Kyllä niitä lehtiä pitää olla tolkuttomasti että niillä mitään merkitystä. Viljasss on pois kerättävää olkea saman verran kuin jyviäkin, silti pellot kasvaa vaikka ne oljet kuluttaa sitä typpeä. Tonnista kuivia lehtiä tulee melkoinen kasa. Se koiranpaska on parempi lannoite siitä moskasta

Kyllähän sitä nykyään levitetään nollakuituakin peltoon. Lehtikasakin pellossa on aika paljon lehtiä, jos hehtaarille levitettäisiin vaikka puolen metrin kerros lehtiä. Se tarkoittaisi kosteudesta riippumattakin paljon lehtiä per hehtaari. Että jos lehtiäkin lisättäisiin sopivasti tai mukavasti per hehtaari vuosittain, niin yhtäkkisiltä typpikuiluilta vältyttäisiin.

Tämä voisi olla yksi lannoitusvaihtoehto: Haketetaan puut metsistä peltoon ja lannoitetaan sillä. Kannot ja hakkuutähteet ja oksat ja neulaset ja lehdet ja ja. Miksi toimisi tai ei toimisi. Avaan keskustelun.

-SS-

Olen ottanut vastaan lehdenosto koneden lehtimassaa vuosia. Kipattu tonne ja jollain möyhinyt niitä joskus. Sitten kuivana syksynä levitetty, titeenkin noihin jäykiin, sitkeisiin kohtiin eniten ja paksusti. Kultivaatorilla siihen. Vuosia sen harrastin, huomas kyllä kun usesta pelloista kun kultivoitu vuosikausia,
sitten viherkesantoa ja sen kynti, siitä näki selvät mustat raidat saven seassa joka oli se lehti massaa. Jotain ravinne arvoa tai sadon lisää en ota kantaa, mutta kai se muokkautuvuus ja sateen kesto on ehkä parmpi.

Sen me tiedetään,  tietyt aurat ja olosuhteet hautaa kaiken sileen että hapeton se ei vaan hajoo siellä viilun pohjassa, ehkä kultivointi parempi?

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 24.04.24 - klo:11:17

Kyllähän sitä nykyään levitetään nollakuituakin peltoon. Lehtikasakin pellossa on aika paljon lehtiä, jos hehtaarille levitettäisiin vaikka puolen metrin kerros lehtiä. Se tarkoittaisi kosteudesta riippumattakin paljon lehtiä per hehtaari. Että jos lehtiäkin lisättäisiin sopivasti tai mukavasti per hehtaari vuosittain, niin yhtäkkisiltä typpikuiluilta vältyttäisiin.

Tämä voisi olla yksi lannoitusvaihtoehto: Haketetaan puut metsistä peltoon ja lannoitetaan sillä. Kannot ja hakkuutähteet ja oksat ja neulaset ja lehdet ja ja. Miksi toimisi tai ei toimisi. Avaan keskustelun.

-SS-

Ei kai noissa puissa ole kauheasti ravinteita. Neulasissa taitaa olla. Kuinkakohan se havupuu sitten menee, jos pihka estää kaikenlaisten hajoituseliöiden toimintaa? Että tappaako se niitä hajoituseliöitä ja siten viivästyttää typen sitoutumista. Olisiko se silti haastavassa maassa hyväksi, jos sinne saisi vähän ilmaa kulkemaan vaikka hakkeen välissä?

Ravinnepamausta on kyllä turha odottaa ja kvk:n lisääntyminen hetkessä multavuuden kautta on varmaan toiveajattelua. Ehkä paras tekijä on ilmavuuden kautta tulevat hyödyt. Denitrifikaatio vähenee ja kasvien juuret pääsevät paremmin kaivautumaan maahan.

Ja miten onkaan, jos puuta kasataan paljon karkeille maille, niin vetääkö kalsium jo valmiiksi huonoksi kehutun kationitasapainon päin helvettiä. Savi ja hiesumaille pientä hake- tai purukoeruutua voisi kokeilla. Tai miksei nyt muillekin vähämultaisille maalajeille. Jos kerran muutaman neliön ruudun tekee.

