Lainaus käyttäjältä: aarne - 21.06.20 - klo:16:13

Lainaus käyttäjältä: Major - 21.06.20 - klo:13:39

Itse oon luottanut toistaiseksi manuaalivaihteisiin. Hilux ollut talossa parisenkymmentä vuotta ja viimeiset 10 vuoden ajan myös toinen lava-auto, jossa Cummins ( ei ole otettu voimaa, eli vakio 325hv /813nm), + NV5600 (6-vaiht. manuaali).  Hilux näppärä ja hyvä ahtaammissa paikoissa ja hyvä kulkea esim. metsätöissä. Toinen vähän kömpelömpi,  mutta jos jotain kuormaa otetaan kyytiin tai kärryyn niin sitten isompi parempi ja taloudellisempi. Remontteja ei ole paljoa ollut, hiluksiin vähän jarruja laitettu ja toiseen pari palloniveltä ja vetoakselin ristikko.  Tietty normaalia huoltoa, öljyt, suodattimia ym. on mennyt.

Kohta joku huutaa, miten paljon se hiluksi onkaan ollut parempi kuin se ameriikan lava-auto kun ei yhtään ristikkoo mene ensimmäiseen 800000 kilometriin, ja että ei se ameriikan auto voi olla taloudellisempi kuin hiluksi.
Itse kyllä tykkäsin ameriikan lava-autosta koska on tilaa, on "pakollista" mukavuusvarustetta jo lähtökohtaisesti,  ja on menohaluja ihan kohtuudella jo tehtaalta. Ja kun on perässä traileri, niin sen olemassa olon huomaa oikeastaan vain peilistä. Oli siellä lasti tai ei.

Nykyisiä automaatteja en kyllä osaa jännätä juurikaan. Eri asia tykkääkö automaatilla ajella. Nykyisin tosin alkaa olla jo pykäliä sen verran paljon, että ei tunnu enää niinkuin pyöräkoneella ajaisi. Jämäkästi toimiva monipykäläinen automaatti on kyllä kuin ajaisi hyvällä täyspowershiftillä.

Toi fordin automaatti kyllä yllätti positiivisesti . Siinä nimittäin vaihtamis mahdollisuus S-puolella joka toimii hyvin .

Joo tuon ristikon ja pallonivelet vaihoin silloin kun auto mulle tuli, ei olleet nivelet rasvaa nähneet. Kyllähän kaikkia vehkeitä täytyy välillä huoltaa, se kannattaa. Vaikka ei nyt niin hirmu kalliita osia ollut, ristikko jotain 30e kappale ja pallonivelet samoja luokkia. Ja on pari numeroa järeämmät ku  henkilöautoissa.  Jos rasvaa joskus niin kestää kyllä. Cumminssi on tuntuu olevan myös huoleton kun joskus vaihtaa öljyt ja ei päästä kovin paljoa hiekkaa imuilmaan tai polttoaineen joukkoon. Esim. jakohihnamurheita ei ole kun ei ole jakohihnaakaan. Ko. Moottoreita tehty suuret määrät, kaivinkoneisiin, metsäkoneisiin, linja- ja kuorma-autoihin, ym. Ja vetopuoli ihan kohtuullinen, samalla lailla vetää tyhjänä ja kuormattuna.  Perässä tonni sinne tai tänne ei vaikuta vielä mihinkään. Tietty jos lavalla vähän painoa niin tasaisempi ajella.

Enkä voi moittia yhtään hiluksiakaan vaikka siinä märät rukkaset lavalla jo vähän tuntuvatkin kulussa ja kulutuksessa😆. Tosi kestävä ja näppärä käyttöauto ja työkalu sekin. Siksi molemmat pysyvät , en luovu niistä niin kauan kun elän. Jälkipolvet sitten tekevät tietysti omat ratkaisunsa...

Itse oon luottanut toistaiseksi manuaalivaihteisiin. Hilux ollut talossa parisenkymmentä vuotta ja viimeiset 10 vuoden ajan myös toinen lava-auto, jossa Cummins ( ei ole otettu voimaa, eli vakio 325hv /813nm), + NV5600 (6-vaiht. manuaali).  Hilux näppärä ja hyvä ahtaammissa paikoissa ja hyvä kulkea esim. metsätöissä. Toinen vähän kömpelömpi,  mutta jos jotain kuormaa otetaan kyytiin tai kärryyn niin sitten isompi parempi ja taloudellisempi. Remontteja ei ole paljoa ollut, hiluksiin vähän jarruja laitettu ja toiseen pari palloniveltä ja vetoakselin ristikko.  Tietty normaalia huoltoa, öljyt, suodattimia ym. on mennyt.

