Siis vastatkaa nyt joku sitten näihin jona pitää tätä juttua toimivana ja yksinkertaisena. Mitä kylvän, millä kylvän, miten kylvän niin, että voi edelleen käyttää täyttä kemikaali annosta, viljellä satoa tuottaen ja siitä tinkimättä?
Siepparikasveista ja kerääjistä ja aluskasveista on paljon tietoa luomumateriaaleissa, käytetyt lajikkeet ja menetelmät eivät aina välttämättä sovi näihin ehdotettuihin tukien ehtoihn, mutta mitäs siitä ! Kerääjät ja siepparit, typenkerääjät ja tämmöiset, pääse tekemään pikakesannon aikaisen syysvehnän jäklkeenkin vielä, siitä se lähtee. Jos tuotot ovat niin isot kuin ne kerrotaan, mihin tarvitset jotakin korvausta ? Nostat sen lisätulon maan multavuuden lisääntymisen tuottoina.
Eli Pro-Agrian luomukursseja on harva se viikko, siellä saat tietoa kädestä pitäen.
-SS-
Luomusta on hyvä ottaa opiksi. Ei sitä tartte kuitenkaan harrastaa.
Luomussa ne toimivat, koska luomututkimuksen paradigma on se, että luomussa ja käytetyissä viljelymetodeissa maan humus paranee, hiili lisääntyy ja sadot vähitellen paranevat, vaikka numerot eivät sitä tilastollisella merkitsevyydellä kertoisikaan, esim:
"Koepaikkojen peltomaiden typpitulokset kertovat ehkä enemmän tilan viljelyhistoriasta kuin kaksivuotisen kesannointitekniikan ja kasvinvuorotuksen vaikutuksesta. Maa on hidas muuttumaan ja sillä on pitkä muisti"
Tulosten pettymykset siis voidaan aina kirjata maan muistiksi. Varsinkin kun itse olen huomannut satotasojen vaihtelevan vuosikymmenen-kahden jänteellä huomattavasti, lähinnä sateisuudesta ja lämpötilaolosuhteista riippuen. Aikanaan 70 -ja 80-luvuilla jaksettiin vielä tehdä kymmenenkin vuoden koesarjoja, jolloin jokin edullinen viisivuotikausi sai seurakseen pari kolme myrskykevättä kuorettumisineen päivineen.
Homman ristiriitahan on siinä, että tämä tuli puheeksi nyt kun siitä aletaan maksaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että raha kyllä otetaan viljelytoimilla sellaisenaankin, jos se on otettavissa. Eikä kerääjäkasveissa ollut tapahtunut vuosikausiin edistystä muualla kuin valmiin tukitalouden puolella. Jos hyöty olisi mitattavan suuri, olisi menetelmä otettu nopeasti käyttöön ja se näkyisi satotasoissa, aivan samalla tavalla kuin kasvinsuojelu ja erilaiset ravinnemittaus- ja lannoitusmenetelmät ovat tuoneet niitä käyttävillle tiloilla toimenpiteen tuottoja, enemmän tai vähemmän. Eivät kaikki kasvinsuojelunkaan panokset tule edes takaisin, tämä tiedoksi "vakuutusmielikuvan" mukaan ruiskuttaville.
-SS-