http://www.lansi-savo.fi/mielipide/kolumnit/kolumni-pelkuripoliitikot-ja-p%C3%B6tysanakirja-64739Vuosia sitten ehdotin tällä palstalla, että meidän tulisi vapaaehtoisesti laskea elintasoamme 30 prosentilla. Vaihtoehto on, että lasku tapahtuu pakolla. Ehkä prosentti oli turhan raju, mutta olen edelleen samalla kannalla, vaikka tiedän ajatuksen utopiaksi. Poliitikot, varsinkaan nykyisin vallassa olevat untuvikkobroilerit eivät pysty muuhun kuin seuraavien vaalien ajatteluun.
Elintason vapaaehtoinen laskeminen vaikkapa vain kymmenesosalla pelastaisi Suomen. Se ei tekisi meistä köyhiä. Laskeutuisimme vain lähemmäksi todellisuutta.
Kun poliitikkojen kantti ei kestä totuuden kertomista, valheet on peitelty velalla. Kohtalokasta on se, että velalla rakennettu vauraus tekee lisävelkaantumisen mahdolliseksi.
Tosiasiassa Suomi on köyhtynyt jo kauan ja köyhtyminen jatkuu. Kun näin käy pakon edessä, vaarassa on aito hyvinvointi, joka voi perustua vain tasapuolisuuteen ja kohtuullisuuteen.
Demokraattisesti valitut poliitikot ovat nykyisin uhka demokratialle. Seuraavat vaalit ovat aina liian lähellä. Puppumyllyt pyörivät. Sanahelinällä yritetään peitellä todellisuutta viimeiseen saakka.
Johtavien poliitikkojemme käytössä on nurkistaan rispaantunut pötysanakirja. Viime vuodet sen suosituimpia sanoja ovat olleet ”haastava” ja ”rakenneuudistus”.
Kun poliitikko ei yhtään tiedä, miten ratkaisisi ongelman, hän sanoo tilannetta haastavaksi. Nyt pulma on siinä, että tällä menolla velkamaan ovella koputtelee aito haastemies.
Kun poliitikkomme ei rohkene sanoa, että eläkeikää on nostettava ja nimeltä mainittuja etuja leikattava romahduksen estämiseksi, hän puhuu rakenneuudistusten välttämättömyydestä.
Pötysanakirjaa on pian uudistettava. Nykyiset avainsanat ovat jo kuluneet puhki. Odotan kiinnostuneena uusia peiteilmaisuja. Joko piankin kuulemme ministerien puhuvan ”rakennevajeesta”, ”soveltamiskehikosta”, ”vastuuportaikosta” ja ”etuoptioista”?
Miten he tulevat perustelemaan sitä, että elintason pakkolasku johtaa väkisin eriarvoisuuden kasvuun, köyhien ja syrjään viskattujen lisääntymiseen, uppovauraiden harvainvaltaan? Ehkä he alkavat puhua ”tuloerogenetiikasta” tai ”niukkuusonnesta”.
Koko rikas osa maailmaa on päälakeaan myöten velkaantunut. Tätä velkaa ei koskaan makseta. Tilejä ei tasata. Luonnon ja ennestään köyhien ryöstäminen kiihtyy. Tuotantoyhteiskunnat ovat muuttuneet kulutusyhteiskunniksi. Kulutukseen perustuva kasvu jatkuu, kunnes tämä itsetuhoinen rosvoamisen malli on loppuun kulunut.
Sitä ennen me veronmaksajat olemme pelastaneet viimeisenkin saksalaisen ja ranskalaisen pankin ja äänestäneet valtaan uudet pelkuripoliitikot.
Entäpä sitten? Mitä tehdään sinä päivänä, kun ahneus on ainut jäljellä oleva uusiutuva luonnonvara?
Lauantaisin tällä palstalla esittäytyvät tunnetut kirjoittajat maakunnasta ja kauempaakin.
