Vakuutusehdoissa se lukee mitä se korvaa. Kai vakuutuksenottaja on tajunnut ehdot lukea 😂😂
Jos parilla eurollla/ha saisi vakuutuksen joka korvaa täydellä arvolla sen ettei viljaa puida, niin itte en ainakaan puisi kuin just sen määrän mitä siemeneksi tarttee 😂😂
pitäisi uskoa, että tämän vuoden tapaisiin sääoloihin varautumisessa ei ole helppoa ratkaisua. Jos tämä vakuutus olisi ollut laajemmin käytössä tänä vuonna, niin näillä vahinkoja kärsineillä tiloilla olisi muiden menetysten lisäksi myös vakuutusmaksut riesanaan. Joskus vakuutushommia tehneenä voisi sanoa, ettei tämäkään bisnes perustu yhtiön hyväntahtoisuuteen tai pohjattomaan kassaan, vaan tarkkaan laskettuun riskianalyysiin ja ihan kohtuulliseen tuottoon. Napapiirin pohjoispuolella kylvetyllä myöhäisellä kevätvehnällä voi maksu olla korkea, jos kylvöille mennään kesäkuun alkupäivinä. Toisin oli valtion budjetista myönnetyt katokorvaukset....
Monia muita hyviä keinoja löytyy ja käytetäänkin.... lähinnä vakuutusta vastaisi rahastointi eli laitetaan johonkin jemma-nimiseen paikkaan joku prosentti vuotuisesta tulosta, tästä voisi tulla jopa tuloa jos on monta hyvää vuotta....
Niinhän sitä luulisi
paitsi että maksu ei riipu kylvöpäivästä eikä pellon sijainnista
Tällaistahan se vakuuttaminen alunperin oli. Maailma vain tuppaa monimutkaistumaan.
kyllä vakuutusmaksu melkein aina on porrastettu riskin suuruuden tai yleisyyden mukaan, annetaan bonuksia tai muita alennuksia jos vahinkoja ei satu tai sitten alennetaan korvauksia mm ikäpoistoja tekemällä...siis muissa vakuutustyypeissä
jos tämän vuoden tilannetta ajatellaan eli säästä johtuen tehoisaa lämpösummaa ei kerry riittävästi ja normaali syyssää pilaa keskeneräiset kasvustot korjuukelvottomiksi....ei ylitä nykyisellään korvauskynnystä eli tähän pitäisi luoda uusi tuote, jossa vahinko korvataan ankaran vastuun periaatteen mukaisesti riippumatta vallitsevista säistä tai viljelijän omasta toiminnasta. Korvauksen saadakseen pitää vaan osoittaa sato menetetyksi.
Kuten aiemmin todettu, niin nykyinen vakuutustyyppi ei varmista korvausta edes 100%:n kadosta, jota nyt ollaan vaatimassa vanhojen "harkinnan varaisten" valtion maksamien katokorvausten tilalle
Lämpösumman kertymättömyys ei tosiaan ole Suomessa myytävien satovahinkovakuutusten ehtojen mukaan korvattava tapahtuma. Ei myöskään Ruotsissa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa... Useimmissa Euroopan maissa tärkein vakuutuksesta korvattavan vahingon aiheuttava ilmiö on raesade. Se on mielekäs vakuutettava, koska se varsinkin viinitarhoilla voi aiheuttaa täydellisen katastrofin, mutta esiintyy vain satunnaisesti ja hyvin paikallisesti. Riittävän moni ottaa vakuutuksen, jonka maksut voidaan pitää kohtuullisina.
Jos taas ajatellaan sellaista ilmiötä kuin matala lämpösumma, kasvukauden venyminen tai että kylvöille päästään vasta juhannuksena, kyseessä on raesateeseen verrattuna täysin päinvastainen ilmiö. Ilmiö kattaa usein koko maan. Vakuutusmaksussa pitää varautua siihen, että kerran kymmenessä vuodessa maksetaan satoja miljoonia ja kerran sadassa vuodessa menee kaikki. Kun kyse on laajamittaisesta tuhosta, pelkästään jälleenvakuutusmaksut nostavat kustannukset korkealle. Jälleenvakuutusyhtiö kysyy, minkälaisia satovahinkoja maassanne on esiintynyt viimeksi kuluneiden 200 vuoden aikana?
Ja Suomi-poika kertoo:
- 1857 tuhoutui sato Oulun läänissä Lappia myöten. Syynä märkyys ja halla. Britteinsaarilla kerättiin avustuksia nälkiintyneitä suomalaisia varten.