Lainaus käyttäjältä: Major - 22.10.16 - klo:22:07

Ei tuo motohakkuu oikein tehtynä sen huonompi jäljeltään oo kuin sahallakaan. Ajokalusto aiheuttaa yleensä maastoon suurimman rasituksen kummassakin tapauksessa.

Mutta harvennuksia en ikinä oo pystykaupalla myynyt enkä todennäköisesti tule myymäänkään. Itse hakkailen kaikki hankintana, motolla tosin. Pystykauppa olisi vaivattomin tehdä mutta jälki on joskus kuin pommituksen jäljiltä kun 500 000 euron koneella yritetään saada kuitumetästä mahdollisimman paljon puuta mahdollisimman nopeasti. Ja kauppasummasta puuttuu puolet verrattuna hankintakauppaan. Harvaksi hakattu metsä ja pari myrskyä päälle niin on vielä rumemman näköistä jälkeä. Näin esim. yhdellä naapuripalstalla.

Nyt kovasti suuret metsäyhtiöt mainostavat tuota ympärivuotista korjuuta. Kantokäsittely on pakollinen, ilmeisesti lahottajasienet eivät tartu ollenkaan kolhuista tai juuristovaurioista, pelkästään kannon sahauspinnasta... Muutaman kymmenen vuoden päästä saattaa olla paljon lahopuustoa metsissä, edistää hyvin monimuotoisuutta

Mikä moto sulla on?

Tämä on alkujaan Pika 450 / Valmet 845, eli n. 10-11 tonnin nelipyöräinen linkku. Rakennettiin käytetystä aihiosta uusiksi parisen vuotta sitten. Moottori ja voimansiirto on toistaiseksi alkuperäiset, niillä tunteja n. 12 000. Kourana on Keto 100 ja nosturina Loglift. Keto 51 kourakin tuossa nurkassa lojuu mutta toisaalta tuolla satasella pärjää paremmin karvaisempien puiden kanssa.

Ei tuo motohakkuu oikein tehtynä sen huonompi jäljeltään oo kuin sahallakaan. Ajokalusto aiheuttaa yleensä maastoon suurimman rasituksen kummassakin tapauksessa.

Mutta harvennuksia en ikinä oo pystykaupalla myynyt enkä todennäköisesti tule myymäänkään. Itse hakkailen kaikki hankintana, motolla tosin. Pystykauppa olisi vaivattomin tehdä mutta jälki on joskus kuin pommituksen jäljiltä kun 500 000 euron koneella yritetään saada kuitumetästä mahdollisimman paljon puuta mahdollisimman nopeasti. Ja kauppasummasta puuttuu puolet verrattuna hankintakauppaan. Harvaksi hakattu metsä ja pari myrskyä päälle niin on vielä rumemman näköistä jälkeä. Näin esim. yhdellä naapuripalstalla.

Nyt kovasti suuret metsäyhtiöt mainostavat tuota ympärivuotista korjuuta. Kantokäsittely on pakollinen, ilmeisesti lahottajasienet eivät tartu ollenkaan kolhuista tai juuristovaurioista, pelkästään kannon sahauspinnasta... Muutaman kymmenen vuoden päästä saattaa olla paljon lahopuustoa metsissä, edistää hyvin monimuotoisuutta

Kyllähän tuo viiden metrin ulottuvuus vähän lyhkäseksi käy, itsellä tuollainen kronoksen 250 kalapuntari raktorin perässä. Tosin nykyisin kun motolla hakkailen niin tuolla pärjää kun saa kaiken tavaran ajouran viereen. Viiden metrin kuitu kannattaa kyllä tehdä ihan uran viereen, muuten ei yllä keskeltä nippua kiinni. Joskus puomin alle puidessa tahtoo jäädä kasa kauemmas. Ihmeen kestävä tuo pikkukuormainkin on kyllä ollut, kouran tapit olleet ainoat katkeilevat osat, johtuu kouran sylinterin korvakkeiden huonosta suunnittelusta. Ajettu vuosittain v. 1989 lähtien. Kärryssä saisi tosiaan olla isot renkaat, sitä kevyemmin tulee perässä.

Ajotaksat on kyllä niin matalat että eipähän nuihin kovin isoja summia kannattane sijoitella... Näillä meikäläisen ajovärkkilöillä hidastakin puuhaa, ei pysy moton perässä. Toisaalta ei ole puinnissakaan niin kiire, ehtii valita tarkkaan poistettavat puut;) Niin ja saapahan vähät puut metästä pois milloin itse haluaa/kerkeää.  Jos ajamista enemmän niin sitten ajokonetta hätiin.

