J.F Sunisen Maanwiljelysoppi alempia maanwiljelyskouluja ja -opistoja warten vuodelta 1928 kertoo kauroista seuraavaa:
Kotimaisista jalosteista mainittakoon tässä: Esa, pystyröyhyinen. Jyvä valkeankellertävä, täyteläinen, ohutkuorinen, keskikokoinen (1000 jyv. n. 34 g). Korsi lakoa kestävä. Keskimyöhäinen, eritt. hyväsatoinen. Hyvä ryynikaura. Sopii Etelä-Suomessa viljeltäväksi, varsinkin keveillä, multavilla savimailla.
Kytö. Röyhy pysty. Jyvä keltainen, keskikokoinen (1000 jyv. n. 34 g). Korsi hyvin lakoa kestävä. Keskiaikainen ja siihen nähden erittäin satoisa. Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla eritt. hyvä kaikenlaisella maalla. Etelä-Suomessa hyvä suokaura.
Veikko on myös valkojyväinen, Etelä-Suomen multaville savimaille sopiva.
Osmo II on ruskejyväinen, eritt. hyväsatoinen savimaan kaura, sopii Etelä- ja Keski-Suomessa viljeltäväksi. Osmo I ruskeajyväinen, sopiva Keski-Suomessa kevyille savimaille.
Pelsonkaura, ruskea , Pohjois-Suomessa multavilla savimailla ja mutasoilla sopiva. Etelä- ja Keski-Suomessa se sopii oloihin missä tarvitaan lyhyttä kasvuaikaa ja lujaa kortta.
Nopsa, ruskea, Pohjois-Suomessa savimaille sopiva laatu.
Kultasadekaura on kellertävä, vankkaolkinen ja hyväsatoinen Svalöfin jaloste. Sopii Etelä- ja ositt. Keski-Suomen keveille ja multaville savimaille.
Kello III, ruskeajyväinen, Etelä- ja Länsi-Suomessa multaville savimaille sopiva. Engelbrekt, myös ruskeajyväinen samanlaisiin oloihin sopiva, on edellistä hiukan satoisampi. Molemmat ovat Svalöfin jalostuksia.