- 1862 sato menetettiin Pohjois-Suomessa Pohjanmaalta ja Savosta ylös päin. Keski- ja Etelä-Suomessa sato oli hyvä.
- 1865 elokuussa halla tuhosi viljan. Kansaa muutti Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle. Maan väestöstä kuoli noin 8 prosenttia.
- 1866 kesä oli erittäin sateinen; peruna ja juurekset mätänivät peltoon ja syysvilja kylvettiin surkeissa oloissa. Talvi oli pitkä ja ankara, kesä tuli kuukauden myöhässä. Kevätkylvöt myöhästyivät ja karjanrehusta tuli puute. Elokuussa oli ensimmäinen halla. Syyskuun 3. päivänä alkoi pakkaskausi, joka hävitti kypsymättömän viljan melkein kokonaan. Perunasato hukkui sateisiin.
- 1867 talvi oli taas ankara ja kevät tuli myöhässä. Helsingin toukokuun keskilämpötila oli 8 astetta normaalia kylmempi. Jäät lähtivät etelässäkin vasta kesäkuussa, pellot olivat paksujen kinosten alla toukokuussa. Se vähä, mitä aiemmilta vuosilta oli jäänyt siemenviljaa, osoittautui huonosti itäväksi, varsinkin kaura ja ohra. Elokuun ja syyskuun ankarat hallat veivät rukiit ja perunat. Kaikkia edellisiä vuosia täydellisempi kato koetteli koko Suomea muutamia rannikkokaistaleita lukuunottamatta. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala menettivät 20 % väestöstään.
Tässä kohtaa raporttia jälleenvakuuttaja toteaa, että näin siis 150 vuotta sitten. Mites sitä edeltäneet 150 vuotta?
- 1695 kevät ja kesä olivat hyvin kylmiä. Vilja kasvoi tavallisesta hitaammin. Ruis heilimöi Uudellamaalla vasta 6. elokuuta, ja varhainen halla tuhosi viljan ennen kuin se oli kypsynyt. Pohjanmaalla saatiin paras sato, mutta halla vei itävyyden.
- 1696 kesä tuli talven keskelle. Jäät lähtivät Etelä-Suomen järvistä 11. helmikuuta. Syysviljat lähtivät kasvuun ja eturivin viljelijät hyökkäsivät kevätkylvöille. Maaliskuun 7. päivänä alkoivat pakkaset uudestaan ja tuhosivat rukiin ja sen, mikä oli jo kevätkylvetty. Lunta alkoi tulla tolkuttomasti ja kun se lopulta suli, alkoivat tulvat. Kylvöt myöhästyivät kesäkuulle ja sitten alkoi sataa kaatamalla kaatamalla. 19. elokuuta halla viimeisteli kadon.
- 1697 vuosi oli jokseenkin normaali, mutta ei ollut itävää siementä ja karja oli lahdattu ruoan ja rehun puutteessa. Kolmessa vuodessa kuoli 28 % kansasta.
Nykyisin kansaa ei kuolisi samoissa määrin, mutta koska sadot ovat paljon suurempia ja lajikkeet herkempiä, taloudellisesti menetykset tällaisissa sääilmiöissä olisivat edelleen mittavat. Onneksi edes vilja on halpaa.
Sitten seuraa kysymys: paljonko olisit valmis maksamaan vakuutuksesta, joka korvaisi vv. 1695 - 1696 ja vv. 1865 - 1867 kaltaisten vuosien aiheuttaman kadon? Ei ole nimittäin mitää syytä siihen, miksei tuollainen voisi toistua. Ehkä tämä vuosi oli vasta vuoden 1862 kaltainen esinäytös?
Tulevalla EU:n ohjelmakaudella tulee jonkinlaisia riskienhallintainstrumentteja maatalouspolitiikan työkalupakkiin. Nyt on ihan oikea hetki miettiä, millaisia vakuutuksia haluamme ja mitä olemme niistä valmiit maksamaan?
Ajatus siitä, että "vahinko korvataan riippumatta vallitsevista säistä tai viljelijän omasta toiminnasta" tuskin voi mitenkään olla toteuttamiskelpoinen, vaikka epäilemättä niitäkin löytyisi, jotka mielellään olisivat vuosittain saamapuolella. Mutta kun jonkun pitäisi maksaakin se lysti.