Kertokaas nyt viisaat että miten saataisi raha jäämään viljelijöille. Tietty fakta on että kuluttajat on valmiita maksamaan jotain tuotteista ja eu ja valtio syytää rahaa alalle mutta ympäröivä maailma tuntuu olevan täynnä laskutaitoisia jotka pääsevät välistä vetäjiksi.
esimerkiksi
-Proagria osaa hinnoitella siten että neuvo 2020 (tai mikälie) menee suoraan heille.
Tuota minäkin mielessäni jurnutin, 28 miljoonaa, tekee 10 €/hehtaari. Tilaa kohti tarjolla 3.500 €/ 5-v. Ajatus on toisaalta ihan hyvä, mutta NE jotka tuota eniten tarvitsisivat ei tartu tilaisuuteen. Toinen puoli tarinaa on, että jos tutkimus ja neuvonta ajetaan alas, voidaan hetken päästä suuntautua tuottamaan pönkiä oville.
-Konekauppiias osaa tiedustella paljonko viljelijä saa tukea ja hinnoitella koneensa juuri sen hintaisiksi
-Sama homma rehukauppiaalla
Tässä suhteessa esimerkiksi rukiin hehtaarituesta tulee viljelijän tilille pelkkä läpikulkuerä: parhaimmat sadot ottavasta ammattimiehestä 7 tn satoineen tulee suurin häviäjä. Ja heti kun rukiin omavaraisuus saavutetaan (+20.000 ha), hinta romahtaa, mutta riskit jäävät.
-Viljelytuotteiden ostajat taas osaavat hinnoitella tuotteet juurikin tuotantokustannuksien tasolle vaikka tuotteen arvo kuluttajalle voi olla ihan jotain muuta.
Tämä on hyvin pitkälti poliittisen päätöksenteon tontilla:
*Laitetaan kilpailulakiin Saksan tapaan määräys, ettei kauppa saa myydä maataloustuotteita alle tuotantokustannusten.
*Otetaan käytöön Anti-trust laki, jolla yli 30 % markkinaosuuden tukku-vähitäiskauppa kytky puretaan esimerkiksi siten, että inexin tapaisten tulee myydä kaikille vähittäiskaupoille, ja samaan hintaan.
*Edelleen alueellisten osuuskauppojen valtakunnallinen kampanjayhteistyö katsotaan kielletyksi hintayhteistyöksi vrt. viljelijöiden on laitonta sopia keskenään mitään hinnoitteluun liityvää.
*Kaupan hyllymaksut kielletään
*Kaupalle jatkuva raportointivelvollisuus peruselintarvikkeiden määrä- ja hintatiedoista kilpailu- ja tilastoviranomaisille. Vrt. viljelijöiden velvollisuus sato- ja varastotietojen ilmoittamiseen.
-Jos ei muuta keksitä niin lisätään byrokratiaa niin että pitää palkata lisää tarkastajia ja taas on kasallinen loisia elämässä siivellä.
Lopetetaan välittömästi tämä kansallisen edun vastainen MALLI-oppilas leikki, ja ryhdytään kansakuntana toimimaan kuten kunnon katoliset.
Välillä voi joutua maksamaan komissiolle vähän almuja tästä hyvästä, mutta rapatessa roiskuu.
--- Jatkossa resurssit ohjataan reilusti valvomisen sijasta tuottavaan toimintaan! ---