mt:ssa etsivät kumppaneita ison tilan tulevaisuuden jatkajiksi. Onko niin, jotta kun tilasta kasvaa oikein iso, niin sitten se tuo myös omanlaisensa haasteet. Tarkoitan, jotta kun ikä tulee täyteen, tai kypsyy, tjms. niin sopivassa tilanteessa perinnepuuhalasta on helppoa vain laittaa luukut kiinni?
Ehkä enemmän niin, että tuntuu tyhmältä lopettaa ihan hyvä systeemi ihan vain siksi että itseällä alkaa ainakin väliaikaisesti väsyttää ison tilan pyörittäminen ja kehittäminen ihan vaan viljelijäpariskunnan voimin. Se on kuitenkin tosi hankala löytää joku joka ihan palkkatyöläisenä ottaisi edes välillä (pari kuukautta) vastuun ison maitotilan pyörittämisestä. Kaiken kaikkiaan osakkaan etsiminen on hyvä idea joka osakeyhtiöiden yleistyessä varmasti myöskin yleistyy. Jos ja kun osakkuuden myyjät eivät aseta liian korkeita hintapyyntöjä (tavoitteena on kait kuitenkin vapaa-ajan lisääminen eikä rikastuminen), pankki luultavasti lainaa pätevälle tyypille melkein koko sen summan, mitä osakkuus maksaa.
edit: Kannattaa muuten oikeasti mielenkiintoista maidontuotantomahdollisuutta etsivien tarkastaa viimeisimmän Maastullin loppusivut. Pienen sukutilan myynnillä voi saada hyvin käsirahan jolla pääsee aika komeaan projektiin mukaan.