Kenenkähän leipää tämä ystävämme Jansson oikein syö?
En minä kyllä ymmärrä, millä me sen jälkeen tehotuotamme, kun maan fosforivarat on syöty, rikkaruohot ja taudit ovat resistenssejä torjunta-aineita vastaan etc. Kyllä me tällä viljelytavalla todellsuudessa kulutamme maapallon voimavarat loppuun. Ja täyttä puppua on väittää, että tehotuotannon varjolla voidaan mukamas paluttaa alueita luonnontilaan. Ei ne minkään luonnontilaan palaudu, suuri osa menee rakentamisen alle ja lopuilla tuotetaan esim. etanolia, josta tehdään polttoainetta meidän huviajeluihimme.

Suuria ajattelijoita ja visionäärejä riittää aiheesta kuin aiheesta. Kuten ennenkin, mutta nykyään saavat vielä ajatuksensa julkisuuteen, kiitos netin ihmemaailman... Olihan Janssonilla ainakin perusteluja... vaikkei niissä aina päätä, häntää tai järjen häivää ollutkaan  .

Kun nykyisilläkin viljanhinnoilla laskee tehotuottamisella tuotettu lisäsato Vs. luomutuotanto, niin eivät ne kulut kyllä peity. Yaran mössöt alkavat olla niin helevetin kallita ja kasvinsuojelu, rikat+ taudit, vievät myös melkoisen summan. Lisänä sitten kalkkia muutaman vuoden välein, kun joku älykääpiö on keksinyt, että lannoitus PITÄÄ suorittaa hapoilla.
Että sanoisin luonnonvastaista, ei missään nimessä luonnonmukaista.

No, mielipiteenvapaus on ja sitä saa käyttää, ja valintoja näissä asioissa voi tehdä - niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Tilanne on toinen siinä vaiheessa kun ihmiskunta on käyttänyt loppuun vuosimiljardien aikana kasvi- ja eläinkunnan kautta maahan öljynä varastoidun auringon energian, ja joudutaankin miettimään miten oikeasti eletään vain niillä panoksilla mitä nykyinen ekosysteemi pystyy tuottamaan.

Sinänsä on surullista, että nykyisellä systeemillä ei käytetä hyväksi edes näitä helppoja paikkoja hyödyntää luonnon omaa reaaliaikaista ravinnekiertoa. On vaan liian helppoa pumpata sama panos maan alta.

Typensidonnan hyödyntäminen ja ihmisten jätekierron ravinteiden talteenotto pitäisi jo tässä vaiheessa olla pakollista, jos ajateltaisiin yhtään tulevaisuutta.

Tuossa Skepsis ry:ssä on Janssonin lisäksi näkyviä (ts. paljon kirjoittavia) jäseniä, jotka kirjoittavat hyvin samoilla teeseillä, toistelevat toistensa näkemyksiä lähes kaikilla foorumeilla joissa käsitellään GMO-ta, luomua tai uusiutuvaa energiaa.

Sikäli erikoista, että korostavat tuota Skepsis-kytköstään, ja unohtavat täydellisesti asettaa kriittiseen tarkasteluun oman "ainoan totuutensa" jolle etsivät ihan naurettavuuksiin asti perusteluja.  Ensin valitaan jokin kanta totuudeksi joka sitten pyritään todistamaan kaikin keinoin?

Skeptisyyteen ja Skepsiksen perusteisiin kuuluu mielestäni se, että ehdotonta totuutta ei ole olemassakaan,  ja jos joku sellaisena jotakin esittää, se pitää kyseenalaistaa, esittää kysymyksiä. Nykyisin vaikuttaa siltä, että Skepsiksen sisällä vasta-argumentointi on lähes kiellettyä näiden dominoivien jäsenten toimesta....

Typensidonnan hyödyntäminen ja ihmisten jätekierron ravinteiden talteenotto pitäisi jo tässä vaiheessa olla pakollista, jos ajateltaisiin yhtään tulevaisuutta
Tuo tosiaan kun tulisi pakolliseksi(yhteiskunnalla kyllä on verotuksen keinot homma hoitaa) ja tulisi kunnon kasvinvuorotus taas kunniaan, niin olisi jo suuri edistys. Myös lietelannan käyttö lannoitukseen pitäsi ottaa kyllä mietintään. Mieluumin siitä metaanit energiakäyttöön ja loppu, mikä jää kiinteämpää muotoon, siinäkin kompostointia olisi suosittava.

