Jos ajatellaan yhteiskuntaa laajemmin, niin kuka vielä ottaisi yrittäjän riskin tai sijoittaisi pääomiaan yrittäjyyteen UCD:n ehdotuksen jälkeen? Ilmeisesti valtio huolehtisi omistaan vai miten ne punakirjan opit menikään...
En ehkä ole "taloudellisesti rationaalisti ajatteleva", mutta kyllä niitä riskinottajia löytyy. Yrittäjäksi lähtemisen motiiveista tämä verokikkailu on vain yksi ja senkin pitäisi jokaisen yrittäjän tajuta, että eri tulomuotojen verotuksen erilaisuus on hetkessä muutettavissa oleva poliittinen päätös, ei mikään kiveenhakattu juttu.
Mutta jos ajatellaan tilannetta, missä osaava, hyvin toimeentuleva, toiminimellä tekevä ammattimies olisi suunnittelemassa bisneksen kasvattamista pikkuhiljaa samalla muita työllistäen. Tällöin kynnys toiminnan yhtiöittämiseen ja pitkällä tähtäimellä tuohon laajuuden kasvattamiseen on aika suuri, mikäli pienestäkin pääoman tuotosta menee veroja kahteen kertaan vrt. Tmi, jolloin pääomavero maksetaan yhteen kertaan.
Suuremmissa yhtiöissä tämä ei enää vaikuta motiiveihin ja summatkin ovat jo suurempia, joten käteen jää jotain vaikka veroa menisikin suhteellisen paljon.
Itsellä tuli mieleen ratkaisuksi pääomaveroprosentin progressio. Pienistä osingoista maksettaisiin pientä marginaaliveroa tai ei ollenkaan ja pääomatulojen noustessa 90 000:een tai 9 prosenttiin varallisuudesta marginaalivero nousisi asteittain 28:aan.
Toinen asia sitten on, että riittävällä perusvähennyksellä ja/tai jopa kansalaispalkalla ryyditetty tasavero (ei siis progressiota) yhdessä kaikkien tulomuotojen samalla vero%:lla tekisi hommasta läpinäkyvän ja saattaisi tarjota sitä apemiehen kaipaamaa kannustavuutta.
Petri
Joskus olin itsekin tällaisella kannalla, mutta nyt olen tullu siihen tulokseen, että loppujen lopuksi hyviin tuloihin/elämässä taloudellisesti menestymiseen ja näihin pyrkimiseen ei vaikuta tulojen progressio, kuin korkeintaan satunnaisten keikkatöiden osalta, joilla taas kokonaisuuden kannalta ei ole merkitystä.