Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Edelliseen; lentävät rotat on muutenkin vähän hupaisia ...
Tuossa menee vähän liian hyvän näköistä hirttä hienoksi, joku olisi vielä tehnyt noista talon. Mä en olisi raaskinut...
https://www.youtube.com/watch?v=I7_SkQaW2eUMuuten aika hieno ohjaamoratkaisu noissa autohakkureissa.
Minkä siiven taakse laittaisit piikin ja kuinka pitkän eli syvän?
Ekan?
Perustelut:
- jää mahdollisimman kauas seuraavasta tiivistävästä pyöränjäljestä
- saattaa hitusen jopa vaikuttaa juuri tehtyyn jälkeen
Ongelmaksi 1. terässä voi tulla nostolaitteen nostokorkeus jos se on tarkalla?
Kuitenkaan ei ainakaan viimeiseen jolloin seuraavan ajokerran pyörä tiivistäisi sen heti uudellen.
Syyvyydessä olisin maltiillinen, en osaa sanoa tarkkaa mittaa.
Mitä sitä turhia öljyjä koneeseen vaihtamaan...
Taitaa olla hieman amerikkalaisille tyypillinen tapa.
Ehkä lisäävät kuitekin?
https://youtube.com/shorts/ZAbXvwjhTIo?si=ovGgHoNB-_fq_TWL
Kaveri tekee ammatikseen hakkuita N174 Valtralla. Isoin Palms takasillassa Jaken sovitteilla ja Keto Forst puomin päässä. Tosin metsäkoneen 800 mm renkaat alla (jäykät). Ei tukijalkoja, mutta automaattinen etuakselin jäykistys on. Ja etupainoa vajaa tonni. Kone ei kippaa sivulle eikä taakse täydellä nostoteholla tai ulottuvuudella. Motohommaa lähes ympäri vuoden. Ei kuulemma heilu sen enempää kun aiemmin ollut Ponsse. Toki ohjaamon jousituksellakin voi olla merkitystä. Eli tukijalat voi korvata renkailla ja etuakselin jäykistyksellä.
Juu. Isot renkaat lisäävät myös kokonaisleveyttä, hommasta sitten riippuu haittaako se mitään. Parantavat myös kantavuutta merkittävästi jos sulalla pohjalla toimii.
Renkaiden nestetäytöllä saa myös tarvittaessa lisää vakautta. Raskaat ketjutkin vaikuttavat samoin.
Juhlat ne on kai hautajaisetkin...
Turhan rajua ja turhan syvään. Ja se syväjuurinen parannuskasvi puuttuu.
Luulisin että hellempi ja 20-30 cm kyntöä syvempi riittäisi.
Täälläpäin kokeilivat joskus syväkyntöä. Taisi mennä vuosikymmen ennenkuin pellot olivat entisellään - siis positiivisessa mielessä.
Tuossa tuli ongelmaksi vielä maakerrosten sekoittuminen.
Ainakin mun pelloilla nämä kuivuudessa puoleen metriin halkeilleet hiesusavet on näin luonnonmukaisesti jankkuroitu. Ihan ilmaiseksi jollei surkeita satoja lasketa sitten hinnaksi.
- Claasin säätäminen on kai helppoa seulat auki tuuli täysille ja menoks?? Ei kokemusta.
Ei minullakaan puimureista kokemusta, mutta oljista senkin edestä. Claasin jäljiltä oljet näyttää juurikin noilla ohjeilla säädetyiltä🤣🤣. Jyviä mahdottomasti mukana. Todennäköisesti johtuu kyllä puimurikuskista.
[/quote]
Puimattomia tähkiä jää olkiin? Kelaosaston jutut väärin.
Tuommoinen muinaisen vanha NH tuntuu olevan aika selkeä säädettävä. Tavara säiliöön on puhdasta (ei vihneitä eikä olkia) eikä peltoonkaan mene häiritsevää määrää, ajelee sitten niin tai näin. Seulat vaan reippaasti auki ja tuulta samoin... tosin mä en pui märällä kelillä. Semmoisesta kun on seurauksena ylen kettumainen viettopinnan siivoaminen. Ja iso kuivauslasku.
Olen kyllä nähnyt että jyvien kärryyn saamisen suhteen onnistunutta puintia tehtiin kelillä jolla silppurin takana vesisumussa näkyi pieni sateenkaari. Aurinko kun erehtyi hetkeksi pilkahtamaan. Puimuri oli kyllä paremmasta päästä ja kuski tuntee koneensa ja osaa asiansa. Vauhtikaan ei ollut mitenkään vaatimaton.
Mun käsitys on ollut että satotappiomittarit antaa jonkun suhteellisen arvon jota perusjermu ei koskaan kyseenalaista. Se että satotappio on 0.5% mittarin mukaan voi oikeasti olla 2% mitä oon ymmärtänyt. Riippuu siitä miten mittari on kalibroitu. Ei oo itellä tosiaan harveliä mutta kiinnostais kyllä mikä on todellisuus.
Juu lopputulos riippuu kalibroinnista ja siitä miten kuski sitä joulukuusta tulkitsee.