Tahtoo neet niihin vähän kaikkiin merkkeihin maksaa neet osat aikalailla. Kuitenkin ovat sillain pienehköjä sarjoja mitä valmistettu. Tosin osat on yleensä kyllä ihan peruskomponentteja joten etsimällä löytääkyllä jostain edullisemman palikan.

Juuri tuon remonttien hinnoittelun johdosta kuulutunkin tossa edellä osaamista niihin hommiin. Muutoin siittä motoilusta tulee erittäin kallis harrastus. Joo niin onhanniissä pyörivähyttisissä hiukan läpivientejä ja kääntökehä. Mutta on niitä joissain etunostureissakin. Joo makuasia varmaan millä kukin tykkää meltota. Siinä mielessä se valmetin/komatsun ratkaisu on huonompi että se koppi heiluuenempi.

Kyllä tuo remonttiosaaminen on aika elintärkeää käytettyjen vanhojen koneiden ja varsinkin motojen kanssa. Tai oikeastaan vielä osaamistakin tärkeämpää on kiinnostus siihen tekniikkaan. Jos ei jotain osaa niin sitten kannattaa opetella, näin se ainakin mulla on suurimmaksi osaksi mennyt ja menee edelleen. Ulkopuolinen palvelu on kyllä sitten tosi kallista, vanhassa motossa on niin paljon mahdollisia vikaantuvia kohtia. Ja nehän vikaantuu ennemmin tai myöhemmin. Pajalla mukavampi laitella enempi kuin jokaisen vian takia erikseen metsässä.

Aikoinaan ajelin hakkuukonetta (valmet 911 ja 901) vähän aikaa työksenikin. Pitemmän päälle kiireistä ja vähän yksitoikkoista, enkä omasta mielestä ominaisuuksiltani oo mikään huippukuski, ainakaan m3/työvuoro- mittarilla.

Nyt se on sitten ainakin puoliksi harrastus. Mulla tämä motoharrastus lähti käyntiin hyvinkin radikaaleilla toimenpiteillä. Ensin purin vanhan koneen, tein uuden hydrauliikan (pumput, letkut,venttiilit), nosturiin uudet tapit, puslat, ym. Vain moottori ja voimansiirto jäi ennalleen. Toki projektin rahallisissa kustannuksissa auttoi paljon että kaikki pumppuja, liittimiä ja venttiileitä lukuunottamatta tehtiin itse. Lopputulos hyvä, mukava nyt hommailla metässä ( jos vain sinne ehtii ) kun ei vuoda öljyä ja homma toimii. Ja jos tulee vika niin helpompi korjata ja jatkokehitellä se minkä itse on tehnyt. Oli tuossa hommaa,tutkimista ja perehtymistä, mutta vähän harrastusmielellä tein. Ja eipähän ole niitä alkuperäisiä kalliisti hinnoiteltuja merkkiosia enää särkymässä

Tuon alustakoneen valmistus on loppunut jo vuosia sitten, eli ne voimansiirron osat saattavat olla hukassa jos niitä särkyy. No, cnc- työstökeskus ja -sorvi näin aluksi apuun niin eiköpä tuokin hoidu.

Koneharrastus ja/tai -työ on antoisaa (kun ei sitä liian tosissaan ota), ei muuta kun hommaan kiinni jos kiinnostaa. Kannattaa kuitenkin aloittaa verrattain pienillä odotuksilla. Uudet koneet ja osat ovat tosiaan hinnoiteltu nykyisin niin ylös ja taksat niin alas että harrastusta se tahtoo olla joka tapauksessa tuo metsäurakointi

Ja yksi ongelmakohta kaikilla vakiotilavuusvehkeillä on se, että jos jotain liikettä käytetään vajaalla karan liikkeellä, ei paineet nouse ennen vastuksen nousemista(virtausta katoaa keskikanavasta paluupuolelle). Sen huomaa vaikka maatilapilkillä kääntäessä hitaasti, jos samalla puristaa kouraa kiinni - kääntö saa hepulin kun vastus nousee ja paine samalla...
Elikkäs, karan maksimiläpäisy pitäisi olla sama, kuin liikkeen käyttöön tarvittava määrä. Silloin karan paluupuoli on tukossa täysin ja liikkeessä on rauhallista voimaa. Esim. ammattinostureissa kourankäännön kara on maksimiläpäisyltään luokkaa 20 litraa. Kun karaa liikutetaan täysin ääriasentoihin tuollaisella virtausmäärällä, sähköisellä esiohjauksella voidaan säätää liike tarkemmin. Useasti tässä kustaan edullisemmissa nostureissa, tilataan kaikki karat samalla maksimivirtauksella. Joillakin valmistajilla on taitoa tajuta tilata karat liikkeiden tarvitsemien maksimivirtausten perusteella. Eikä maksa juurikaan sen enemmän, mutta vaatii kokemusta.

