mistäpä niitä olis vielä voinut tullakaan. eihän siellä vielä oo ollut urheiluakaan. niinno olihan siellä tietty naisten hiihtoa ja norja. norjahan sen voitti. björgen. on se kova akka. ja miesten pyssyhiihdon voitti norja. se on miesten laji. kun nostetaan pyssy selkään ja suunnataan kairaan.
näitä lökäpöksyjen pellehyppyjä ei pitäisi sekoittaa urheilukilpailuihin.
kauhea moka suomalaisilta avajaisissa; kanadan lippua kantoi maailman paras naiskiekkoilija. olympiatulta kantoi maailman parhaita urheilijoita. seiväshyppääjä, kaunoluistelija, painija ja vielä vanhan punakoneen maalivahti. mutta mitä teki suomi. iskivät sitten lipun pussihousupellen kannettavaksi.
Joskus tuumin samoin, mutta kun oikeasti katseli tuota tämän päivän kisaa, niin ei voinut muuhun tulokseen tulla kuin että vaikka noi jätkät on tuollaisia pitkätukkaisia lökäpöksyjä, niin on tuo kyllä joka suhteessa kova hommaa.
Vaikka eri lajien vertaaminen toisiinsa ei koskaan ole oikein hedelmällistä, niin väkisin tuli mieleen, että kumpii on vaativampaa tuo slope-style-lautailu vai mäkihyppy. En ole nähnyt kenenkään mäkihypyssä vielä tekevän voltteja.
Mäkihyppy on äärimmäisen pelkistetty laji. Vähän kuin 100 metrin juoksu. Se vaatii äärimmäistä keskittymistä ja puolen sekunnin herpaantuminen voi maksaa koko suorituksen. Toisaalta hyppääjä, jolla suoritus on selkärangassa, kunto kohdallaan ja pää kunnossa, onnistuu lähes aina pääsemään omalle tasolleen.
Slope Style -lasku sisältää useita fyysisesti vaativia suorituksia, joista yksi voi mennä hieman pieleenkin, jos toinen onnistuu sitäkin paremmin. Suorituksen aikana voi säädellä jonkin verran tekemistään. Kuten Peetu P. sanoi viimeisestä hypystää, että kierrokset jäivät vajaiksi, jo hyppyrin nokalla tiesi, että on pakko jättää. Toisaalta ensimmäisellä kierroksella hän kokeili suoritusta, joka häneltä ei ole vielä koskaan onnistunut kisassa.
Mäkihypyssä taas ei suorituksen aikana ajatella juuri mitään. Kun urheilija saapuu nokalle nopeudella 30+ metriä sekunnissa, ei siinä enää aleta suunnittelemaan (kielitoimiston hyväksymä muoto) ponnistuskohtaa. Ponnistus vain lähtee. Jos hermot eivät ole kunnossa, epävarmuus iskee tai ajatus harhailee, niin sitä alkaa säätää suoritustaan ja lopputulos on pannukakku. Mutta fyysisesti suoritus on vain yksi hyppy ja alastulo.
Slope Stylessä on monta hyppyä ja alastulo tapahtuu kierteiden ja volttien jälkeen. Joku laskijoista sanoikin, ettei ollut ihan varma, kuinka päin laskeutui, mutta onneksi oikein päin.
Väittäisin, että mäkihyppy on menttaalisesti vaativampi, mutta fyysisesti helpompi laji.
Kyllä minäkin olen sen verran vanhan koulukunnan kasvatti, että murtomaahiihto, ampumahiihto ja mäkihyppy minuakon noista lajeista eniten sykähdyttää, mutta aivan älytöntä lähteä miettimään, onko joku laji oikeata urheilua vai ei. Tällaiset lajit ovat mukana tällä kertaa ja mitalit jaetaan nyt näissä lajeissa.
Lopuksi vielä: monilla muiden lajien urheilijoilla olisi oppimista näistä lökäpöksyistä siinä, miten voi iloita muidenkin hyvistä suorituksista ja olla kavereita, vaikka toinen vei mitalin nenän edestä.
Niin ja jos tuota lautailua ajatellaan niin siinä ei mitkään hemohessit auta, tuo on kaikinpuolin kiinni siitä miten siihen hyppyrille lasketaan. Mäkihyppyyn ja kaikkiin muihin lajeihin verrattuna tuo on myös huomattavasti riskialttiimpaa, kun siitä hypystä voi tulla hyvinkin pahassa asennossa alas jos ei temppua hallitse, solisluita, polvia, käsiä yms menee aika paljon, mutta silti sitä tehdään. Tuossa lajissa pääasiallinen tavoite on hauskanpito, ei niinkään kilpailu. Kaikki on kavereita keskenään, ja loppupelissä nuo on ihan pirun rentoa sakkia
