen (paali aamuin illoin) vaikea kuvitella vähätöisempää ja joustavampaa systeemiä, kun tilat (ja/tai puuttuva pienkuormaaja) eivät mahdollista suoraan paalihäkistä syöttöä. Paalien kelkkominen tähän lähimaastoon ennen syvien lumien aikaa on sitten oma projektinsa.
Petri
-
Jos viimeisenä 4 vuotena on saatu satoa enemmän kuin 4000 kg/ha kyseisestä kasvilajista,voidaan sunnitelmassa käyttää suurempaa
satotavoitetta kuin 4000 kg.
Miten kukin viljelijä asian "todistaa" on jokaisen oma asia.Tuo satotaso tavoite voi olla max 6000 kg.
Silloin voidaan käyttää suurempaa typpimäärää kuin 4000 kg sadolle.Fosforin määrään se ei vaikuta.Tosin fosforia saadaan lisää
maasta kalkilla.
Nämä kertomasi muutokset vuodelle 2014 ovat todella tervetulleita. Vielä 2013 olivat selvät ohjeet hakuoppaassa (Opas ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoitukseen 2007–2013), kertaan vielä, koska ne mielestäni epäreilusti estivät todella korkeiden satojen havittelun keinolannoitteilla:
Sivu 11: "Satotasokorjauksella tarkoitetaan liitteen 3 taulukossa 19 esitettyjä lisätyppimääriä, jonka perusteena on perussatotasoa korkeammat saadut sadot." Tämä siis ei tarkoita sitä, että jos sai 4200 kg ohraa, voi heti seuraavalle vuodelle laittaa 6000 kg/ha satotasotoivomuksen.
Taulukko 5. esimerkki: Lannoituksen perusteena oleva satotaso eri kasveilla kg/ha kyseisellä lohkolla: esimerkissä näytetään suurin saavutettu sato kyseisestä kasvista viiden edellisen vuoden aikana, ja se laitetaan satotasotavoitteeksi, ei enempää.
Sitten lopuksi kylmä suihku kasitonnareille: "Satotason perusteella typen määrää voi enimmillään nostaa viljoilla ja öljykasveilla 30 kg/ha"
Tämä kausi 2007-2013 kyllä on ollut keinolannoituksen umpikuja, ja se on saattanut tehdä ennen niin perusrehellisistä alan ihmisistä tietyllä tavalla vähän kieroja ketkuilijoita, kuin jossakin välimerenmaassa, sepitetään kirjanpitoja, viedään kirjanpidon ohi tavaraa jne.
-SS-
-
Taulukko 5. esimerkki: Lannoituksen perusteena oleva satotaso eri kasveilla kg/ha kyseisellä lohkolla: esimerkissä näytetään suurin saavutettu sato kyseisestä kasvista viiden edellisen vuoden aikana, ja se laitetaan satotasotavoitteeksi, ei enempää.
Jos on monipuolinen viljelykierto (vaikkapa kuusi kasvia kierrossa) niin miksi siitä pitää rangaista siten että satotasotavoitetta ei ole enää mahdollista käyttää? >:( Sen sijaan kuusivuotiskierrolla ohra-ohra-ohra-ohra-ohra-ohra onnistuu satotasokorjaus mainiosti.
-
Taulukko 5. esimerkki: Lannoituksen perusteena oleva satotaso eri kasveilla kg/ha kyseisellä lohkolla: esimerkissä näytetään suurin saavutettu sato kyseisestä kasvista viiden edellisen vuoden aikana, ja se laitetaan satotasotavoitteeksi, ei enempää.
Jos on monipuolinen viljelykierto (vaikkapa kuusi kasvia kierrossa) niin miksi siitä pitää rangaista siten että satotasotavoitetta ei ole enää mahdollista käyttää? >:( Sen sijaan kuusivuotiskierrolla ohra-ohra-ohra-ohra-ohra-ohra onnistuu satotasokorjaus mainiosti.
Niin siis luulin tuon yhden kirjoituksen perusteella, että säännökset ovat nyt sitten tulevana vuonna erilaiset, en kuitenkaan löytänyt vielä 2014 ohjeita Mavista. Mutta vanhojen ohjeiden mukaan nuo 6000 kg satotasokorjaukset tosiaan ovat toiveajattelua keinolannoitteella, vielä jos on kierrossa taukoja. (Ei koske Pohjanmaata) Esimerkiksi nuo rukiin kasitonnari-tulokset käytännön viljelyssä ovat outoja, sillä vaikka nyt itselläkin on 21. peräkkäinen ruisvuosi, ei juurikaan ole osunut tuohon 5-vuotis-ikkunaan helposti edes viisitonnaria, että olisi päässyt korjaamaan lannoitusta uuteen yritykseen, viljelykierron kanssa, ei ole kumminkaan ollut kelejä juuri siihen lohkoon.