Ammattikoneiden nosturit voidaan säätää aivan yhtä perseelleen kuin muidenkin, jos ei tiedä mitä on tekemässä
[/

Onko tohon ongelmaan olemassa helpotusta, esim asentamalla joku virtausvastus johonkin letkun väliin? Omassa patu-pilkissä on kans just toi v@tun ominaisuus.

Painekompensaattorit jokaiselle karalle, ne pitävät paine-eron karan yli vakiona jolloin virtaamaan vaikuttaa vain karan avautuma. Jälkeenpäin paha lisätä, vaatisi käytännössä venttiilipöydän vaihdon ls-tyyppiseksi. Saahan tuon ls- pöydän toimimaan vakiotilavuuspumpunkin kanssa jos painelinjaan lisää sopivan kokoisen paineenrajoitusventtiilin jota ohjataan ls- linjan paineella. Tällöin paine nousee liikkeitä käytettäessä tämän venttiilin jousen esijännityksen verran suuremmaksi kuin suurimman kuorman paine.

Tietysti turhaa virtausta tapahtuu kuitenkin aina ja hyötysuhde jää huonommaksi kuin säätötilavuuspumpulla.

Olisin uusinu koko systeemin mutta toinen osakas ei ole innokas sitä omaa puoltaan siitä 2500e sijoittaan ni olkoon sitte. Ku en tolla itte kumminkaan juur ajele mutta korjaan joudun valitettavasti jos vain ehdin

Niin, nosturinohjauksen kunnostus/säätö olisi myös ennaltaehkäisevä rikkovakuutus koneelle ja nosturille. Tai ei tietysti välttämätön varsinkin jos se toinen osakas olisikin innokas hitsaaja...

Lainaus käyttäjältä: Varjo79 - 16.11.15 - klo:10:44

Niin tämä meidän häkkyrä on 909t (910) Moloko. En nyt järjestelmän virallista nimeä tiedä, mutta aatamin aikuinen sähköpöytä *******n päillä. Näistä kahvoista siis on ne kelat niin kuluneet että pyrkivät oikkariin eli kahvan pienikin liike saa useimmiten karan kokonaan auki Ovat niin kuluneet että kääntökään ei oikein enään auta. Välillä sitte taas ei liiku mihinkään. Niin vikahanse eikä ominaisuus myös nopeuden säätö poxsi on kuollut joskus 10v sitten eli aina täysillä tai sitte kosteella kelillä tekee mitä sattuu.

Olisin uusinu koko systeemin mutta toinen osakas ei ole innokas sitä omaa puoltaan siitä 2500e sijoittaan ni olkoon sitte. Ku en tolla itte kumminkaan juur ajele mutta korjaan joudun valitettavasti jos vain ehdin

Kysy tolta rotecengeneeringiltä tarjous, niillä pitäisi olla valmis paketti IPS:n tilalle, eikä ihan hirveän kalliskaa...ne vaakaotekahvat, mitä IPS:n kanssa on 50 ohmin potikoilla varustettu on hankalia, osia ei ole saanut vuosiin...asiallinen puhdistus ja niiden kuparilevyjen väliin laitetut korvatulpan palat parantavat toimivuutta huomattavasti 
Monesti ongelmana on kärkien heikko kosketus, kupariläpyköiden väsymisestä johtuen. Niitä pystyy virittelemään...

Se on IPS: ää vanhempi VCU- systeemi tuossa koneessa, eli yksi jännitteensäädin josta PWM- ohjaus menee kahvojen kautta suoraan keloille. Siitä VCU- yksiköstä kärvähtää pääteastetransistori helposti oikosulkutilanteessa, se on suht helppo korjata. Kun tuo pääteaste on hajonnut, yksikkö päästää läpi tasajännitettä ilman säätöä ja nosturi pomppii ihan varmasti ja lujaa.  Kahvojen potikoihin kuluu helposti kosketinkärkien tilalle urat. Jos kuluma ei ole kovin paha, monesti auttaa puhdistus ja käämiosan pieni kääntö eri asentoon.

