Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Kelirikon aikana joudutaan laittamaan painorajoituksia ja monet raskaat kuljetukset loppuvat siksi ajaksi. Mikä on se hinta, jonka yhteiskunta maksaa siitä, jotta alueellisesti erikoisesti tuettu elinkeinoharjoittaja voi toteuttaa ammattiaan joka Suomen kolkassa?
Jos kyseessä olisi kriittinen tilanne ja nälkäkuolema koittaisi ilman maitoa, olisi hyvin ymmärrettävää että siihen panostettaisiin. Mutta näinhän ei tilanne ole. Tuollaisessa kriisitapauksessa, jolloin kaikesta on pulaa, mietittäisiin toisaalta todella tarkkaan kuinka paljon voi pelimerkkejä laittaa tiehen, jonka päästä saadaan panostukseen verrattuna mitätön määrä maitoa.
Monesti myös maataloudessa, yrittäjä harjoittaa elinkeinoaan. Jos homma ei kannata, se vaan ei kannata. Joillakin on kauhea tarve korostaa oikeuttaan harjoittaa elinkeinoaan. Tämä maidon säilyttyttämisen aikaikkuna luo ongelman, jolloin siirtoväylät pitäisi olla kunnossa aina. Kun on kyse valtion teistä, pitäisi sen olla tasa-arvoisuuden vuoksi samanlainen joka puolella. Käytännössä näin ei tule koskaan olemaan.
Voisi olla tervehdyttävää sanoa näiden huonojen teiden päissä oleville tuottajille, että kun haluatte niin kovasti tuottaa täällä, niin voisitte siirtää omalla edullisemmalla lähikuljetusvaunulla maidon kantavan tien varteen, josta maitoauto sen sitten noutaa.
Ja kuten sanoin, totaalin nälkäkuolemakriisin aikana tilanne olisi erilainen, mutta nyt kyse on vain ja ainoastaan alue- ja tuotantosuuntapoliittisesta änkyröinnistä. Jos esim. meijeri tai muu mahdollinen maidonkäsittelijä hoitaisi maidon pois omalla kustannuksella mistä tahansa, niin antaa mennä vaan. Mutta nyt taas tuntuu yhteiskunnan taskut olevan kiikarissa. Tämä loputon touhu saattaa harmittaa muita tuottajia, joiden edunvalvonta ei ehkä olekaan samanarvoista.
Kun yks hassi sai itämerelle rikkidirektiivejä, niin toiset koplasivat ajoneuvoille suuremmat kokonaismassat. Sen myötä teiden kunto huononee entisestään. Sen vuoksi on enemmän renkaita ja akseleita, jotka huutavat hoosiannaa näillä Suomen huonoilla kulkuväylillä. Ajoneuvokalusto pitää olla jonkun päästönormin mukaista, että pääsee urakointikilpailuihin mukaan. Syy touhuun on markkina- ja ideologiatalouden. Sen vuoksi herää kysymys, että kuinka paljon voidaan panostaa sotavuosien jälkeisen maalaisromantiikan ylläpitämiseksi, jotta näitä ravinnontuotannon ammatteja voidaan harjoittaa eu-liittymislupausten perusteella.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.