Ehkä voisi olla kannattavampaa myydä ne puut pois ja ostaa oikeata lannoitetta, tyhmä jos haluaa olla niin heitellä setelit peltoon kun on muokkaamassa. Liki sama lannoitus vaikutus.  Toki humusta kertyy vähän  enempi

Puut ei ole niin tyhmiä kun Kaikki luulee . Puuhan imee syksyllä lehdistä ensin Kaikki ravinnot itselleen ennen kuin varistaa ne maahan ruskistuneina  .Sitten kun ne lehdet on variseet sen puun juurelle ne estävät  puun alla olevan alus kasvilliuuden kasvun ja ravinteiden varastamisen siltä puulta pois . Tämän lehti karrikkeen alla sitten kasvaa puun kumppanina elävä sieni rihmasto joka auttaa puuta ravinteiden saannissa .Puu antaa sienelle vastalahjaksi myös sienen tarvitsemaa ravinnetta . Monet puulajit vaativat oman sieni lajin menetyäkseen ja päin vastoin .  Siksi varttuneessa metsässä ei kasva aluskasvillisuutta juuri ollenkaan mutta puut tykkää .

Ehkä pelloillekin kannattaisi kasvattaa jokaiselle viljalajille sopiva oma sieni rihmasto kumppaniksi lahottamaan olkimassat ravinteiksi , eikä tuhota niitä vähäisiä sieni rihmastoja tauti-aineilla ja kyntämisellä . Olisihan se hienoa kun voisi puintien jälkeen kerätä pellosta vielä muhkean herkkussieni sadon ja maassa ravinteet olisi vain lisääntyneet   

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/01/tutkija-ilman-sienia-suomessa-ei-olisi-metsia

Nämäkin ruoka sienet vaativat omanlaisensa kasvu ympäristön .
https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/mita-sienia-metsasta-kannattaa-kerata-listasimme-kahdeksan-erinomaista-ruokasienta/8788392

Purussa ja kutterissa oleva pihka on haitaksi. Hevonkakka pitäis saada kompostoitua hyvin (pari vuotta..?) ennen pellolle levitystä.

Riittääkö edes kaksi vuotta. Joskus vein perunamaalle mielestäni jo hyvin kompostoitunutta tallilantaa.  Perunoissa oli ylimääräistä aromia, ei kovin hyvää.  Vai olisiko tullut levitettyä hieman liikaa?   

Maan hyysääminen tarkoittaisi monokulttuuria, jossa joku elävä organismi saisi olosuhteisiin nähden ylivoiman. Piolanillakin on multaa, jossa on biohiiltä ja mykorritsaa. Noin vaan lisättynä, että kyllä nyt kasvaa ja kukoistaa. Ja sammaltakin on, jotta oikein menisi hyvin.

Ei nyt tarvii mitään kyntämisiä, mutta puheilla, panjoilla ja poheemilla papatuksella maaperän kanssa jää toiseksi. Reipas viljelykierto ja sopusuhtainen orgaanisen ja epäorgaanisen aineen lisäily pitää yllä sekasortoa ja estää dominoivien organismien syntymistä. Jos kerran kylvetty kaura menestyy vielä sadan vuoden päästä samalla paikalla, niin sitten menestyy. Todennäköistä on, että joku muu kasvi valtaa alaa ja pian on puitakin kasvussa.

ite ajoin haketta tarmolla pellonlaita risuista peltoon ja en ihan paljon huomannu muutosta siitä matosta siinä...    kait se tarttee vuoten enempi aikaa hajottaa tuo pajurisuhake...

Onkohan tässä typen kierrossakaan kaikkia juttuja tutkittu ihan tosissaan? Jos paju hajoitettaisiin nopeasti lehtipuuna, niin silloinhan typen menekki on taattu. Jos taas havupuu kestää ja kestää, niin silloinhan typpeä ei pitäisi sitoutua. Voisiko olla niin, että esim. pihkan ainesosat tuhoavat pieneliöstöä niin tehokkaasti, että itse nitrifikaatiota ei tapahdu sen vuoksi?

Pihkapuru on oma lajinsa, mutta maahan kun lisätään eloperäistä ainesta (lehtiä, olkea, nurmea, hevonsitäitteänsä), niin tavaran hiili-typpisuhde ratkaisee sen, mitä näemme välittömänä lannoitusvaikutuksena. Jos ja kun lehtijätteessä on paljon hiiltä ja vähän typpeä, niin maan mikrobit ottavat maasta liukoista typpeä siihen hajotustoimintaan. Ei jää kasveille ja se näyttäytyy negatiivisena lannoitusvaikutuksena. Sitten kun (lähes) kaikki lehtimassa on siirtynyt mikrobimassaksi eli hajotettu, niin tämän tavaran hajotessa sen sisältämä typpi vapautuu maanesteeseen ja on kasvien käytössä. Eli aikataulu ratkaisee, yksi vuosi on lyhyt aika.

