Niin se vaan on tullut aika, että toissa aamuna lähti meidän torpasta viimenen kuorma maitoa Valiolaiseen hankintaosuuskuntaan. Tulevalla viikolla lähtevät sitten loputkin lehmät kohti uutta kotia.
Kait sitä vois aatella, että jonkinlainen työura on nyt sitte päättynyt. 16 vuotta, reilu 6 miljoonaa litraa maitoa, lukematon määrä työtunteja, vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Paljon kivoja lehmiä, toivottuja ja ei-toivottuja vasikoita, 34 50-tonnaria ja 2 satatonnaria.
Helpotusta tilanteeseen tuo se, että saan jatkaa omien lehmien hoitamista jatkossakin ja nähdä tuon 16 vuoden jalostyön tulokset tulevaisuudessakin ja viedä sitä vieläkin eteenpäin. Eläinten myyminen vieraalle olis kyllä ollu vielä kovempi paikka, sillä mulle kaikki tytöt ovat "omia". Navetta ei toki jää tyhjilleen, siellä asustavat jatkossa hiehot. Parin hyvän lehmävasikkavuoden ansiosta paikat täyttyvät kokonaan omilla eläimillä ja sieltäpä tytöt aikanaan palautuvat minun hoitooni tukevasti tiineinä.
Life goes on, hommat ja paikat vaihtuu, mutta se ei muutu mikskään että edelleen saan joka aamu mennä navetalle töihin.
