Kattelin läpi edeltävien vuosien kuivauskirjanpidon ja voisi sanoa, että keskimäärin tulee kuivattua 18 erää vuodessa. Kaapin koko 273hl. Nyt koneistolla ajettu n.1500h.

Vanha isäntä aikanaan tuon kuivuri-investoinnin suunnitteli teemalla "nyt tehdään sellainen laitos, että tuo ympärivuorokautinen ramppaaminen loppuu". Täytyy hattua nostaa, että oli järki mukana tuossa hankkeessa ja näin sitten tehtiin.

Mää ymmärrän, että nuo investoinnit maksaa ja kaikilla sitä rahaa ei ole. Mutta miten on sitten selvitettävissä, että se porukka, joka kymmenen vuotta sitten teki kuivurin, on nyt suunnittelemassa uuden kuivurin rakentamista. Olen aina kritisoinut liian pientä kuivauskapasiteettia ja niin teen nytkin. Aikanaan porukka säästi ja teki liian pieniä laitoksia. Kun rakentaminen tulee niin kalliiksi. Sitten kuitenkin hehtaareita on haalittu lisää ja jostain kumman syystä sillä pienellä kaapilla ei vaan haluta kuivata. Pitää saada tehoa. Aikanaan meidän kuivurin komponenteista laitevalmistajan osuus oli 300000mk. Nyt samat roinat maksaa kuulemma 100000e. Kaikki tämä reilussa kymmenessä vuodessa. Kävi niin, että porukka säästi itselleen melkoiset lisäkustannukset tulevaisuutta ajatellen.

Kaiken lisäksi viljanviljelyssä on ollut hyvä tuuri päällä vuosikausia. Syksyt on olleet todella kuivia verrattuna niihin aikoihin, kun vanha isäntä kuivasi vehnäsatsia 24h. Eli kun tulisi vanhanaikaisia märkiä syksyjä, niin moni olisi aikamoisessa pulassa.

Ainahan noita putkia menee puhki, mutta nämä nykyaikaiset (Antin) koneistot kestää korroosiota verraten hyvin. Kymmenen vuoden jälkeen vehkeet on mielestäni vielä täysin kuosissa.

Ei mulle ole ainakaan koskaan tullut ajankäyttöongelmaa sen suhteen, että kuivurilla menee mukamas vähän aikaa. Kyllä syksyllä on kaikki vähänkin liikenevä aika tarpeen. Jos ihmisen johonkin on järkevää investoida, niin se on oman ajankäytön vapauttaminen johonkin tuottavampaan hommaan. Ja se, että viljamiehillä on mukamas vapaata aikaa, niin on ihan höpöjuttuja. Ehkä jäähdyttelijöillä, joilla eläkevuodet jo siintävät silmissä, mutta jos tila on yhtään eteenpäin menevä, niin sille vapautuvalle ajalle on laskettu jo seuraava käyttökohde. Tämä vaan tuntuu osalle porukasta olevan aivan ylivoimainen ajatus ymmärtää.

   Oon Kylmiksen kanssa täysin samaa mieltä.   Sain 80-luvulla vaihtaa satsia ihan tarpeeksi 95 hl:n Anttiin kun kuivattiin kaikki kylän viljat ja siihen oli vielä lehmät päälle, tosin vanhemmat oli silloin isäntinä mutta töitä tein eikä tunteja laskettu. Kuivuri on helpoin rakentaa ajansäästöä ajatellen, puimuria kun ei vielä saa itsekseen toimimaan. 

Aika samallalailla meilläkin menee. v.1989 kuivattiin 47 satsia kuivurilla, jossa ei ollut mitään automatiikkaa. Sitten päätettiin laittaa uusi koneisto vanhaan paikkaan ja laitettiin niin iso kun mahtui. Isommasta koneistosta ei kauheasti tullut lisähintaa. Juurikkaan ja maidontuotannon jatkuvuus ei ole koskaan ollut selvää. Silloin mitoitus oli 3 hl/kokonais ha. Nykyisin on viljalla vain viidennes peltopinta-alasta.
Jos nyt pitäis tehdä kuivuri-inveastointi sitä ei tehtäisi, mutta silloin 80-luvulla oli ajatusmaailma vähän erilainen.

