Silloin joskus, 80-luvulla, meilläkin oli vielä raivio. Pirtti lämpesi monet vuodet kantoklapeilla. Kuumia puita olivat. Hieman haastavaa oli kyllä tehdä klappia niistä, mutta sellainen runnilainen giljotiini oli siihen hommaan periaatteessa hyvä, vain traktoreiden hydrauliikka oli siihen aikaan hermoja raastavan hidas, siitä huonot muistot pikkupojalle jäi ja helposti palelevat sormet.
Lopulta vanhaukko kyllästyi, kun kasat ei paljoakaan pienentyneet talvien mittaan, ja tuikkasi kasat tuleen. Kova ritinä ja pauke kuului monen sadan metrin päähän, sataa metriä lähemmäs kasaa ei voinut mennä kuumuuden vuoksi. Lämpöä harakoille siis.