Monessakos saunassa sitä on näin jussina pyörähdetty nudailemassa?

Meikäläisen saldo nyt la klo 21.34
= 4 kpl

Pistäkääs paremmaks 

Virittäydy siinä sitten keskikesän juhlaan, kun ympärillä on vaan perusnegatiivista porukkaa, joiden argumentointi on esim. seuraavanlaista:


Noniin. Nyt sitä on kesä loppu ja talvi tulee kun päivät lyhenee. 

Jos olis muuten tuo äskeinen sade tullu lumena, niin olis ihan sairaat kinokset. 

Turhaan sinä sitä Johnny Deppin eroa hehkuttelet, ei sinusta kuitenkaan tule seuraavaa Deppilän emäntää. 

Olenhan tunnetusti kätevä emäntä, hyvä vaimo, yhteisöni arvostettu jäsen ja muutenkin pers… perhekeskeinen ihminen. Koti on tiptop puhdas, kun Jonnumies saapuu vainiolta höyryävälle  à la carte -tasoiselle aterialle. Lapset ovat perheenpään saapuessa tupaan tietenkin hipihiljaa ja tekevät pyhäkoululäksyjään. Toki olen itsekin huolitellut ulkonäköni, ettei rähjäinen olemus pilaa ihanaa perheidylliä. Hymyillen kuuntelen, kun Jonnumies kertoilee murahdellen päivästään ja mahdollisiin vastoinkäymisiin suhtaudun kannustavasti, jos olen saanut luvan puhua… Kyllä perhe-elämä on ihanaa !!!

Tältä pohjalta ryhdyinkin miettimään, että mikähän juhlapyhä tai muu päivä olisi kenties minulle se kaikista tärkein ja merkityksekkäin kalenterivuoden aikana? Olisiko se Joulu? Pääsiäinen?  Äitienpäivä?  Tai kenties mieheni syntymäpäivä?  Ehkä jopa ihana ja muistorikas hääpäivämme?  Eieiei, kyllä vuoden paras päivä on Päivä Paloasemalla –päivä…

Jo ala-asteella herätin hämmennystä ja jankkaamisellani jopa kiukkua opettajassani, kun keväisin tuli puhe mahdollisesta luokkaretkestä. Muut lapset tahtoivat Linnanmäelle, minä tahdoin paloasemalle tutustumaan. Myöhemmin opiskellessa tämä suuntautumiseni vaikutti jopa ystävyyssuhteisiin, bestiksekseni valikoitui neitokainen, jonka isä työskenteli tuossa jalossa ammatissa. Ja aika yllättäen, meillä olikin aika paljon niihin aikoihin asiaa hänen isälleen ja vatsamme huusivat Apuva! silkasta kahvimyrkytyksestä, kun kävimme päiväkahvilla palomiesten suosimassa kahvilassa tai vedettiin sitä sumppia siellä laitoksella.

Päivä Paloasemalla  –päivässä on oikeastaan huonoa vain se, että se on hiukan sillai ikävästi lapsille suunnattu eli sun on ihan pakko ottaa sinne joka räkäinen lapsi mukaan rekvisiitaksi. Lapsi ei ymmärrä tilanteen hartautta vaan klähmästää keksinmuruja ja mehukatti-mehua niitten ihanan porahtavan punaisina kiiltelevien paloautojen kylkiin. Samalla kun itse koetat keskustella älykkäitä jonkun ihanan letkumestarin kanssa (ja samalla pitää suupielestä valuvan kuolan salaisuutena), kuten:

”Täytyy varmaan olla kamalan vahva, että jaksaa kantaa jonkun avuttoman ja tajuttoman naisen ulos palavasta talosta?” Samalla voit ehkä hipaista varovasti käsivartta...oooooh 

Tai
”Onko näitä letkuja eri kokoisia?”

Tai
”Onko näitä letkuja kamalan vaikea liittää?”

Tai
”Seisooko tuo… kello?”

Tai
"Oih, olet niin iso ja vahva!"


Sekin on hiukan miinusta, että nämä 112-päivät ovat monesti talvella, kun on lähes pakko käyttää pipoa ja toppavaatteita.  Mielumin käyttäisi jotain Marilyn-henkistä hulmuavaa, valkoista mekkoa ja nojailisi kutsuvasti ja hiukan eteerinen ilme silmissä ja huulia nuoleskellen liukutankoon… Lisäksi toivoisin, että esim. 100km säteellä ko. päivää juhlistettaisiin eri päivinä. Tulee nyt liian suureksi taakka kiertää yhden päivän aikana kenties kymmeniä pan… paloasemia !!!