Venttiilipöytä taitaapi tuossa olla Monsun-Tison HV-09. Noissakin esiohjausventtiilien pienet karat ovat joskus vanhemmiten vähän jumineet ja nosturi ollut hieman rauhaton vaikka ohjauspuolella kaikki muut olivat kunnossa. Nämä tapaukset saatiin toimimaan jouheasti puhdistamalla esiohjausventtiilit huolellisesti.

Jos nyt en väärin muista, mulla voi jossakin varaston perällä olla ehjä VCU säädin ja kahvat, purettiin kerran motosta joka modernisoitiin.

Onkohan tuo ekologisuus ymmärretty väärin niin että autojen pitää lahota ennen aikojaan Jos tehtäis yksi auto kestämään sen 700 000- 1000 000 km tai 5 autoa joiden elinikä olisi 200 000 km, niin väittäisin ensiksimainitun olevan kuitenkin edullisin vaihtoehto kaikin puolin. En usko että olisi siitä kiinni etteikö nykyisin pystyttäisi valmistamaan laatua kun aikaisemminkin pystyttiin. Kuitenkin nykyään huonokin laatu maksaa, ei pidä useinkaan enää paikkaansa vanha väittämä että kallein on yleensä myös paras.

Samaa vähän näissä työkoneissakin. Vuosia sitten ostin vuoden 1963  Michigan -pyöräkuormaajan. Tunneista ei tarkkaa tietoa mutta ainakin kaasu ja jarrupoljin kuluneet pieneksi nysäksi. Eipä tuo enää varsinaisessa urakointikäytössä ole, mutta täydessä työkunnossa. Maalattukin aikoinaan jollakin jäänmurtajanmaalilla tehtaalla. Epäilyttää vähän että jos nyt ostais uuden koneen jatkuvaan ajoon niin oliskohan vielä 50 vuoden päästä käytössä...

Lainaus käyttäjältä: Major - 14.03.15 - klo:18:31

Lainaus käyttäjältä: erik - 14.03.15 - klo:15:30

Yhteenvetona kun vanhaa konetta kattelee niin tunteja ei niin kauheesti kannata kattella vaan koneen yleistä työkuntoa ja mitä kaikkea osaa siihen on vaihdettu!

Juuri näin, koneen kunto ja remonttihistoria on tärkeintä.  Mittariin vaan teipinpala tuntien päälle niin ei häiritse jos kone muuten iskussa 

Oma aihio oli aika vähillä tunneilla lähinnä senkin takia että koneeseen oli vaihdettu jälkeenpäin uudempi koura joka ei vanhan hydrauliikan kanssa toiminut kunnolla mitenkään. Öljyt lämpesivät päivittäin, tehohukka hirveä. Lisäksi sähköjärjestelmä alkoi olla heikossa hapessa, eikä koneella loppuajasta päässyt kunnolla edes liikkeelle. Tilalle tuli uusi kone ja seisontaanhan tuo lopulta joutui, mutta toisaalta pysyi muuten mekaanisesti hyvänä sitten.

Remonttihan oli tietysti sitten aika radikaalia, roskapönttö viereen, kaikki letkut ja hydrauliikkaosat letkuineen pönttöön, samoin kaikki sähköjohdot ja komponentit. Uudet nykyaikaiset tavarat tilalle ja mehtään.

Nuo CAN- väyläiset koneet sikäli huonoja että moduulit ja ohjainboxit ovat monesti tosi kalliita ja ei saa kuin varaosatiskiltä ja niiden hinta ei aina perustu tuotteen arvoon, vaan  joskus hinta voi olla kerrottu kengännumerolla, tai sitten saunanlauteilla keksitty .  Itsellä tuohon toi toki suurta helpotusta se että koneen ohjausjärjestelmä on oman virman tekeleitä. Toki paljon työtä tuommosen tekeminen vaatii ettei se silloinkaan ilmaiseksi tule mutta kuitenkin.

Ponssehan teki noita peruskunnostuksia, Barbohan on tällainen peruskunnostettu ja modernisoitu HS15. Kockumseja rakensi ( en tiedä rakentaako vielä) KR Maskiner. Tais olla jokin aika sitten myynnissäkin tuollainen Kr  853-6H, oli ihan jämerän näköinen peli Ponssen H7 kouralla. Omia kokemuksia noista ei ole, mutta eiköhän noilla pitkään päästelty kunnostuksen jälkeen. Tuntuis kyllä että edullisempi vaihtoehto kuin kokonaan uusi. Eiköhän noissa ollu vielä uuden takuut, ym.

