Mitä kannattaisi tehdä, jos siirtyisi 2018 luomuun? No ehkä roundup ruiskutuksia syksyllä jos on juolavehnäongelmia. Syksyllä muokkaukset mahdollisuuksien mukaan. Ehkä mieluummin kyntäen. Rikkapankki on tavanomaisen viljelyn jälkeen pahimmillaan, joten alussa tulee rikkaongelmia siemenrikoista enemmän. Typpeä on maassa vielä aika paljon, joten matara ja jotkut muutkin rikat ovat pahimmillaan ensimmäisinä siirtymävuosina.
Nyt en oikein ymmärtänyt miten tuo menee, että tavanomaisen jälkeen pellossa on rikkapankki, jos rikkoja on torjuttu vuosittain? Typpeä varmaankin on joka tietysti edesauttaa rikkojen kasvua, mutta miten se muuten luomussa pitemmällä ajalla pienenisi se rikkapankki? Eikö se päinvastoin kerry aina viljavuosina ennenkuin taas nurmivuosina sitä saadaa pienennettyä?
Asiaa hieman liippaava kysymys niin mikä on ollut suurin ongelma luomussa ja siirryttäessä luomuun? Onko se juuri tuo rikkojen kanssa eläminen? Vai jokin muu? Itse keitä tiedän lopettaneita niin kaikkilla on syynä ollut rikat. Toiset tietysti sietävät niitä ja elävät niiden kanssa. Toiset eivät kestä rikkoja pellolla ollenkaan ja sitten yksiporukka ei välitä.
Miten sitten kyntäminen? Osa yrittää viljellä luomussa ilman kyntöä. Tuleeko siitä mitään? Mitkä ovat syyt, että joutuu kyntämään? Rikat, pellon muokkaus? Entä syyt, että pärjää ilman kyntöä? Meillä kun peltojen maalajit ovat HtS, HsS, HeS niin kyntö ei ainakaan paranna niitä. Tosin kun luomussa tulee noita nurmia "parantamaan" maata niin voihan se taas jossakin vaiheessa alkaa toimimaan. Olen saanut sellaisia vinkkejä, että mitä syvemmältä muokataan niin sitä kapeammalla terällä (kultivaattori) ja pinnassa sitten leveämmällä terällä. Ideana ettei nosteta sitä jäykkää hapanta jankkoa sieltä syvältä pintaan. Ja jos kynnetäänkin niin mahdollisimman matalaan. Onko ohjeissa mitään perää? Järestään tällä seudulla näkee luomuviljelijöiden kyntävän maansa, en tiedä tapahtuuko tämä vain tavan vuoksi vai tarpeesta. Ei se tietysti varmasti katastrofi ole jos kerran kierrossa joutuu kyntämään esim. päättäessä nurmea, mutta jos kaiken muun kuin nurmet joutuu kyntämään niin tuo alkaa jo käymään kasvipeitteisyys tuenkin päälle. Millaisiin prosentteihin 5 vuoden kierrossa, jossa kaksi nurmea pääsee, 60% (36e?)
Joo. tuo rikkapankin suuruus kemiallisen viljelyn jäljiltä on minullekin ollut tosi yllätys. Ruiskutusaikoina mielestäni onnistuin rikkakasvien torjunnoissa erittäinkin hyvin... Kuitenkin luomuun siirryttyäni, oli hämmentävää, kuinka paljon alussa oli ns siemenrikkoja. Omalla kohdallani erityisesti matara ja saunakukka yllättivät. Ei se rikkapankki luomussa pienenekään, mutta niitä pystyy hallitsemaan paremmin muokkauksilla ja varjostuksella, kun on ollut jonkin aikaa luomussa. Lienet juuri oikeilla jäljillä uskoessasi typen olevan syynä. Itsekin uskon, että pellolla on kemiallisten lannoitteiden jäljiltä niin paljon liukoista typpeä, että siemenrikat pääsevät hyvin vauhtiin. Siis jopa paremmin, kuin lannoiteaddiktoidut viljalajikkeet. Se on kai myös osasyy siirtymäkauteen. Toisekseen maahan ei ole vielä saatu aikaan sopivaa viljelykiertoa, joka auttaa rikkojen torjunnassa. Onhan myös niin, että maassa olevat rikkapankin siemenet ovat toki myös osa maan multavuutta. Täysin kuollut maa ei kasva rikkoja, mutta ei myöskään satokasveja.