Lisäksi mielestäni selkeästi aikuisille suunnatulle koulutustilaisuudelle olisi selvä tilaus olemassa. Esim.rasvapalon sammuttaminen on taito, joka jokaisen perheenemännän pitäisi osata vaikka unissaan. Mä voin olla se vapaaehtoinen, joka hieroo sitä öljyä niihin timmeihin rintalihaksiin...ja on ihan liekeissä!


Vaan nyt fantasiat sikseen ja Jonnumiehen purkukypsän tynnyrisaunan kulmalle raapimaan tulitikkuja ja sitten vaan odottelemaan, että miten pian tulee…

...palokunta paikalle!

Agronet, we have a problem !?! Olen tuossa jonkin aikaa suunnitellut ottavani profiilikuvakseni esim. seuraavanlaisen kuvan:



Kuten valistuneet kansalaiset tietävätkin, kyseessä on Peggy Bundy-Miss Wanker County. Ongelmani on se, että Timpallahan oli jokunen aika sitten profiilikuvana Al Bundy. Nyt jos mää laittaisin Peggyn, niin ajattelevatko tietyt tahot, että:

a) Timppa on Courtney?

tai vielä pahempaa

b) Courtney mainostaa Timpan nimimerkkiä omassa profiilissaan?

On tää vaikeeta kuin puolella *****lla paneminen. Vissiin 

Kirmailin tuossa iloisesti aamupäivän kylveksimässä muutaman perseenalan LHP-niittyseosta rukousmyllyllä erään varsin vilkasliikenteisen tien varrella.  Kuten arvata saattaa, tämäkään homma ei ole niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaisi, tai siihen tulee hiukka virhemarginaalia, kun hommiin pistetään tämmöinen melkoisen tapaturma-altis ja spontaani ihminen kuin allekirjoittanut…

…eli kylvin siinä ihan rauhassa ja koska kuulo ja muutkin aistit sekä havaintokyky toimivat vallan erinomaisesti, tai niin luulin, havaitsin pian minua lähestyvän John Deere  –merkkisen traktorin. Tihrustin  pikkuruisilla kupanpolttamilla silmilläni horisontissa näkyvää  kulkupeliä ja päättelin nokkelasti sen olevan meen traktori. Hetken murto-osan ihmettelin, ett miksi Jonnumies olis lähteny traktorilla kruisaileen, kun ei sen pitäny edes olla kotona, mutta syvälliset pohdiskelut unohtui siinä kiireessä.  Valitettavasti.

… Ja kun kuskikin näytti  kilometrin  päästä tutulta: Kalju pää ja kaks kättä. Sitä paitsi kaikki kaljut on vähän niinku nee-ke-rit ja eläimet, ihan samannäkösiä kaikki… Seliseli.

Päätin nimittäin tehdä jäynän armaalle aviomiehelleni. Heitin rukousmyllyn pientareelle ja väänsin kehoni omasta mielestäni viettelevään poseerausasentoon tien viereen. Käsi vielä nyrkkiin  ja imitoimaan suihinottoa  sillai, ett kieli puskee poskee sisältäpäin. Noooin hyvä!!  Sitten kun järkyttynyt traktorikuski on kohdalla, niin äkkiä vielä vilauttaa tissiä bikinin raosta. Hyyyvä Courtey!!! Way to go!

Siin vaiheessa  kun traktori on just livahtanut ohi ja nään, et perässään on Elho eikä Bögballe, tajuan erehtyneeni totaalisesti henkilöstä. Voi Viddu!!!