Rukiin peräkkäisviljelyllä tulee maatiaisensukuisesta ihan tavanomainen Suomen keskisato, ei tarvitse juuri lannoittaakaan. Joku Amilo ei siedä kakkosvuotta samalla paikalla.
-SS-
-
Hmm, paljonkos apilalle saa laittaa typpeä, kirjanpidossa, onko se vain 45 kg eli palkokasvit?...
...vai voisko sen kuvitella olevan siemennurmi ja laskea tuon 110 kg sinne ihan vahingossa?
Saisi vähän tuota jaettavaa ylimäärääistä lannoitetta sitten muualle... (Tosin kait tuo 45kg:in vähän auttaa kun sen oikeaan peltoon laittaa tilanteen mukaan lisää...)
-
Jos viimeisenä 4 vuotena on saatu satoa enemmän kuin 4000 kg/ha kyseisestä kasvilajista,voidaan sunnitelmassa käyttää suurempaa
satotavoitetta kuin 4000 kg.
Miten kukin viljelijä asian "todistaa" on jokaisen oma asia.Tuo satotaso tavoite voi olla max 6000 kg.
Silloin voidaan käyttää suurempaa typpimäärää kuin 4000 kg sadolle.Fosforin määrään se ei vaikuta.Tosin fosforia saadaan lisää
maasta kalkilla.
Nämä kertomasi muutokset vuodelle 2014 ovat todella tervetulleita. Vielä 2013 olivat selvät ohjeet hakuoppaassa (Opas ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoitukseen 2007–2013), kertaan vielä, koska ne mielestäni epäreilusti estivät todella korkeiden satojen havittelun keinolannoitteilla:
Sivu 11: "Satotasokorjauksella tarkoitetaan liitteen 3 taulukossa 19 esitettyjä lisätyppimääriä, jonka perusteena on perussatotasoa korkeammat saadut sadot." Tämä siis ei tarkoita sitä, että jos sai 4200 kg ohraa, voi heti seuraavalle vuodelle laittaa 6000 kg/ha satotasotoivomuksen.
Taulukko 5. esimerkki: Lannoituksen perusteena oleva satotaso eri kasveilla kg/ha kyseisellä lohkolla: esimerkissä näytetään suurin saavutettu sato kyseisestä kasvista viiden edellisen vuoden aikana, ja se laitetaan satotasotavoitteeksi, ei enempää.
Sitten lopuksi kylmä suihku kasitonnareille: "Satotason perusteella typen määrää voi enimmillään nostaa viljoilla ja öljykasveilla 30 kg/ha"
Tämä kausi 2007-2013 kyllä on ollut keinolannoituksen umpikuja, ja se on saattanut tehdä ennen niin perusrehellisistä alan ihmisistä tietyllä tavalla vähän kieroja ketkuilijoita, kuin jossakin välimerenmaassa, sepitetään kirjanpitoja, viedään kirjanpidon ohi tavaraa jne.
-SS-
Ja eikös tuossa lannoituksen lisäämisessä ole portaatkin, ettei yhden kuuden tonnin vuoden perusteella voi käyttää sitä satotasona? Portaat 500kg vaiko tonnin lisäyksenä tavoiteltavaan satotasoon perustasolta lähtiessäkin.
Ihan prseestä, kuten SS totesikin, paperilla homman pitää näyttää hyvältä ja enemmän muistettavaa. Miksei ole porttitasetta, kuten käsittääkseni on mm. Tanskassa. Jos tuotat paljon, saat lannoittaa enemmän. Kesannot ym. tietysti vähennetään tuotantopinta-alasta, mutta muuten saa käyttää lannoitteita kuten parhaaksi näkee.
Nyt lannoitetaan kaikki pöpelikötkin maksimilannoituksilla, paperilla, vaikka nuo voisi oikeastikin olla kesantoa tms. Mutta ovat tässä systeemissä tärkeitä peltoja, että lannoitteita riittää tarpeeksi niille kasvaville pelloille. Valtava ero sadossa pellon kasvukunnon ollessa kunnossa, laittaako typpeä 80kg vaiko 110kg. Tuon viimeisen 30kg voi laittaa oraalle tarpeen vaatiessa. Taloudellisesti tärkeitä lisätonneja voi tulla hyvinkin pienellä lannoituspanostuksella. MOT.