Omalla kohdallani olen kokenut suurimmaksi ongelmaksi sekä rikkojen sietämisen ja niiden "hallitsemisen". Eli miten saan annettua viljelykasville riittävästi etumatkaa, jotta se voi varjostuksellaan pitää rikat itse kurissa. Toisena ongelmana näen omalla kohdallani maan rakenteen. Luomukasvien on löydettävä ravinteensa huomattavasti laajemmalta alueelta, joten juurien kulku maassa on varmistettava. Suorakylvön jäljiltä maan rakenne oli ensimmäiset 10 cm erinomainen, mutta sen alta yllättävän tiivistynyt! Maalajit ovat lähinnä HeS ja HsS. Rikkakasveja luomussa on ja niitä täytyy oppia sietämään. Kaikilta se ei onnistu, kuten esimerkiksi SKN:n kokemuksista voi nähdä. Hän ymmärtää maan rakenteen ja biologiset sekä kemialliset tarpeet, mutta ei voinut sietää rikkakasveja... Sääli, hänestä olisi tullut helposti erinomainen luomuviljelijä...
Itse yritän viljellä mahdollisimman vähäisellä kynnöllä. Sen kun sanotaan olevan helppo tapa piilottaa ongelmia. Se on kuitenkin keino, jolla voi pelastaa tilannetta, jos rikat pääsevät liikaa irti. Minulla tavoitteena on nurmien lopetus keskikesän kesannolla. Siinä samalla saavat kyytiä valvatit, ohdakkeet ja mahdolliset juolavehnätkin. Viime syksynä kynsin selvästi tavallista enemmän, johtuen muutamasta viljelykierron poikkeamasta. Sen aiheuttaa nurmen siirtymisen vuodella eteenpäin, joten rikat oli syytä torjua tällä kertaa kyntämällä. Jatkossa tavoite voisi olla nurmen jälkeisen viljan sängen kyntäminen. Sillä saisi rikkoja kuriin pidemmäksi ajaksi. Sitten härkäpapu kevytmuokaten ja sitä seuraavaan viljaan kylvetäänkin sitten viherlannoitusnurmi kasvamaan. Eli tavoitteena olisi enintään 1 kyntö 5 vuoden viljelykierron aikana. Tuon 1 kynnönkin pyrin korvaamaan kultivaattorilla jatkossa. Kynnön pyrin tekemään kyllä niin matalaan kuin mahdollista. Hanhenjalka- tai siipiteräkultivaattorilla en muokkaa yleensä 10 cm syvempään. Kapeilla terillä enintään 15 senttiin. Jos on tarvetta mennä syvemmälle, vuokraan jankkurin, jolla ajan ensimmäisenä viherlannoitusvuonna. Multamaalla ja erm KHt- mailla teen näillä näkymin kevätkynnön juuri rikkakasviongelmien vuoksi.
Kasvipeitteisyys% on minulla yleensä 60. Jatkossa suunnittelen osan muokkauksista siirtoa keväälle, jolloin pääsisin 80 % kasvipeitteisyyteen. Sinänsä en niinkään kasvipeitteisyysprosentin vuoksi, vaan siksi, että saisin mahdollisimman paljon ravinteita siirtymään kevääseen.
Se, mikä tässä on parasta, on riskien pieneneminen. Erilaisia viljelymalleja voi kokeilla ja testata, mikä sopii parhaiten juuri näille maille. Maalajitkaan eivät ole osoittautuneet sellaisiksi, joiksi luulin. Täällä sanottiin ennen, että "parempi porsaan tonkima syksyllä kuin hyvä kyntö keväällä". Nyt on tullut olosuhteiden pakosta kynnettyä parilla alueella keväällä, ja sato on kyllä yllättänyt positiivisesti. Olen ollut mukana viljelemässä näitä lohkoja jo 30 - 45 vuotta. Luulin tuntevani peltoni, mutta mitä vielä...
Vielä sananen "happamasta" pohjamaasta. Otin pohjamaasta näytteet selvittääkseni varastoreservit. Tekniikka oli seuraava: Kairasin pintamaasta näytteen rasiaan n 20 cm syvyydeltä. Sitten samasta reiästä pohjamaasta toinen näyte siis 20 - 40 cm syvyydestä. Tuloksien mukaan pintamaan pH oli 6,0 ja pohjamaan 6,6... Syynä on magnesium. Se nostaa pohjamaan pH:ta ylös. Sinänsä tilanne ei juuri muutu. Magnesiumia ei kannata nostaa pintamaahan liikaa, jotta kuorettumisriski ei kasvaisi. Toisaalta jos Mg on pintamaassa alhainen voisi tässä tapauksessa kyntää kerran pari senttiä syvempään. Kuitenkin eräs n. hehtaarin ala kynnettiin 30 senttiin, ja pintamaan Mg-pitoisuus nousi mahdottomaksi. Kasvukyky romahti. Kannattaa selvittää pohjamaan tilanne.