…Mut valeJonnumiehen ilme oli kyl näkemisen arvoinen   

Kiva kyl kun on taas tätä traktorilla päristelyä, niin päivän mittaan kerkee aika monenmoista ajatusta pyörähtää päässä. Silloin kun ei keskittyneesti kuuntele Yle Puhetta, se kun on ainoo radiokanava, jota John Reteen radio suostuu veivaamaan…

Tänäänkin sitten oli taas pää täynnäns lämpimiä ajatuksia sitä toista samalla preerian kaltaisella aukeella pörräävää jonnukuskia kohtaan. Ihan oikeesti , tää ei oo sarkasmia !!! Siinä sitten mietin kaikkea ihanaa, mitä tuollainen pitkähkö parisuhde voi elämään tuoda.  Jos vaikka tekee mieli naulata ja naputtaa tai fiilata ja höylätä, niin voi olla varma, että kotoo ei saa ainakaan mitään bonusmateriaalia kylkiäisena. Homma valmistuu ajallaan. Jos siis saa, mut silloin kun saa, niin laittaa kyllä nätisti eikä vaan roiskase laasteja vähän sinnepäin… Aiheeseen liittyen olin just viikonloppuna saunonut serkkuni Vuokon kanssa, jolla ei hommat viime aikoina ole ihan menneet yhtä ihanasti putkeen. Tai sitten on mennyt vähän liikaakin…virtsaputkeen.

Nimittäin Vuokolle tuli Virosta se semmonen timpuri! Kun on tuollainen yksinäinen naisihminen ja vähän peukalo keskellä persettä, yhdistettynä höveliin luonteeseen,  niin sitä sitten helposti lankeaa vaikka minkälaisiin ”ammattimiehiin”. Olisko ehkä kannattanut hiukka naapureilta vaikka kysyä neuvoa, kenellä on ollut timpuri ja kenellä ei.  Ja että ottaa sitten ihan tuntemattoman kirvesmiehen, niin onko se ihme, et rupee hommat kuseen ihan kirvellen ?! Kyl mun mielestä aikuisen naisen pitäis jo ymmärtää, että kannattais suojautua kaiken maailman timpureilta jotenkin. Pahemminkin olis voinu käydä,  nyt tais timpurista selvitä ihan antibiootilla. Mutta olis voinu putkiremontista tulla pitkäkin. Että ensi kerralla sitten vaikka joku valvoja mukaan, että tulee käytettyä asianmukaisia läpivientikumeja!

Mahla virtaa. Kesä tulee ja vaatteet vähenee. Varmaan viimeiset, mutta otolliset hetket aloittaa semmonen dietti. Kun peltohommatkin painaa päälle, niin traktorissa voi sitten mietiskellä, että millainen dietti olis hyvä? Semmonen itselle sopiva ja ne henkilökohtaiset tarpeet täyttävä dietti? Ja diettailu voi päästä hyvin alkuun, kun voi päivät pitkät puhelimessa keskustella diettikumppanien kanssa, jos heitä ei haittaa eläimeensekaantumisen äänet taustalta eli John Deeren miehekäs möyrintä…

Miten lie, mistä löytäisi hyvän dietin? Kumpi lienee parempi nettidietit vai se, että rohkeesti  menee ehdotteleen jollekin kiinnostavalle tyypille diettailua? Onko esim.netissä nyt sitten jollakin teistä suositella hyviä diettisivustoja, esim.lieneeko Victoria Milan niin hyvä diettisivusto kuin kehutaan?  Millai dietti kannattaa aloittaa? Kaalimatodiettiä en halua kokeilla…

Eilen oli aamiainen, brunssi, lounas sekä illallinen todella ravitseva ja sisälsi kaikki elimistön kannalta tärkeät ravintoaineet...eli Buranaa + vettä. Jokohan tänään uskaltaisi siirtyä tiukempiin ruokiin, rupee vituttaan tää paasto? Tähän diettimuotoon sisältyy oleellisesti myös se, että maataan mahdollisimman hiljaa ja liikkumatta pimeässä huoneessa ja jännitetään, koska yrjö tulee kylään 

Kuten rakkaat ystävät ja kylän miehet olette huomanneet, on elämäni melkoisen usein täynnä omituisia ja joskus jopa ylitsepääsemättömiä ongelmia. Enkä tuota pettymystä tälläkään kertaa…

Eli ongelmana on tuo lähestyvä toukokuu ja mitä kaikkea peltotyöt yms täpistely tulee aiheuttamaan. Suurin ongelma lienee selibaatti, johon tahtomattani joutuisin, ellen omaisi aika ajoin ja minulle tärkeissä asioissa poikkeuksellisen hyvää ongelmanratkaisukykyä. Yksi asia on kuitenkin, johon en ratkaisua yksin löydä. Valoa ei näy tunnelin päässä, ei edes junan valoja...Odottavan aika on pitkä raiteilla...