-
Jos viimeisenä 4 vuotena on saatu satoa enemmän kuin 4000 kg/ha kyseisestä kasvilajista,voidaan sunnitelmassa käyttää suurempaa
satotavoitetta kuin 4000 kg.
Miten kukin viljelijä asian "todistaa" on jokaisen oma asia.Tuo satotaso tavoite voi olla max 6000 kg.
Silloin voidaan käyttää suurempaa typpimäärää kuin 4000 kg sadolle.Fosforin määrään se ei vaikuta.Tosin fosforia saadaan lisää
maasta kalkilla.
Nämä kertomasi muutokset vuodelle 2014 ovat todella tervetulleita. Vielä 2013 olivat selvät ohjeet hakuoppaassa (Opas ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoitukseen 2007–2013), kertaan vielä, koska ne mielestäni epäreilusti estivät todella korkeiden satojen havittelun keinolannoitteilla:
Sivu 11: "Satotasokorjauksella tarkoitetaan liitteen 3 taulukossa 19 esitettyjä lisätyppimääriä, jonka perusteena on perussatotasoa korkeammat saadut sadot." Tämä siis ei tarkoita sitä, että jos sai 4200 kg ohraa, voi heti seuraavalle vuodelle laittaa 6000 kg/ha satotasotoivomuksen.
Taulukko 5. esimerkki: Lannoituksen perusteena oleva satotaso eri kasveilla kg/ha kyseisellä lohkolla: esimerkissä näytetään suurin saavutettu sato kyseisestä kasvista viiden edellisen vuoden aikana, ja se laitetaan satotasotavoitteeksi, ei enempää.
Sitten lopuksi kylmä suihku kasitonnareille: "Satotason perusteella typen määrää voi enimmillään nostaa viljoilla ja öljykasveilla 30 kg/ha"
Tämä kausi 2007-2013 kyllä on ollut keinolannoituksen umpikuja, ja se on saattanut tehdä ennen niin perusrehellisistä alan ihmisistä tietyllä tavalla vähän kieroja ketkuilijoita, kuin jossakin välimerenmaassa, sepitetään kirjanpitoja, viedään kirjanpidon ohi tavaraa jne.
-SS-
Ja eikös tuossa lannoituksen lisäämisessä ole portaatkin, ettei yhden kuuden tonnin vuoden perusteella voi käyttää sitä satotasona? Portaat 500kg vaiko tonnin lisäyksenä tavoiteltavaan satotasoon perustasolta lähtiessäkin.
Ihan prseestä, kuten SS totesikin, paperilla homman pitää näyttää hyvältä ja enemmän muistettavaa. Miksei ole porttitasetta, kuten käsittääkseni on mm. Tanskassa. Jos tuotat paljon, saat lannoittaa enemmän. Kesannot ym. tietysti vähennetään tuotantopinta-alasta, mutta muuten saa käyttää lannoitteita kuten parhaaksi näkee.
Nyt lannoitetaan kaikki pöpelikötkin maksimilannoituksilla, paperilla, vaikka nuo voisi oikeastikin olla kesantoa tms. Mutta ovat tässä systeemissä tärkeitä peltoja, että lannoitteita riittää tarpeeksi niille kasvaville pelloille. Valtava ero sadossa pellon kasvukunnon ollessa kunnossa, laittaako typpeä 80kg vaiko 110kg. Tuon viimeisen 30kg voi laittaa oraalle tarpeen vaatiessa. Taloudellisesti tärkeitä lisätonneja voi tulla hyvinkin pienellä lannoituspanostuksella. MOT.
Porttitase olisi mun mielestä ihan hyvä ajatus, edelisen vuoden tase määrää kuluvan vuoden tason. Vaatti vain suhteellisen yksinkertaisen varastokirjanpidon.
-
Porttitase olisi mun mielestä ihan hyvä ajatus, edelisen vuoden tase määrää kuluvan vuoden tason. Vaatti vain suhteellisen yksinkertaisen varastokirjanpidon.
Niin viranomaiselle. Mutta saadaksesi tietää, mistä sun tila vuotaa, tarvit peltokohtaisen taseen.
-
Porttitase olisi mun mielestä ihan hyvä ajatus, edelisen vuoden tase määrää kuluvan vuoden tason. Vaatti vain suhteellisen yksinkertaisen varastokirjanpidon.
Niin viranomaiselle. Mutta saadaksesi tietää, mistä sun tila vuotaa, tarvit peltokohtaisen taseen.