Eihän se mitään 79,3 kg/ha arvoja anna vaan vertaa tilannetta siihen minkä käyttäjä on asettanut niissä olosuhteissa sopivaksi vertailutasoksi.
mutta maksaako nykyhinta viljalle tuon? tuntuu et moni alkaa vaan ajamaan puimuria pellolla kun se on ihan sama mitä' menöö tankkiin, kun tuottaa saman tappion kuiteskin..
En mä tiedä maksaako suoraan rahassa. Pienet puintitappiot saavuttaa ilmankin huolellisuudella ja viitseliäisyydellä. Aikaa työhön menee sitten vähän enemmän. Jos tuon mittarin kanssa parasta tuntitehoa hakee niin sitten puimurissa pitää myös kaikki säädöt seuloja myöden olla ohjaamosta (sähköisesti) säädettävissä, mielellään muistipaikoilla.
Enemmän ehkä sellainen mukavuus- ja tehokkuusjuttu... hommat voi tehdä monella tapaa. Uusissa isoissa koneissa se mittari nyt on kai jo vakiovaruste jonka olemassaoloa ei kukaan kyseenalaistane.
Konekustanuksiinhan saa hyvin leveän haarukan ilman että työn jälki suuresti muuttuu. Työtuntimäärät ja mukavuus ovat sitten yhtä leveässä haarukassa.
mut sit; onko niin hankalaa käytä kattomassa puimurin jälestä monta jyvää näkyy koneen leveytestä? noin ite käyn moisen hoitamassa..
Periaatteessa noin(kin). Hyvä tapa jolla voi huomata myös muita puintiin liittyviä ongelmia. Kuten vaikka pöytätappiot tai muut puimurin jyvävuodot.
Mutta en mä ainakaan viitsi käydä siellä jumppaamassa aina kun kasvusto, lakoisuus, kosteus tms muuttuvat.
Varsinkin jos pyrkii käyttämään koneen kapasiteetin lähes täysimääräisesti hyväksi.
Tappiomittarilla voi ajon aikana huomata myös yllättäen kehittyviä ongelmia kuten ohralla vihneistä tukkeutuvat kohlimet.
Jotta ei jää väärää käsitystä niin kerrotaan että mulla ei mainittua aparaattia ole.
Niin kuin niin moni muukin järjestelmä yhteiskunnassa, tämäkin systeemi on järjetön.
Käytännössä yksi näyte per 5 hehtaaria. Näytteen maalajista voi tulla mitä tahansa. Silloin koko 5 ha on tätä maalajia. Mitä siitä seuraa?
Jos omaa etua ajattelee niin se yksi näyte kannattaa kyllä oikeaoppisesti koostaa riittävän monesta osanäytteestä koko alalta otettuna. Silloin siitä tulee sentään keskimäärin edustava vaikka sillä ei tarkkaan joka nurkkaa voikaan määrittää.
Toisaalta tuo keskimääräinen ajattelu on siinä mielessä järkevää että käytännön viljelyssä ei lannoitusta, kasvilajia tms kuitenkaan maalajin tai viljavuuden muuttuessa säädetä 10 aarin välein, vaan suurin piirtein kylvökoneellinen / suursäkillinen / ruis*****nen lienee pienin 'kvantisointiyksikkö'. Lähinnä lannoitteen kilomäärää voi silloin tällöin säätää paikkakohtaisesti lohkon sisällä ellei ole hirmu hienoja systeemejä.
Jos sen näytten ottaa tarkoituksella kokonaan aina sieltä yhdestä lannoittamattomasta kulmasta, suojakaistalta tai sähkötolpan juurelta niin se on sitten aika lailla oma valinta :-)
Kokonaan toinen ongelma on se jos analyysin tuloskin on arpomista. Siinä tulee sitten suuria virheitä ja isolle alalle.
Onhan noita muitakin labroja... itse käytän Seilabia tai Hortilabia.
Joutuuhan joskus remonttia tekeen öljyisessä ympäristössä, ja
Lämmittämään, pikainen pesu ja joskus suojaus villalla, sammuttaja
Varoiksi vieressä.
Nämä on kyllä ikäviä remontteja.
Mä jouduin kerran hitsaamaan naapurin pyöröpaalainta kesken kuivaheinän paalauksen kun Claasin pudotusramppi hajosi. Sitä paalainta nyt on aika lailla mahdoton siivota nopeasti niin ettei jossain kolossa ole vielä sytykkeitä.
Siivotiin mitä kohtuudella pystyttiin ja kaveri seisoi painepesurin kahva kädessä valmiina sammuttamaan jos jotain syttyy. Ihme kyllä sammutustoimiin ei tarvinnut ryhtyä ja paalaus saatiin jatkumaan. Remontin päätteeksi ennen pellolle paluuta pidettiin vielä pitkä yhdistetty kahvi- ja palovartiotuokio.
Onhan noita lukitteita ainakin kolmea lujuutta. Miedoimman ja keskilujan saa kyllä kunnon työkaluilla auki.