Kun peltotyöt alkavat Jonnumies vetää perinteisesti päänsä kaljuksi ja kaljuna pysyy ihan koko kesän. Ei siinä mitään, onhan se mukavan viileä ratkaisu ja kiva kun ei ole tukka täynnä erilaisia pöllyäviä maalajeja ja muuta paskaa… Mutta. Jos on tottunut Jonnumiehen tarjoaman suuseksin aikaan työntämään kädet hulmuavaan hiuspehkoon koko talven, on shokki ja pelästys aivan hirveä, kun kädet harovatkin kaljua päätä. Saman tunteen saa, kun silittää manx-rotuista kissaa, veisi kättä pitkin selkää ja…silitys menee ns.kesken, kun ei sillä ole sitä häntää !!!

Vappuseksi ei ole ongelma. Lasten lelukasoista löytyy peruukit mallia intiaani, Elvis, Metri-Mauri ja Peppi Pitkätossu. Mutta pyydäpä vaikka mittumaarina toista käyttämään paneskellessa Peppi Pitkätossu –peruukkia ja ikuinen pervon maine on sun…

Mitä teen, en tiedä? Olenko kenties tyhmä?

Suurimmalla osalla meistä on anoppi.  Niin myös minulla, tullaan ihan kivasti toimeen, kun minimoidaan kanssakäyminen keskenämme. Lähinnä anoppi toimii eräänlaisena kalenterina, ilmaisevathan anopin auton valot erilaiset juhlapyhät ja lasten syntymäpäivät.  Lisäksi kevään tulon varmin merkki  ei suinkaan ole kiuru tai peipponen eikä todellakaan pääskynen, vaan kukkapenkistä kohoava anopin perse, kun hän istuttaa perennoja, joita saamaton miniä ei ole taaskaan istuttanut (Vaikka puutarhasuunitelmassa vuodelta 1967 on ihan selvästi merkitty daalioita tähän kohtaan). Lisäksi kevään varmin luontoääni on, kun anoppi haravoi lehtiä ja muuta paskaa nurtsilta...

Sitten päästäänkin  ihan kuvitteellisen jännän äärelle…Mites sitten jos anoppeja on kaksi? On anoppi ja ns. panoanoppi eli panoppi? Elikkäs mahdollisen vakiopanon armas äiti. Voiko panopilta pyytää lastenhoitoapua? Tai kenties uusien verhojen ompelua? Tai, että voisitkos joutessas  leipoa pari sataa kurjalanpiirakkaa, vaikkapa sillä omalla mallilla? Pitääkö panopin kanssa olla yleensäkkään missään väleissä? Henk.koht. ehkä tuollaisessa tilanteessa vältteleisin viimeiseen asti? Miten hyötyä tuon vanhemman naisen elämänkokemuksesta ja taidoista niin, et ei joudu ilmaisemaan miksi suhteemme on erityisen läheinen? Ettei tuo ole vain joku lortto, vaan poikansa, jos ei sydämen niin ainakin *****n valittu 

Ihan teoreettisella tasolla siis vapaapäivän ratoksi tämmöistä pohdiskelen. En missään tapauksessa ole törmännyt omaan panoppiini Multasormessa.

Viiniklubi on todellisen viinanystävän inspiraationlähde. Klubissa jaetaan suorastaan senttilitran mitalla viinatietoa ja juomatuntemusta. Mutta ennen kaikkea klubi innostaa maistamaan, kokeilemaan ja löytämään uusia makuelämyksiä. Lisäbonuksena voit tutustua uusiin ihmisiin kerrankin sivistyneesti lasillisen tai muutaman äärellä.
Huonoa ”klubbailuissa”, niin kuin me viinien maistelijat leikkisästi sanomme, on että pikkusormi kipeytyy.  Lisäksi joudut aina hommaamaan itsellesi kuskin, kun alkoholia rakastavan ihmisen moraali ei vain salli sylkeä hyvää viinaa pois. Toisaalta kuskin löytäminen on helppoa, koska tapaamiset ovat viikolla, joten ihmisillä on oikeita töitä seuraavana päivänä…
Koska siis olen saavuttanut rutkasti sydämen sivistystä ja viinaklubilla, olen ihan silkkaa ystävällisyyttäni päättänyt jakaa sitä, tietämystä siis, täällä Agrossa! Olenkin lasillisen äärellä miettinyt millaisia viinejä suosittelisin muutamille nimimerkeille vaikkapa pääsiäisenä nautittaviksi:

Landehoo

-Heartland Stickleback Red, tuttavallisesti Sicklebäck, on austraalialainen täyteläinen punkku, joka sopii erinomaisesti nautinnollisiin hetkiin lampaan kanssa…

Sorkkis

-Huttunen Punaviini, tuttavallisesti Hutsunen. Tämän seurustelujuoman tuontimaa vaihtelee, mutta toimii  tarkoituksessaan kuin metrinen halko. Ei liian tanniininen, nahkainen tai kuminaisen mausteinen maku, niin sopii just passelisti rohkeusryyppäykseen intiimillä illallisella barbron seurana…

Johara

-Mikä vaan viini, kunhan se on kiteytyneessä, nuoltavassa muodossa. Prosessissa vitamiinit häviävät, mutta kivennäiskoostumus on optimaalinen !!!

Timppa

-Kossu. Kosonblöö. Tätä erittäin kuivaa valkoviiniä Timppa voi nautiskella esim. saunan kosteudessa, jolloin vaikutus ja teho on välitön. Soveltuu myös näyttöpäätteen äärellä nautittavaksi.

de Citonni

-Bollinger Special Cuvée, elikkäs  Bolls. Sopii hienosti aamiaiselle mansikoiden ja kermavaahdon kanssa. Ranskalinen sisäkkö on herännyt aamulla klo 4, sitonut hiuksensa vallattomalle letille ja sijoittanut vastalypsettyä kermaa sisältävän kulhon tiukkojen reisiensä väliin, ryhtyessään vatkaamaan kermaa pienellä vispilällä, jota hän hennon aistillisesti puristaa pienissä kauniisti manikyroiduissa käsissään. Hänen samalla miettiessään tuota herrasmiestä, joka vielä nukuu silkkilakanoidensa välissä… Oho, nyt lähti ajatus harhailemaan!

Courtney

-Itselleni suositteleisin Namaqua tai ”Naimakuu” 3 litran hanapakkausta, koska se sopii tumman ja vaalean lihan kassa. Niin voi lähteä vaikka paikallisen koripallojoukkueen kera jatkoille. Mukavan antava makunautinto...Mutta kyytipojiksi sitten vielä pullo fisua ja päkki bissee…

herra tee
-Puunaisen mahla kera pihka...raarakan.
 

Eli Kauheeta Draamaa Yhdessä Näytöksessä.

Sinä aamuna nuoren de Citonnin sininen veri tuntui kuohuvan kovempaa kuin ennen. Hän seuraili varovasti silkkilakanoiden välistä huoneessa puuhailevan ranskalaisen sisäkön aamutoimia, kun tyttönen avasi  pitkät, raskaat samettiverhot, jotta iltapäivän auringonsäteet herättäisivät Nuoren Herran lopullisesti…

Vaimon minä tarvitsen, ajatteli de Citonni ponnekkaasti ja kohensi asentoaan, jolloin sisäkkö riensi oitis pöyhimään tyynyjä herransa takaa.
-Mutta keneltä pyytäisin apua? Ajatteli Citonnin de ääneen ja upputui pohdiskeluun…

-Timppa? Eieiei, ei salamakaan iske kahdesti samaan paikkaan. Kun on yhden valtakunnan kaunottaren löytänyt, ei hän voi toista enää löytää…

-JoHaRa? Eieiei, ei JoHaRan löytämä nainen säästyisi neitseenä Tuomiokirkon alttarille saati Ritarihuoneen juhlasaliin asti. Kuka nainen voisi vastustaa nuolikiveksien mahtia?

-plini+ Eieiei, ei EIEI! Yksikään morsion sukulaisnainen ei säästyisi tältä painijalta. Kaatuisi matkansa varrelta kaikki liikennemerkit ja heinäseipäätkin, nekin, joissa jo on tapit paikoillaan! Palkollisten reikäleivätkin asettaisin suureen vaaraan!!

-Sorkkis? Eieiei, ei en minä nyt sentään mikään sikopaimen ole!

