Suurin ongelma on, että suomalaiset myyvät kaikki firmansa pois. Esim. tämä Vacon oli ihan kauhea tapaus. Hyvä tuote jota tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen, firma kasvoi koko olemassaolonsa ajan. Ei mitään todellisia uhkakuvia. Jatkajia ei vaan löytynyt kotimaisesta omistuspohjasta, joten homma annettiin tanskalaisille. Ne ei ole oikein ikinä saaneet esim. Danskebankkia iskuun Suomessa. Maajussien ei kannata omistaa mitään maatalouskaupan alaan liittyvää, keskitytään ennemmin hintojen poraamiseen jne.
Meiltä puuttuu satoja vuosia vanha yrittäjäkulttuuri ja sellainen menttaliteetti, että me ollaan aina tehty tätä juttua ja tullaan tekemään jatkossakin. Toki firma kehittyy ja sen tuotteetkin voivat vaihtua aikojen saatossa aivan toisenlaiseksi mitä alunperin tehtiin. Olennaista on kuitenkin firma, joka on aina ollut suvulla ja joka on itseisarvo, josta ollaan ylpeitä.
Mutta kun kaikki on aina myynnissä, niin ei siitä synny sellaista pitkäjänteistä toimintatapaa, vaan kaikki on aina levällään ja lähdetään siitä liikkeelle, että ihmiset sitten keksii taas jotain muuta tekemistä, kun tämä ei enää vetele. Uuden kehittäminen tyhjästä on kuitenkin muuttunut aina vaan vaikeammaksi.
Samaan syssyyn tulee myös työnteon arvostuksen romahdus. Kun työ ei ole enää mikään itseisarvo, vaan ihmiselle on tärkeintä, että aika kuluu jollain itselle mieleisellä tavalla, niin häviää myös edellytys luoda mitään työpaikkoja. Eihän tässä mitään ongelmaa olisi sinänsä, jos vaan yhteiskunta kestäisi tämän vapaaherran elämän. Meillä vaan on systeemi sellainen, että valtio tarvitsee tolkuttoman määrän rahaa pyörittääkseen sitä kaikkea muuta. Tämän ylläpitämiseen pitäisi myös keksiä konstit.