Eikö se ole vähän harvinainen tilanne että urakoitsija peruskunnostaa vanhan koneen hyvään malliin, ja laittaa sen sitten pian vaihtoon?
Ainakin ne edullisemman pään koneet mitä olen joskus kuolannut ovat jokainen kaivanneet montaakin isoa kohennusta vielä. Tietysti sellaiset jutut joita laitetaan useampi kerta koneen elinaikana saattavat olla vähän aikaa sitten laitettuja. Harva luopuu luotettavasta ja kunnossa olevasta koneesta. Näitä 100 000 m3 vuodessa puivia aukkoneita vaihdetaan kyllä tuoreempiin ehkä periaatteen vuoksikin, ennen kuin ongelmat alkavat. Isoilla firmoilla taitaa olla myös annettu max. ikä sopimuskoneille.

Suhteilla ja tutuilta toki voi löytää helmiä, mutta kyllä nuo virallisilla vaihtolistoilla olevat muutaman kymmenentuhannen juuron koneet ovat useimmiten aika tasaisen kypsiä :-/

Jotain harvinaisia merkkejä ja malleja saattaa saada kuntoon nähden edullisesti. Kuten esim eräs tietämäni Pika. Sellaisen kanssa voi vaan olla aika orpo olo jossain vaiheessa, niin osien kuin tiedonkin suhteen, olkoonkin että useimmat komponentit ovat kuitenkin yleisten valmistajien standardiosia. Mekaanisesta voimansiirrosta löytyy kuitenkin speciaaliosaa, samoin vaikka jonkin eksoottisen nosturin kääntölaitteessa on vaikeasti korvattavia komponentteja jne. Ja Pinomäen tapauksessa myös hydrauliikassa on Sakarin omia innovaatioita ja vain noihin koneisiin tehtyjä erikoisventtiilejä jne. Ja elektroniikan kanssa on ammattilainenkin hukassa dokumentaation puuttuessa ellei tosiaan sitten pura entisiä pois ja aloita alusta. Ihan halpaa hubaa ei sekään ole.

Pikan tarina päättyi vähän surullisesti, viimeisen saivat kokoon työllä ja tuskalla:

http://www.metsatrans.com/Lehdet/2012/nro3/pikapinox312.pdf

Mitä olen seuraillut niin noita vielä käyttökelpoisia koneita on useita motoketjuja pyörittävien firmojen apukoneina. Siinä on joku energiapää, ja saattaa seisoa viikon-kaksi rääseiköllä kun on parempia urakoita muualla. Sitten tulee kuski muutamaksi päiväksi, ja taas saattaa seisoa viikon pinon vieressä kunnes homma valmistuu.

JOS olisin itse konetta etsimässä niin ProSilvat olisivat kiinnostavia... vaan kun en ole.

Joo, harvinaistahan tuo että urakoitsija tekee isoja kunnostustöitä. Niihin kun täytyis melkeimpä olla konepajan kalusto. Ja jos on kunnostanut itselle niin yleensä ei heti kannata pois myydä. Eräs tuttu rakensi parikin motoa itse, hytteineen päivineen. Lyhensi ajokoneen takarungon, johon sitten nosturi, jne. Joskus 1990- luvulla ja viimeisimmän 2000 - luvun alussa. Ja ajelee sillä vieläkin kiireavussa sesonkiaikaan.

Ennen 80- luvulla rakentelivat enemmänkin motoja, silloin ei valmiita ollut niin paljoa kuin nyt ja toisaalta urakointi oli aika paljon leppoisampaa ja oli enemmän aikaa kehitellä omiakin koneita.  Mutta kyllä kun 500 000 euron koneen ostaa niin eipä sitä aikaa muutenkaan ole paljon muuhun kuin kopissa istumiseen...  Metsäyhtiöt vaikuttavat nykyisin aika paljon konehankintoihin. Monilla on käytössä esim. pisteytyssysteemi, eli uudemmalla koneella saa paremman sopimuksen. Ja joskus jopa niinkin tainnut olla että koneen täytyis olla tietyn  merkkinen;)

Näin se on, aniharva luopuu halvalla hyvästä koneesta jolla homma hoituu. Pääsääntöisesti noihin halpoihin ajettuihin koneisiin kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella, niinkuin totesit, tasaisen kypsiä yleensä. Kokemusta on, oon takavuosina käyny tutkimassa ja rassaamassa monestikin kun moni oli ostanut jonkun halvan moton ja sitten on yritetty saaha sitä liikkeelle että saisi puita retuutettua kumoon . Mutta periaatteessa ajotunneilla ei ole merkitystä jos kone on pidetty hyvässä työkunnossa ennakoivilla huolloilla ja remonteilla, tosin tällaisia ei aina tule vastaan ja yleensä nämä ovatkin sitten hinnaltaan kalliimpia tunneista huolimatta. Joskus moni harrastelija valitsee sieltä ostohetkellä halvimmasta päästä. Tai sitten täytyy olla oikein tosi koneharrastaja:)

Näin se on tuon elektroniikan kanssa, ja vanhempiin koneisiin ei valmistajillakaan aina ole enää osia eikä tietoa. Silloin on jokatapauksessa melkeimpä tehtävä kaikki uusiksi. Ja rahaa menee.