Muistan opiskeluaikana olin jossain tupaillassa luomuviljelyä propagoimassa. Asian sivusta eli siihen liittyen yksi mukanaolijoista rupesi solvaamaan Kemiraa, kuinka apulanta on käynyt heikoksi. Ei prkl enää riitä 250 kg/ha, pitää laittaa tuplamäärä eikä siltikään tuota samalla lailla kun vuosikymmen sitten. "Herrat painavat mitä painavat siihen säkin kylkeen, ei ole enää tavara samaa kuin ennen". 

Oli rapean vuosikymmenen takaisin laittanut lehmät korkealaitaiseen ja jatkanut viljatilana.   Heti alkuvuosina oli karjatalouden (=nurmiviljely, lanta) "vanha voima" taannut mukavan perusravinnevapautumisen, apulantaa oli tosiaankin tar***** vain avuksi. Iso osa näistä karjatalouden aikaisista peltoon ajetuista (tai sinne jääneistä eli nurmien juuristo) ravinteista oli välittömältä lannoitusvaikutukseltaan heikkoja, mutta se kuitenkin lisäsi maan multavuutta ja sitä varten viljelykiertoriippuvaista luontaista mineralisaatiota. Nyt kun oli vuoronperään ohraa ja kauraa, niin maahan lisättävän eloperäisen aineksen määrä oli romahtanut ja sitä kautta ei myöskään tuota tulevaisuuden "ilmaista" mineralisaatiokapasiteettia oltu rakennettu.

Tämä nyt pätee oikeastaan kaikkeen viljelyyn. Lyhyellä tähtäimellä väkilannoitteet ovat ainoat, joiden lannoitusvaikutus on jotenkin luotettava. Mutta ilman nurmiviljelyä, kerääjäkasveja ja  eloperäistä lannoitusta eletään "letkuruokinnassa", jossa pienikin muutos annetussa ravinnekoostumuksessa näkyy heti ja dramaattisesti. Nuo eloperäisen lisäykset antavat sitten puskuria, vaikka niiden takaisinmaksuaika onkin monesti varsin pitkä.

Lyhyellä tähtäimellä väkilannoitteet ovat ainoat, joiden lannoitusvaikutus on jotenkin luotettava. Mutta ilman nurmiviljelyä, kerääjäkasveja ja  eloperäistä lannoitusta eletään "letkuruokinnassa", jossa pienikin muutos annetussa ravinnekoostumuksessa näkyy heti ja dramaattisesti. Nuo eloperäisen lisäykset antavat sitten puskuria, vaikka niiden takaisinmaksuaika onkin monesti varsin pitkä.

Jossain 1900-luvun alun kirjoissa lannoitteet on luokiteltu "täydellisiin multaa tekeviin" eli lantaan, viherlannoitukseen yms ja "vaillinaisiin multaa tekemättömiin" eli keinolannoitteisiin.
Viljelyä pelkästään keinolannoitteilla on myös pidetty silloin koko lailla mahdottomana.

Vihreiden viherhuuhkajien pahin painajainen.

https://www.iflscience.com/the-once-in-an-eon-event-that-gave-earth-plants-has-happened-again-73878

Levät, jotka sitovat typpeä, vievät pohjan pois maaseudun paskalakiryppäistä.

Vihreiden viherhuuhkajien pahin painajainen.

https://www.iflscience.com/the-once-in-an-eon-event-that-gave-earth-plants-has-happened-again-73878

Levät, jotka sitovat typpeä, vievät pohjan pois maaseudun paskalakiryppäistä.

Sinilevä eli syanobakteeri sitoo myös typpeä, ainakin 40 vuoden takaisia mikrobiologian opintoja jos muistelen. Noin meri/vesiekologian kannalta eukarioottilevä ei ole sen kummempi kuin syanobakteerikaan. Mutta kun tätä uutta opitaan ymmärtämään paremmin, voi kasvigeenitekniikka ottaa uusia harppauksia, mihin artikkelissakin viitataan.

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 30.04.24 - klo:17:04

Vihreiden viherhuuhkajien pahin painajainen.

https://www.iflscience.com/the-once-in-an-eon-event-that-gave-earth-plants-has-happened-again-73878

Levät, jotka sitovat typpeä, vievät pohjan pois maaseudun paskalakiryppäistä.

Sinilevä eli syanobakteeri sitoo myös typpeä, ainakin 40 vuoden takaisia mikrobiologian opintoja jos muistelen. Noin meri/vesiekologian kannalta eukarioottilevä ei ole sen kummempi kuin syanobakteerikaan. Mutta kun tätä uutta opitaan ymmärtämään paremmin, voi kasvigeenitekniikka ottaa uusia harppauksia, mihin artikkelissakin viitataan.

Joo ei artikkeli ihan ollut itämeren kauhun kannalta laadittu. Mutta tarkoitushakuiseen provosointiin tuollainen näkökulma toimii.