Luomussa on paljon kannatettavia juttuja, kuten viljelykierrot, mutta eipä ne ole kiellettyjä tavanomaisessakaan. Luomu luo kaupunkilaiskuluttajille positiivista mielikuvaa maataloudesta, eikä se hevin romahda, ainakaan ennen kuin kuluttaja näkee  hyvin hoidetun viljapellon ja luomupellon vierekkäin. Lisäksi luomu on mainio keino siirtää veroeuroja maaseudulle ilman, että ne valuisivat norjalaisten taskuun. Luomuvilja saa moninkertaisen tuen tavanomaiseen, jos tukea verrataan tuotettuun satomäärään.
 Lisäksi luomupellolta poistuu ravinteita murto-osa tavanomaiseen peltoon verrattuna. Luomu ei sinällään, vastoin yleisiä olettamuksia, tuota tippaakaan fosforia, sitä vain poistuu sadon mukana vähän pienen sadon seurauksena.

Typensidonnan hyödyntäminen ja ihmisten jätekierron ravinteiden talteenotto pitäisi jo tässä vaiheessa olla pakollista, jos ajateltaisiin yhtään tulevaisuutta
Tuo tosiaan kun tulisi pakolliseksi(yhteiskunnalla kyllä on verotuksen keinot homma hoitaa) ja tulisi kunnon kasvinvuorotus taas kunniaan, niin olisi jo suuri edistys. Myös lietelannan käyttö lannoitukseen pitäsi ottaa kyllä mietintään. Mieluumin siitä metaanit energiakäyttöön ja loppu, mikä jää kiinteämpää muotoon, siinäkin kompostointia olisi suosittava.

Tuo kompostointikin on asia, joka pitäisi ottaa kriittiseen tarkasteluun. On totta, että kompostoinnilla saadaan eloperäinen jäte viljelyssä käyttökelpoisempaan muotoon, mutta ravinnehävikkiä siinä toisaalta tulee, ja vielä ilmakehän kannalta hankalassa muodossa.  Ehkäpä juuri tuo biokaasun talteenotto tuohon ketjuun auttaisi tuossa suhteessa?

Jansson on oikeassa siinä ettei nälänhätä hoidu luomulla, mutta ei sitä kyllä ratkaista tavanomaisella tai gmo:llakaan. Luomua pidetään näpertelynä kun verrataan tavanomaiseen, mutta näpertelyä Suomen tavanomainenkin tuotanto on kun verrataan vaikka keskieurooppaan. Sadot pienia ja kustannukset suuria. Suomessa tehotuotanto on vaan liian kallista.

Kyllä meillä ehkä maailman pohjosimpana maatalousmaana on luomussa enemmän kilpailuetua Vs. suotuisien olosusuhteiden alueet kuin tehotuotannossa. Siis tarkoitan että satotasoero on pienmpi. Meillä nimittäin tuholaiset ovat ainakin vielä pienempi riesa.
Se on totta, että kalliiksi tulee tuottaa, on sitten tapa mikä hyvänsä, sillä perusteella voisi viljelyn lopettaa kokonaan ja ostaa ruoka muualta. Luomutuotteilla on kuitenkin tällä hetkellä ihan rajattomat markkinat, joten siihen kyllä kannattaa panostaa. Tehotuotettu sen sijaan makaa lihankin osalta suuressa määrin pakkasvarastoissa, kun ei mene kaupaksi dioksiinihölmöilyiden takia, mutta tehotuttamisen kuuluu juuri tuo, että halvalla pitää saada ja keinot ovat sitten mitä ovat.

Markus Jansson ikuisena salaliittojen ystävänä ei ole paras mahdollinen lähde kriittiseen luomun tarkasteluun, vaikkakin on siellä pari pointtia.

Luomun todellisuutta on alettu miettimään muuallakin, ennen kuin siitä on edes trendi tullut, kaiken luonnonmukaisen hössötyksen keskellä.

Kaikki mikä tulee luonnosta ei ole hyvää!

Tai mediauutisten versio:

Kehon mielestä luomu ei ole luonnollista

Ja kun luomun jatkuvaa kasvavaa kysyntää rummutetaan uutisesta toiseen, on ihmeellistä lukea samaan aikaan tällaisia uutisia:

Juvan Luomu Oy:n tulos painui pakkaselle liikevaihdon nopean laskun myötä

Jotenkin tulee hiukan huijattu olo. Ja kun tiedämme, että Pohjolan Luomu meni talvella konkurssiin, niin mihin ihmeeseen nämä visiot luomun suuresta läpilyönnistä perustuvat? Koetetaanko ylioptimistisella rummutuksella saada tarjontaa lisää, sitä kautta hintojen tipahtamista ja sitten toivotaan, että kysyntä seuraisi perässä?