Pikasta puheen ollen, nykyinen oma himmeli on alunperin pinomäen tekemä. Alusta on Valmetilta ja siinä oli alkujaan muistaakseni Pika 45 prosessori ja nosturissa kaatopää, siis häntämoto alunperin. 

Työkonehan pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen, selkeä rakenteeltaan ja komponentit mieluummin järeästi mitoitettu. Silloin luonnollisesti luotettavuus on yleensä parempi. Prosilva on tässä mielessä hyvä, pitää paikkansa että siinä ei esim. ole teli -tai akselistoremontteja ollenkaan. Sellainen osa jota koneessa ei ole, ei voi hajotakaan. Näinhän sanoi kerran myös itse Karilainen koneestaan, pitää kyllä paikkansa:) Kuulemma tuo Prosilva on myös vakaa, vaikka onkin nelipyöräinen. Paino, painopiste ja painonjakauma merkitsee enemmän kuin pyörien lukumäärä.

Yhteenvetona kun vanhaa konetta kattelee niin tunteja ei niin kauheesti kannata kattella vaan koneen yleistä työkuntoa ja mitä kaikkea osaa siihen on vaihdettu!

Juuri näin, koneen kunto ja remonttihistoria on tärkeintä.  Mittariin vaan teipinpala tuntien päälle niin ei häiritse jos kone muuten iskussa 

Oma aihio oli aika vähillä tunneilla lähinnä senkin takia että koneeseen oli vaihdettu jälkeenpäin uudempi koura joka ei vanhan hydrauliikan kanssa toiminut kunnolla mitenkään. Öljyt lämpesivät päivittäin, tehohukka hirveä. Lisäksi sähköjärjestelmä alkoi olla heikossa hapessa, eikä koneella loppuajasta päässyt kunnolla edes liikkeelle. Tilalle tuli uusi kone ja seisontaanhan tuo lopulta joutui, mutta toisaalta pysyi muuten mekaanisesti hyvänä sitten.

Remonttihan oli tietysti sitten aika radikaalia, roskapönttö viereen, kaikki letkut ja hydrauliikkaosat letkuineen pönttöön, samoin kaikki sähköjohdot ja komponentit. Uudet nykyaikaiset tavarat tilalle ja mehtään.

Nuo CAN- väyläiset koneet sikäli huonoja että moduulit ja ohjainboxit ovat monesti tosi kalliita ja ei saa kuin varaosatiskiltä ja niiden hinta ei aina perustu tuotteen arvoon, vaan  joskus hinta voi olla kerrottu kengännumerolla, tai sitten saunanlauteilla keksitty .  Itsellä tuohon toi toki suurta helpotusta se että koneen ohjausjärjestelmä on oman virman tekeleitä. Toki paljon työtä tuommosen tekeminen vaatii ettei se silloinkaan ilmaiseksi tule mutta kuitenkin.

Ponssehan teki noita peruskunnostuksia, Barbohan on tällainen peruskunnostettu ja modernisoitu HS15. Kockumseja rakensi ( en tiedä rakentaako vielä) KR Maskiner. Tais olla jokin aika sitten myynnissäkin tuollainen Kr  853-6H, oli ihan jämerän näköinen peli Ponssen H7 kouralla. Omia kokemuksia noista ei ole, mutta eiköhän noilla pitkään päästelty kunnostuksen jälkeen. Tuntuis kyllä että edullisempi vaihtoehto kuin kokonaan uusi. Eiköhän noissa ollu vielä uuden takuut, ym.

Serkkupojat ostivat 50 k€ Beaverin, ja sillä ovat ymmärtääkseni hakanneet suht perushuolloilla muutaman talven ajan vähintään toistatuhatta mottia talvessaan. Toki tuossa on kyseessä jo kalliimman hintaluokan kone ja huonolla tuurilla olis varmaan isompaakin remonttiakin ollut edessä, mut tuo homma on toiminut suunnitellusti. Tämä noin niinkuin yhtenä esimerkkinä metsäkoneinvestoinnista. Ja tuonkin koneen hintaa selittää se, että siinä on telat ja kaikki muutkin varusteet mitä noihin nyt kuuluu. Niistäkin kertyy useampi tonni, jos erikseen joutuu haalimaan.