Osakekeinottelijallehan aina sanotaan: edellisen vuoden tulokset eivät kerro tulevan vuoden tulosta: Varsinkin ravinnetasetoimenpide pudottaa lannoitustasoja seuraavalle vuodelle, vaikka olisi kuinka hyvä kasvukausi (eli tulee vettä enemmän kuin 2 mm kylvöstä juhannukseen), ei lannoitusta voi lisätä, kun on miinukset alla.
Tietenkin voisi luulla, että se edellisen vuoden käyttämätön ravinne siellä odottaa vuoden heräämistään. Näkis vaan.
-SS-
-
Porttitase olisi mun mielestä ihan hyvä ajatus, edelisen vuoden tase määrää kuluvan vuoden tason. Vaatti vain suhteellisen yksinkertaisen varastokirjanpidon.
Niin viranomaiselle. Mutta saadaksesi tietää, mistä sun tila vuotaa, tarvit peltokohtaisen taseen.
Juu, mutta eikös viranomaiselle riitä tilakohtainen tase ja on sitten tilan asia, miten sitä kautta saadut resurssit käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
Itsekseenkö se säilörehu siilosta/paalista vaeltaa varmon kyytiin?
Kyllä se täytyy ajaa rehulatoon rehulietson syklonin alle täytön ajaksi...
Mut mun mielestä ei apevaunukaveritkaan täällä kerro paljonko palaa motaria ennen kuin komponentit
on siellä vaunun kyydissä ja sen jälkeen vielä puolen tunnin veivaus. :)
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
Itsekseenkö se säilörehu siilosta/paalista vaeltaa varmon kyytiin?
Kyllä se täytyy ajaa rehulatoon rehulietson syklonin alle täytön ajaksi...
Mut mun mielestä ei apevaunukaveritkaan täällä kerro paljonko palaa motaria ennen kuin komponentit
on siellä vaunun kyydissä ja sen jälkeen vielä puolen tunnin veivaus. :)
Hyvin vähän menee motaria,sähköö sitäkin enemmän ::)
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
Itsekseenkö se säilörehu siilosta/paalista vaeltaa varmon kyytiin?
Kyllä se täytyy ajaa rehulatoon rehulietson syklonin alle täytön ajaksi...
Mut mun mielestä ei apevaunukaveritkaan täällä kerro paljonko palaa motaria ennen kuin komponentit
on siellä vaunun kyydissä ja sen jälkeen vielä puolen tunnin veivaus. :)
Sylttytehtaiden kannattavuuslaskelmissa ei ainakaan ollut MPÖ:lle omaa riviä lainkaan ja traktoritkin nyt oli joutilaana ladossa pölyttymässä muutenkin.
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
Itsekseenkö se säilörehu siilosta/paalista vaeltaa varmon kyytiin?
Kyllä se täytyy ajaa rehulatoon rehulietson syklonin alle täytön ajaksi...
Mut mun mielestä ei apevaunukaveritkaan täällä kerro paljonko palaa motaria ennen kuin komponentit
on siellä vaunun kyydissä ja sen jälkeen vielä puolen tunnin veivaus. :)
Hyvin vähän menee motaria,sähköö sitäkin enemmän ::)
Kuinkas paljon vitusti menee motaria ja sähköö kun se rehu käy kaksi kertaa pilvissä ennenkuin se on siinä varmossa?? ;) On se mikä tahansa rehunsäilöntä ja jako, ei se ilmaiseksi sinne lehmän eteen mene, vaika jokainen omista lähtökohdistaan niin luulee, oli tapa mikä tahansa!
Kolmisensataa tuntia apevaunun edessä traktoriin on vuoteen tullut, pari veivausta päivään, puolet tuosta paaleista ja puolet siilosta. Ja kulutus EI ole valmetin tapaan runsasta..... Ps. apevaunun polttoaineen kulutus on meillä hyvinkin tarkkaan 1 (yksi) prosentti tuotetun maidon arvosta, ja siinä siis jo mukana nuorenkarjankin veivaukset.... en tiedä onko se vähän vai paljon, mutta tuolta se näyttää!
-
Me on suosiolla ulkoistettu viljanviljely. Voiko olla edullisempaa, sähkövarmo a2000 sis. alv. ja lavalin vaakamallin väkirehuruokkija (tuli tilakaupan yhteydessä).Molempiin on varaosakoneet.
Täysin samoilla linjoilla mennään. Mut tietenkään en alkaisi enää kahta ropoo lehmiä ruokkimaan
tällä ns. pirkkamallin ruokinnalla... Halvalla kulkee mut kulkekoot. :)
Itsekseenkö se säilörehu siilosta/paalista vaeltaa varmon kyytiin?
