Yhteenvetona kun vanhaa konetta kattelee niin tunteja ei niin kauheesti kannata kattella vaan koneen yleistä työkuntoa ja mitä kaikkea osaa siihen on vaihdettu!
Juuri näin, koneen kunto ja remonttihistoria on tärkeintä. Mittariin vaan teipinpala tuntien päälle niin ei häiritse jos kone muuten iskussa 
Oma aihio oli aika vähillä tunneilla lähinnä senkin takia että koneeseen oli vaihdettu jälkeenpäin uudempi koura joka ei vanhan hydrauliikan kanssa toiminut kunnolla mitenkään. Öljyt lämpesivät päivittäin, tehohukka hirveä. Lisäksi sähköjärjestelmä alkoi olla heikossa hapessa, eikä koneella loppuajasta päässyt kunnolla edes liikkeelle. Tilalle tuli uusi kone ja seisontaanhan tuo lopulta joutui, mutta toisaalta pysyi muuten mekaanisesti hyvänä sitten.
Remonttihan oli tietysti sitten aika radikaalia, roskapönttö viereen, kaikki letkut ja hydrauliikkaosat letkuineen pönttöön, samoin kaikki sähköjohdot ja komponentit. Uudet nykyaikaiset tavarat tilalle ja mehtään.
Nuo CAN- väyläiset koneet sikäli huonoja että moduulit ja ohjainboxit ovat monesti tosi kalliita ja ei saa kuin varaosatiskiltä ja niiden hinta ei aina perustu tuotteen arvoon, vaan joskus hinta voi olla kerrottu kengännumerolla, tai sitten saunanlauteilla keksitty . Itsellä tuohon toi toki suurta helpotusta se että koneen ohjausjärjestelmä on oman virman tekeleitä. Toki paljon työtä tuommosen tekeminen vaatii ettei se silloinkaan ilmaiseksi tule mutta kuitenkin.
Ponssehan teki noita peruskunnostuksia, Barbohan on tällainen peruskunnostettu ja modernisoitu HS15. Kockumseja rakensi ( en tiedä rakentaako vielä) KR Maskiner. Tais olla jokin aika sitten myynnissäkin tuollainen Kr 853-6H, oli ihan jämerän näköinen peli Ponssen H7 kouralla. Omia kokemuksia noista ei ole, mutta eiköhän noilla pitkään päästelty kunnostuksen jälkeen. Tuntuis kyllä että edullisempi vaihtoehto kuin kokonaan uusi. Eiköhän noissa ollu vielä uuden takuut, ym.
Eikö se ole vähän harvinainen tilanne että urakoitsija peruskunnostaa vanhan koneen hyvään malliin, ja laittaa sen sitten pian vaihtoon?
Ainakin ne edullisemman pään koneet mitä olen joskus kuolannut ovat jokainen kaivanneet montaakin isoa kohennusta vielä. Tietysti sellaiset jutut joita laitetaan useampi kerta koneen elinaikana saattavat olla vähän aikaa sitten laitettuja. Harva luopuu luotettavasta ja kunnossa olevasta koneesta. Näitä 100 000 m3 vuodessa puivia aukkoneita vaihdetaan kyllä tuoreempiin ehkä periaatteen vuoksikin, ennen kuin ongelmat alkavat. Isoilla firmoilla taitaa olla myös annettu max. ikä sopimuskoneille.
Suhteilla ja tutuilta toki voi löytää helmiä, mutta kyllä nuo virallisilla vaihtolistoilla olevat muutaman kymmenentuhannen juuron koneet ovat useimmiten aika tasaisen kypsiä :-/
Jotain harvinaisia merkkejä ja malleja saattaa saada kuntoon nähden edullisesti. Kuten esim eräs tietämäni Pika. Sellaisen kanssa voi vaan olla aika orpo olo jossain vaiheessa, niin osien kuin tiedonkin suhteen, olkoonkin että useimmat komponentit ovat kuitenkin yleisten valmistajien standardiosia. Mekaanisesta voimansiirrosta löytyy kuitenkin speciaaliosaa, samoin vaikka jonkin eksoottisen nosturin kääntölaitteessa on vaikeasti korvattavia komponentteja jne. Ja Pinomäen tapauksessa myös hydrauliikassa on Sakarin omia innovaatioita ja vain noihin koneisiin tehtyjä erikoisventtiilejä jne. Ja elektroniikan kanssa on ammattilainenkin hukassa dokumentaation puuttuessa ellei tosiaan sitten pura entisiä pois ja aloita alusta. Ihan halpaa hubaa ei sekään ole.
Pikan tarina päättyi vähän surullisesti, viimeisen saivat kokoon työllä ja tuskalla:
http://www.metsatrans.com/Lehdet/2012/nro3/pikapinox312.pdfMitä olen seuraillut niin noita vielä käyttökelpoisia koneita on useita motoketjuja pyörittävien firmojen apukoneina. Siinä on joku energiapää, ja saattaa seisoa viikon-kaksi rääseiköllä kun on parempia urakoita muualla. Sitten tulee kuski muutamaksi päiväksi, ja taas saattaa seisoa viikon pinon vieressä kunnes homma valmistuu.
JOS olisin itse konetta etsimässä niin ProSilvat olisivat kiinnostavia... vaan kun en ole.