Ja asiallisesti pidettynä tuollaisen koneen hinta ei todennäköisesti romahda, vaikka sen muutaman vuoden päästä möisikin eteenpäin. Pihankoristeeksi kun nuo tuppaavat olemaan hieman liian hintavia.

Siinä onkin sitten kyseessä hyvä kone josta on pidetty hyvää huolta. Ei tuo motoksi kuitenkaan kallis oo jos 50 tonnilla saatu. 10 kertaa halvempi kuin uusi  Ja varmasti arvonsa säilyttää kun hyvässä kunnossa koneen pitää.  Tosi iso merkitys on tuolla miten konetta käytetään ja huolletaan. Yhteen omaan projektiin laitoin työpumput Ponsse HS 10 koneesta jolla oli ajettu jotain 15000 tuntia. Tuttu omistaja ja pitää koneitaan kuin kukkia kämmenellä, nuokin pumput vaihtoi keväthuollossa uusiin kun sanoi tunteja olevan paljon, mitään vikoja ei vielä yhtään.

Vanhat pumput purin ja sisuskalut olivat hyväkuntoisia vieläkin. Ainoastaan venttiililevyissä oli muutama pieni naarmu ja kavitointijälki jotka hiottiin pois. Laakerit ja kaikki tiivisteet uusittiin varmuuden vuoksi. Noillakin pumpuilla olisi vielä ajanut pitkään mutta parempi kuitenkin kunnostaa kuin odottaa että hajoaa täysin. No, nyt on nuokin taas uudenveroiset pumput, eikä maksanut paljoa. 

Omasta mielestäni jotakin 15- 20 tonnin ostohintaista konetta ei kannata suoraan metsään työmaalle viedä särkymään. Tuurilla tosiaan voi kestääkin  mutta ennemmin lottoaisin jos onneen luotan. Lotossa on mahdollisuus pienemmällä panoksella voittaa enemmän kuin vanhan koneen kanssa. Tietysti jos on tuntenut koneen, koneen käytön  ja tehdyt huollot ja remontit uudesta asti, on eri asia ennakoida kestävyyttä.

Vanhastakin saa kyllä tosi hyvän ja kestävän mutta parempi on käydä kone kunnolla läpi jossain  metsämaastoa paremmassa paikassa ja uusia ja kunnostaa heikkoja paikkoja. Tietysti työtä on paljon mutta ei hyvää hakkuukonetta oikein millään konstilla ihan pienellä panostuksella saa. Vaatii paljon asiaan perehtymistä ja aikaa tehdä ja etsiä/ tehdä osia, jne.     

Omaan käyttöön kun ostin konetta ( oli n. 11000 h ajettu, seissyt paljon, jne. ), muistan kun edellinen omistaja kysyi että minne palstalle meinaat nyt tämän tästä viedä. Sanoin että ei taija tämä kone pariin vuoteen palstalle keretä. Olihan siinä oma hommansa kun kaikki (vaihteistoa ja moottoria  lukuunottamatta) tehtiin uusiksi tai kunnostettiin. Mutta nyt kun sillä puita kaatelee niin ei tuo operaatio kaduta, varsinkin kun ei tuo kuitenkaan omalla porukalla tehtynä loppujen lopuksi kovinkaan kalliiksi tullut. Polttoaineen kulutuskin on nyt paremman hydrauliikan takia aika pientä.

Vaikka eipä tuo koskaan kokonaan valmiiksi taida tullakaan, aina kun voi parantaa.
 

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 25.02.15 - klo:12:49

Joku kuorma-auto rami kannattaa hommata mielummin kuin joku porrasperä...

Eihän sillä onkinsitte kiva kävästä emännänkauppareissulla Niin mullahan eiole ajo oikeutta kuin henkilöautoon. Enkä moista saakkaan koska näkö on senverran huono että ei onnistu. Emännyydellä on kyllä tarvittavat lisenssit Mutta senmielestä jo hilutskikin on täysin sopimaton kauppakassiks koska on liian kankea ja kolho. Niin tuo Rami olis ehkä hiukan vielä kolhompi.

Joo huono puoli että pitäs olla kuorma-autokortti. Mutta toisaalta halpa veroluokka. Ohan se kieltämättä vähän kankea kauppakassina, mutta toisaalta saapi evästä kerralla vähän enemmän kyytille Meillä toisinpäin, emäntä on sanonu hommaavansa kuorma-autokortin ko on kuulemma nii mukava kauppakassi No joo, työajossa tuo pääasiassa.