Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 18.08.14 - klo:16:15

Suomen laki on siinä mielessä aika hullunkurinen, että jokainen voi myydä talonsa kelle haluaa, jopa omalle lapselle jos niin haluaa ja siinä ei ole kellään  mitään sanomista 

Mikä tässä nyt on hullunkurista?

Kyse oli satiirista, se on yksi huumorin lajin 

Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.

Lainaus käyttäjältä: timotej - 19.08.14 - klo:11:19

Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.

Ei noita perheyrityksiäkään yleensä pilkota perustajan luopuessa toiminnasta, yleensä jatkajia on vain yksi kappale 

Lainaus käyttäjältä: timotej - 19.08.14 - klo:11:19

Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.

Ei noita perheyrityksiäkään yleensä pilkota perustajan luopuessa toiminnasta, yleensä jatkajia on vain yksi kappale 

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 19.08.14 - klo:11:37

Lainaus käyttäjältä: timotej - 19.08.14 - klo:11:19

Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.

Ei noita perheyrityksiäkään yleensä pilkota perustajan luopuessa toiminnasta, yleensä jatkajia on vain yksi kappale 

Minun kommentissani kysymys ei ollut ollenkaan siitä, onko jatkajia yksi, kaksi vai tusina. Vaan siitä miten luopujat haluavat saamansa kauppahinnan käyttää: ryyppäämiseen, naisiin, ennakoperintönä lapsille silloin kun he vielä tarvitsevat, tilille makaamaan perunkirjoitukseen asti. Muutamia käyttötapoja mainitakseni.

Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.

Lainaus käyttäjältä: timotej - 19.08.14 - klo:11:19

Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.

Onx tää joku uhkaus?

Sitten jos on selkeesti toinenkin innokas jatkaja ehdokas, tilanne voi olla haastava, varsinkin jos tila ei elätä kahta perhettä jne.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 19.08.14 - klo:23:19

Sitten jos on selkeesti toinenkin innokas jatkaja ehdokas, tilanne voi olla haastava, varsinkin jos tila ei elätä kahta perhettä jne.

Tuo pitää tehdä heti pienestä pitäen selväksi, että talossa on varattu vain yksi perintöruhtinaan paikka, toiset saavat yrittää selvitä kouluissa ja maailman turuilla itsekseen ja hakea leipänsä mistä milloinkin. Koulutustahan ei enää tarvitse lapsien edestä maksaa, sinne peruskouluun ja jatko-opintoihin ne on hätistettävä, eväänä, että perintöjen osalta ei ole mitään odotettavissa. Sadonkorjuuajat on oltava tiukasti talkoissa mukana, maksuna kortteerista alaikäisenä. Perintöruhtinaan ei tarvitse singahtaa, hän voi hengailla kylillä ja yöjalkailla  kolmekymppiseksi, sukupolvenvaihdosaikaan asti, onhan tuleva vastuu suvun omaisuudesta suuri, ja levänneenä on hyvä jatkaa tilan kehittämistä.

Tilan jatkumo suvun esikoispojalle on tärkein asia. Muut ovat kakkosviulisteja siinä orkesterissa.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 20.08.14 - klo:00:03

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 19.08.14 - klo:23:19

Sitten jos on selkeesti toinenkin innokas jatkaja ehdokas, tilanne voi olla haastava, varsinkin jos tila ei elätä kahta perhettä jne.

Tuo pitää tehdä heti pienestä pitäen selväksi, että talossa on varattu vain yksi perintöruhtinaan paikka, toiset saavat yrittää selvitä kouluissa ja maailman turuilla itsekseen ja hakea leipänsä mistä milloinkin. Koulutustahan ei enää tarvitse lapsien edestä maksaa, sinne peruskouluun ja jatko-opintoihin ne on hätistettävä, eväänä, että perintöjen osalta ei ole mitään odotettavissa. Sadonkorjuuajat on oltava tiukasti talkoissa mukana, maksuna kortteerista alaikäisenä. Perintöruhtinaan ei tarvitse singahtaa, hän voi hengailla kylillä ja yöjalkailla  kolmekymppiseksi, sukupolvenvaihdosaikaan asti, onhan tuleva vastuu suvun omaisuudesta suuri, ja levänneenä on hyvä jatkaa tilan kehittämistä.

Tilan jatkumo suvun esikoispojalle on tärkein asia. Muut ovat kakkosviulisteja siinä orkesterissa.

-SS-

Meinaakko, että ne muut pojat on vähän niin kuin varamiehiä, tässä keisissä 

Ja persiilleen meni minunkin poikien kasvatus.. jos tyttärien kohdalla edes onnistuisi.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 20.08.14 - klo:08:37

Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?

Sanoisin että aika pitkän tien kautta. Kyllä talo on ainakin minun silmissäni aina jatkajan, oli jatkaja kumpaa sukupuolta tahansa. Ei munaminiä ole isäntään verrattavissa. Vaikka se ulkopuolelta tullut isäntä/emäntä tekisi kaikki työt ja päätökset, niin väistämättä sitä katsoo talon kuuluvan sille perimysaseman kautta siihen päätyneelle suvunjatkajaosapuolelle (ja oikeudellisesti usein näin onkin, kun avioehto on tehty).

Ja tätä asenneilmapiiriä näkee, jos munaminiänä taloon tullut päsmäröi, niin äkkiähän sitä naapurit puhuvat että kuka tuo luulee olevansa. Toisaalta nykymaailmassa olisi syytä nähdä maatalousyrittäjäpariskuntien osapuolet tasavertaisina silloin kun he yhtä isot vastuut jakavat..