Tässä tulikin tuo,ettei nyky-yhteiskuntaa kiinnosta se vieressä olevan jaksaminen. Tottahan se on, mutta siitä on pakko pitää itse kiinni, jos on elukoita tai lapsia. Itse kun olin pahimmassa pyörityksessä, niin silloin olisi ollut paikallaan,että edes joku olisi edes lasten takia tullut ja napannut kiinni, mutta ei. Meillä voitiin aina hyvin ja avioliittokin oli kuin kiiltokuvasta.
Jos nyt olisin samassa kuviossa, soittaisin heti ajan perheneuvolaan lasten takia ja avioliitto neuvontaan, vaikka menisin sinne yksin, mutta en jäisi ilman ammattiapua. Vaikka täältäkin niitä olkapäitä löytyy, ja hyvä niin, mutta ei täällä koko perhettä voi aukaista kuin säilyketölkkiä, se on tehtävä jossain muualla ja ammatti-ihmiset ovat tähän koulutuksen saaneita ja he voivat puuttua puoliskon hoitoon, mihin aviopuolisollakaan ei tänä päivänä ole oikeuksia.
Oksa tuossa ihmetteli tuota toisen osapuolen käytöstä, niin näin sen kärsineenä oma mielipiteeni on noista uhkailuista ja yrityksistä, että päälimmäisenähän niitä ajatellaan apuhuutoina, mutta meillä se oli sitä vallankäyttöä, miten paremmin saada toinen polvilleen kuin uhkaamalla ja yrittämällä itsemurhaa. Lopulta meillä oltiin siinä pisteessä, että neuvoin, missä se narukin on.