Kyllä se täytyy ajaa rehulatoon rehulietson syklonin alle täytön ajaksi...
Mut mun mielestä ei apevaunukaveritkaan täällä kerro paljonko palaa motaria ennen kuin komponentit
on siellä vaunun kyydissä ja sen jälkeen vielä puolen tunnin veivaus. :)
Hyvin vähän menee motaria,sähköö sitäkin enemmän ::)
Kuinkas paljon vitusti menee motaria ja sähköö kun se rehu käy kaksi kertaa pilvissä ennenkuin se on siinä varmossa?? ;) On se mikä tahansa rehunsäilöntä ja jako, ei se ilmaiseksi sinne lehmän eteen mene, vaika jokainen omista lähtökohdistaan niin luulee, oli tapa mikä tahansa!
Kolmisensataa tuntia apevaunun edessä traktoriin on vuoteen tullut, pari veivausta päivään, puolet tuosta paaleista ja puolet siilosta. Ja kulutus EI ole valmetin tapaan runsasta..... Ps. apevaunun polttoaineen kulutus on meillä hyvinkin tarkkaan 1 (yksi) prosentti tuotetun maidon arvosta, ja siinä siis jo mukana nuorenkarjankin veivaukset.... en tiedä onko se vähän vai paljon, mutta tuolta se näyttää!
Äkkiä laskettuna Varmo on haukannut MPÖ:tä vuodessa 0,5% tuotetun maidon arvosta. Toki jakaa pelkän säilörehun.. ::) Traktoria tässä systeemissä tarvii 2-3 viikon välein kun paalit loppuu ladosta..
-
Äkkiä laskettuna Varmo on haukannut MPÖ:tä vuodessa 0,5% tuotetun maidon arvosta. Toki jakaa pelkän säilörehun.. ::) Traktoria tässä systeemissä tarvii 2-3 viikon välein kun paalit loppuu ladosta..
Paalit ja Varmo se on varmaankin se kaikkein polttoainetaloudellisin rehunteko-jako järjestelmä, näin meilläkin oli viime vuosituhannen puolella. Mutta nyt ei ole, kun Varmo ei kestänyt jatkuvaa käyttöä, mutta ei ole kyllä enää littuviljan eikä rypsin jakoakaan, eikä ikävä ole tullut. Apevaunu muuten oli paljon Varmoa halvempi silloin. Kolmen säilörehun sekaisin syöttäminen tuo pitkään samanlaista rehua jakoon. Eri rehuerät on sekoiteltavissa tarpeita vastaavasti. Hiehoille menee vaikka purkulaudat samalla vaunulla..... Huonoja puolia löytää joka menetelmästä, jos vaan niin haluaa, eikä itsellä sellaista ole ;)
-
Kyllä säilörehun syötössä kaikkein polttoainetaloudellisinta on antaa sen lehmän purkaa se paali tai rehukakku tai mikä se nyt onkin, onko se tuotannon kannalta edullisinta onkin sitten toinen juttu.
-
Kyllä säilörehun syötössä kaikkein polttoainetaloudellisinta on antaa sen lehmän purkaa se paali tai rehukakku tai mikä se nyt onkin, onko se tuotannon kannalta edullisinta onkin sitten toinen juttu.
Tuo systeemi toimii demolehmillä loistavasti
-
Kyllä säilörehun syötössä kaikkein polttoainetaloudellisinta on antaa sen lehmän purkaa se paali tai rehukakku tai mikä se nyt onkin, onko se tuotannon kannalta edullisinta onkin sitten toinen juttu.
Tuo systeemi toimii demolehmillä loistavasti
Toimii se lypsävilläkin. Meillä levitetään koko ruokintapöydälle rehua, ja sitten toiseen päähän nostetaan pari paalia ja muovit pois. Olen nyt seurannut, niin parhaassa maidossa olevat menevät levitetylle ja sitten umpeenmenevät pöllyyttää paaleja. Siitä ne on sitten bobbarilla helppo purkaa, kun toinen sivu on jo syöty. Kuluupahan aika, eivätkä keksi muuta pöllyytettävää. ;)
-
Kyllä säilörehun syötössä kaikkein polttoainetaloudellisinta on antaa sen lehmän purkaa se paali tai rehukakku tai mikä se nyt onkin, onko se tuotannon kannalta edullisinta onkin sitten toinen juttu.
Tuo systeemi toimii demolehmillä loistavasti
Lypsylehmillä ja lietejärjestelmällä ehkä viikon.....