Sitten aamun hesari kertoo meille luomun työllistävästä vaikutuksesta:

Rahanpuute estää luomuruuan tarjoamisen kouluissa

Vaikka rahanpuute estää luomun tarjoamisen, on ainakin Mikkelissä löytynyt ratkaisu:

Mikkelin ruokapalveluista kerrotaan, että luomun vuoksi on säästettävä jostain muualta. "Meillä säästetään henkilöstökustannuksista", sanoo palvelujohtaja Marjut Kuosma.

Mahtaakohan ruokapalvelun henkilöstö olla iloinen siitä, että luomua saadaan väkisin pöytään?

Hesarin pääkirjoitus kirjoitti asiasta myös jokin aika sitten:

Kasvinjalostus avuksi ruokakriisin ehkäisyssä

Luonnonmukainen tuotanto ei ole nykylajikkeilla kyllin tehokasta. Se on myös liian riippuvaista eläinten lannasta, jotta se voisi olla ratkaisu maailman ruokakriisiin.

Tätä kysymystä olen monta kertaa miettinyt, sillä luomuviljely tarvitsee myös lannoitteita, vastoin kuluttajien yleisiä mielikuvia.

Mikäli kansa saadaan ekologisemmaksi ja lihan kulutus laskuun, mutta samaan aikaan luomuviljelyä lisätään, niin mistä ihmeestä sitä paskaa saadaan pelloille?

Jos luomuala esimerkiksi Suomessa kasvaisi Jorma Ollilan visioiden mukaisesti, niin samalla karjan määrää olisi lisättävä samassa suhteessa (tai enemmän), jotta lannoitetta pelloille riittäisi, mutta karjan lisäämisessä on se ongelma, että saadaksemme lantaa peräpäästä, on sinne etupäähän annettava myös jotain ja se on poissa ihmisten lautaselta. Jos vielä lihan kulutus kääntyy laskuun, moniko on valmis tuottamaan lantaa luomupelloille pitämällä karjaa, jonka lihaa ei kukaan osta?

Lannoittamisesta maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Paul Riesinger kirjoitti oman näkemyksensä Luomu-lehdessä jokin aika sitten ja Riesinger on myös tehnyt tieteellisiä tutkimuksia luomuviljelystä ja on kovin luomumyönteinen henkilö:

Nykyinen luomulainsäädäntö täytyy myös tarkistaa. Esimerkiksi tällä hetkellä rajoitetaan luomuviljelyssä fosforimineraalin käyttö Suomessa apatiittiin, maanparannusaineeseen, josta fosfori ei liukene kasveille käytettävissä olevaan muotoon, ei edes pitkällä aikavälillä. Apatiitti pitäisi korvata superfosfaatilla, keinolannoitteella jota valmistetaan apatiitista käsittelemällä sitä rikkihapolla. Niin peltoihin saataisiin myös rikkiä (Riesinger 2006).

Mutta onhan luomu kuitenkin aina mielikuvissa parempi vaihtoehto, jonka jokainen tutkimus meille kertoo:

Luomuleima aikaansaa mielikuvan paremmasta

Kutakin herkkua oli tarjolla kahta laatua: toisen sanottiin olevan aivan tavallista, toisen puolestaan luomua. Todellisuudessa vaihtoehdot olivat keskenään identtisiä. ... Lähes poikkeuksetta osallistujat arvioivat luomumerkillä varustetun vaihtoehdon maun paremmaksi, vaikka kyseessä olivat identtiset valmisteet.

Joten tietenkin luomu on kauppiaalle hyvä, jos se menisi kaupaksi, sillä maku ja terveellisyys on mielikuvissa, mutta kuinka kauan ne mielikuvat pystytään pitämään pystyssä? Jos siitä halutaan muutakin kuin marginaalista prosenttipeliä, olisi oltava ehkä muutakin tarjottavaa kuin mielikuvia.

Hyvää pohdiskelua Janatuisella ja kiinnostavia linkkejä.

 MUTTA

Kotieläimet eivät tuota ravinteita tyhjästä. Ei luomussa sen paremmin kuin kemiallisessa tuotannossa. Apila sitoo ilman typpeä käyttäen siihen auringon energiaa. Tämä onkin se suuri juttu, kun säästetään fossilista energiaa n. kg öljyä/kg lannoitetyppeä.

