Tämä vuosi näyttää karulla tavalla monen äijän todellisen ammattitaidon tai sen puutteen. Eilen kattelin yhden tarkkana pidetyn isännän oraita. Kymmeniä hehtaareita harvaa piippaa, lohkolta toiselle. Hyvin näkee, että äes on mennyt koko ajan samoilla säädöillä, kylvinkone on mennyt samoilla säädöillä ja yhtään ei ole käyty katsomassa, mihin ne jyvät menee tai jää.
Semmoinen vaikutelma tulee, että moni äijä luottaa viljelyksensä niihin sateisiin.
Olet hieman kohtuuton syyllistäjä nyt. Maalajit vaihtelevat saman lohkonkin sisällä. Täällä on kuiva kevät tai kuorettuva kevät se oletus muutenkin. Itse vaihtelin rajoitetuilla ja liian kevyillä koneillani kylvösyvyyttä ja äestystä, silti tyypillinen itämätön paikka on kuumaan aurinkoon päin, tuulelle alttiina. Mettänreunoissa ei ole mitään ongelmaa ollut, no toisina keväinä lumiriekaleet siellä vielä, kun muualla kylvetään.
Varsinkin rapsin sain siihen tiheyteen mitä hainkin. Ehkäpä juuri lämpö idätti rapsin, mutta hyydytti ohran ? Miksi samoilla asetuksilla vehnä tuli tuuheaksi kuin entisen luomuviljelijän parta, mutta ohra ei ojan toisella puolella ole itänyt vieläkään ?
Yksi asia, jota ei oikein pystynyt ennustamaan, on se, että mäkeä alas tulemalla Tumen jälki ei itänyt jyrkimmässä kohdassa, mutta ylöspäin ajamalla tuli hyvät rivit. Traktori (2700 kg) alkoi sutia ylämäen tiukimmassa kohdassa, olisiko pyörien jauhaminen sitten pienentänyt muruja, vähentynyt nopeus painanut vantaita tiukemmin, tai jotakin muuta. Yleensä pellon kuitenkin joutuu ajamaan kahteen suuntaan, mitäpä olisi osannut muuttaa. Enkä muutenkaan osaa vielä Tumea ihan käyttää, toinenko kesä vasta. Jukolla tuli useammin noita pyöränjäljissä kuivaan jääviä ja keskellä konetta liian syvälle jääneitä. Tumessa voi lenkkejä lyhentää pyöränjälkien kohdalla niistä ketjuista, ja onkin lyhennetty.
Kyllä minä ainakin kävin kymmeniä kertoja polvillani kaivamassa multaan semmoista pystyporrasta, josta sitten kaivoin jyvä kerrallaan esille kuin arkeolooki, ja olin tyytyväinen kun savi ei ollut aivan tuhkaa (mielessä oli ennustetut rankkasateet vajaan viikon päähän), ja jyvärivi oli kiinni kovassa ja silloin vielä tumman kosteassa maassa.
Eikö näillä raskailla peräpyörä-suorakylvimillä vannasyksiköitten omat kannatuspyörät kylvä juuri samaan ja haluttuun syvyyteen, riippumatta siitä, onko äestetty vai tasattu vai suoraan kylvettävä ? miten sitä nyt sitten yhtäkkiä pitää säätää joka siivulla parikin kertaa jostakin nappulasta ?
Eri maalajit olen yrittänyt kompensoida pyörimällä äkeellä ne muistamani kuivat paikat ylimääräisiä kertoja, hiukan piikkisyvyyttä lisäten. Ei vaan tänä keväänä auttanut. Vaakatasojyrsin kyllä on asiallinen kone kuivaan, mutta kaksi kertaa piti ajaa, jotta tulos oli hyvä, näkyi muutaman siivun päällekkäin ajossa, sekin pihkura hyvin tehden olisi vienyt tupla ajan. Kyllä jos jotakin ihan pientä palstaa jyrsisi kakkosvaihteella viikon, niin pinta ja kylvöpohjakin olisi kuin himmeän kiiltävä pöytätaso. Ja oraat trimmatun hienot.
Jälkiviisaana minulla oli laite olemassa, mutta en kerinnyt. Kyllä se yhdistyspuomi kylvimen ja jyrsimen välillä on seuraava investointi. Mietinnässä on, miten pikkutraktorin nokka pysyy maassa, kun se Tumekin on semmoinen aisapainoinen vähän, jos apulantaa on säiliössä. Sama täytyy miettiä ja opetella, miten sen lohkon reunojen ympärikiertäminen onnistuu kun se jyrsin ei maassa myllättäessä kyllä käänny yhtään.
-SS-