Mun mielestä vaan jos kyseessä on laite jonka investointikustannus pyörii useissa sadoissa ja käyttöaika vuodessa on luokkaa 1 kk niin jos sen on mahdollista pyöriä ympäri vuorokauden niin se kannattaa myös pitää käynnissä. Ainakaan jos tekee tuplakokoisen jotta ei tartte yöllä käyttää niin ei kannata paljoa mainita viljan huonosta hinnasta. Tuoresiiloja joihin saa puskuria puimurilta pitää vaan olla rajusti jotta puimuri saa liikkua silloin kun kelit on. Maatalous on kuitenkin vielläkin niin tehotonta verrattuna muuhun teollisuuteen että kannattaa pikkuhiljaa opetella siihen että koneiden on käytävä silloin kun aika on.

Ei ole yöllä  tarvinnut satsaja vaihdella. 60 kaapillista vuosittain 120 hehtoo kerralla mittarissa tunteja 7400. puintikosteus korkeitaan 18 %.  ymmärrän jos viljat ovat laossa tää sääntö ei onnistu.

9 satsia ja 32 tuntia tuli mittariin. Jäähdytysaikana olen käyttänyt 1 h 45 min, joten käyttötunnit jakaantuvat aikalailla tarkkaan puoliksi lämmitykselle ja jäähdytykselle. 

9 satsia ja 32 tuntia tuli mittariin. Jäähdytysaikana olen käyttänyt 1 h 45 min, joten käyttötunnit jakaantuvat aikalailla tarkkaan puoliksi lämmitykselle ja jäähdytykselle. 

Eikä viljelyvyökkyeillä ole eroa

Suurinosa viljelijöistä ei ole koskaan nähnyt valmista viljaa. 

Kaks eri lämminilmabasuunaa korventaa jyviä kokoajan. Toinen vehnää ja toinen ohroo. Lähtökosteudet oli 18 ja 15. En mee yöllä vaihtamaan satseja aamulla sitten.

Suurinosa viljelijöistä ei ole koskaan nähnyt valmista viljaa. 

Totta, huomenna pitäisi lopettaa syysvehnän kasvu, ei se valmistu koskaan... Puimaan parin viikon päästä.

Suurinosa viljelijöistä ei ole koskaan nähnyt valmista viljaa. 

Mistä tietää, että vilja on valmista?

Mulla on vahva epäillys, että noi peurat tietää, koska kaura on valmista. Puidaan kilpaa niiden kanssa. Tuntuu siltä, että peurat on voitolla, koska ne voi puida yölläkin. Mun täytyy lopettaa, koska kasi nousee ja puiminen alkaa takuta. Mutta peurat ne vaan jatkaa. Mää oon kyllä vähän sitä mieltä, että tiettyjä viljoja ei parane päästää liian pitkälle. Jos esimerkiksi suurimokauraa koittaa, niin alkaa toisesta päästä jyvä tummumaan. Ennemmin sietävät vihreää jyvää, kuin mustunutta. Mikä sitten parempi?

Suurinosa viljelijöistä ei ole koskaan nähnyt valmista viljaa. 

Mun mielestä kaura alkaa olla melko lailla valmista silloin, kun lakopaikat alkaa olla raieinän tapaista turrikkaa.......  Siinä vaiheessa meikäläinen jo lähtee viimeistään puimaan, niinkuin juuri menneenä päivänä. Valmista kauraa, niinkuin sanotaan.

Tää ei ollut hyvä kuivausyö. Piti rajoittaa kaihdin puoleen väliin, että sai tehoa irti. Öissä on valtavasti eroa ja illalla ei aina tahdo pystyä päättelemään mikä on tuleva kuivuukeli. Onneksi kävin puolen yön aikana tarkistelemassa tilannetta

Tottakai kuivuri laulaa yölläkin, sen verran pieni laitos kyseessä suhteessa viljan määrään kuitenkin. Tarttis varmaan toinenkin jonkun hylkäämä pieneksi käynyt kuivuripaketti siirtää omaan pihaan.

Suurinosa viljelijöistä ei ole koskaan nähnyt valmista viljaa. 

Hyvin yleistä on kyllä raa`an ja muutenkin keskenkasvuisen viljan puinti asenteella "kyllä ne kuivurissa kypsyvät".