Märehtijöiden avulla voidaan hyödyntää apilamassaa ihmisravinnon tuottamiseen. Jos rehussa on fosforia 2,5 g/kg ka ja pyöröpaalissa 150 kg ka/motti ja kuiva-ainetta 35%, kuutiossa on 375 g fosforia. Saman tilan kuivikelannassa on 0,81 kg P/motti. Lanta on siis tehokkaampi tapa siirtää fosforia peltolohkolta toiselle, jos sellaista tarvetta on. Typpeä haihtuu naudan ruuansulatuksesta, fosforin pitää valua vesistöön tai sitoutua tonttimaahan jotta sitä häviäisi.

Luomutuotannossa voidaan käyttää tietyt ehdot täyttäviä kivennäisrehuja eläimille ja pelloille hidasliukoisia lannoitteita. Ylläpitokalkituksen tarve loppuu käytetäessä lievästi emäksistä kompostia.

Luomutuotannossa voidaan käyttää tietyt ehdot täyttäviä kivennäisrehuja eläimille ja pelloille hidasliukoisia lannoitteita.

Luomussa voidaan käyttää hidasliukoisia lannoitteita ja niiden tehosta on myös tutkimuksia, joten ne lukemalla voi miettiä niiden hyötyjä ja ovatko ne rahan arvoisia:

Siilinjärven apatiittipöly ja muut hidasliukoiset fosfori- ja kaliumlannoitteet luomuviljelyssä

Tutkimuksessa oli ongelmansa, ja kenttäkokeissa puutteensa, jotka tutkimuksessa käydään läpi, mutta koesarjat tehtiin ja ne ovat vuosilta 1990-1995.

Tämän tutkimuksen selkein tulos on se, että millään käytetyllä lannoitusaineella ei pystytty oleellisesti vaikuttamaan sadon määrään tai laatuun.

Kyllä luomutuotannossa pitäisi kohta alkaa realistisesti tunnustamaan tosiasiat, sillä valveutuneet kuluttajat voivat saada ne ensimmäisenä selville ja pudotus on sitä suurempi, jos he kokevat tulleensa huijatuiksi.

Uutisissa kerrotaan, että ruokatrendit muuttuvat yhä nopeammin, eli trendi tulee ja trendi menee. Luomu trendinä on tulossa, mutta mikäli uutiset pitävät paikkaansa, saattaa trendi olla yhtä nopeasti menossa. Viljelijää sellainen ei lohduta, jos on panostanut kovasti tuotantomuotoon, joka tällä hetkellä lepää ehkäpä hiukan maanviljelyn todellisuudesta vieraantuneiden kaupunkilaisten varassa.

"Luonnolliseen" ravintoon heränneen kaupunkilaisen (yleensä nainen) blogi(t) julistavat, kuinka luomussa ei käytetä lannoitteita, kuinka tavanomaisen liha on antibioottilihaa ja luomussa ei käytetä antibiootteja, kuinka tavanomaisesti tuotettu maito on antibiootti-kasvuhormonimaitoa, ja luomumaito sopii jopa laktoosia sietämättömälle ihmiselle (vastoin tieteellisiä tutkimuksia) ja niin edelleen, mutta kauanko tällainen mainonta kykenee tuomaan uusia asiakkaita, jos kuluttajat alkavat ottamaan asioista selvää ja pelaamme muutenkin kuin vain mielikuvien tasolla.

Viljelijää sellainen ei lohduta, jos on panostanut kovasti tuotantomuotoon, joka tällä hetkellä lepää ehkäpä hiukan maanviljelyn todellisuudesta vieraantuneiden kaupunkilaisten varassa.

"Luonnolliseen" ravintoon heränneen kaupunkilaisen (yleensä nainen) blogi(t) julistavat, kuinka luomussa ei käytetä lannoitteita, kuinka tavanomaisen liha on antibioottilihaa ja luomussa ei käytetä antibiootteja, kuinka tavanomaisesti tuotettu maito on antibiootti-kasvuhormonimaitoa,

Mikä trendi mahtaa silloin alkaa kun maakaasua ei ole enää edullisesti saatavissa lannoitetyppituotantoon? Nuo blogijulistukset sopivat kuvaamaan tuntemattomista olosuhteista tulevia tuontielintarvikkeita. Glyfosaatti unohtui listaltasi, se saattaa olla seuraava muotiotsikko.