-Kurttu? Eieiei, ei  Kurtun Sihteeriopistossa opiskelevista ystävättäristä ole jalosukuiselle orhille rouvaksi. Korkeintaan noihin sisäkön vaativiin tehtäviin…

de Citonni mietti ja mietti. Hikikarpalot valuivat otsaltaan, hänen ponnistellessaan kerrankin työssä, vaikkakin ajatussellaisessa. Sitten hän keksi ilmiselvän ratkaisun!
-Wenzel Hagelstam! Siinäpä vasta mies, joka on sivistynyt sielustaan ja ymmärtää kauneuden ja arvokkaan tavaran päälle. Denzelistä Citarin de saisi oivan puhemiehen!

Kuten de Citonnin suvussa oli jo vuosisatojen ajan toimittu, sulhanen tapasi morsion vasta häissä, kirkon jyhkeässä ja arvokkuutta huokuvassa atmosfäärissä. Ja siellä hän oli, tarkasti valikoitu Nuori Armo, tuleva Madame de Citonni! Häät ja juhlallisuudet sujuivat mallikkaasti kuten tapana oli ja illan tullen Wenzel-Denzel tuli suutelemaan de Citonnin sinettisormusta, varovasti kumartuen ja nöyränä tiedustellen, josko Nuori Herra oli tyytyväinen puhemieheensä?
-Nyt tiedän, että totisesti sinä, ystäväiseni Wenzel, tiedät kaiken ajan patinoimasta tavarasta ja tiedän myös sen, että toteutat lausumiasi oppeja kaikilla elämän osa-alueilla! Todellakin, mitä painavampi esine on, sitä arvokkaampi se on, niin myös tuoreehko nuorikkoni!

Mitä me, rahvas, voimme oppia tästä tarinasta? Ainakin sen, että Courtney on bitch ja sen, että on se hyvä, että me tavalliset kuolevaiset voidaan tehdä niinkin tärkeä päätös kuin puolison valinta itse baarissa, ihan tuhannen kännissä !!!




Nuori de Citonni syvällisissä mietteissä

Pohjolan posliini kertoo -kirjat kertovat jännittävistä aviorikostapauksista elävästä elämästä!
Lukija pääsee seuraamaan niin aviorikollisuuden vastustajien kuin posliinin työskentelyn kehittymistä Pohjoismaissa!
Nimensä mukaisesti tässä kirjassa posliini kertoo itse tutkinnan käynnistymisestä aina kenttäoikeuden päätökseen asti! Rivien välistä on helppo lukea, miten tärkeätä posliinille on sekä henkinen että fyysinen kunto!
Toivotamme Teidät tervetulleeksi Pohjolan Posliini Kertoo -kirjasarjan laajaan lukijakuntaan! Tarinoita suoraan suolesta suomalaisille!
Ensimmäisenä käsittelemme jo talvella suurta julkisuutta saanutta Pöytyän salakaatoa. Miten kaikki tapahtui, mikä johti salakaatoon, kuka, mitä, missä, milloin? Tapaus lienee jo vanhentunut Suomen aviorikoslain mukaan, joten sen käsittely ei aiheuta enää suurempia tuskia osapuolille ja osapuoletkin ovat, ehkä kohtuuttomat, rangaistuksensa kärsineet. Toisella elinkautinen, toisella ei, mutta nyt ei anneta katkeruudelle sijaa majatalossa!
Epäilty, ja sittemmin rikoksestaan kiinni jäänyt ja tuomittu kertoo tästä riipaisevasta tapahtumaketjusta, joka johti koko Agronetin tuntemaan murhenäytelmään:


”Ne oli ihan tavalliset luokkabileet kesällä 2000-luvun alussa. Oltiin henkilön N.N. mökillä Loimaan seutukunnalla.  Ihan normaalia kuulumisten vaihtoa, viinan kanssa läträämistä ja sekasaunomista. Osa porukasta oli minulle ennestään tuttua, mutta mukana oli myös jokunen uusi tuttavuus, olinhan vain erään paikalla olevan tyttöystävän ominaisuudessa paikalla”.

Illan mittaan iloinen seurue oli päättänyt humalaisen joukkion yksimielisyydellä lähteä paikalliseen, Loimaan torin läheisyydessä sijaitsevaan ravitsemusliikkeeseen alkoholin nauttimisen merkeissä. Täällä tapahtumat alkavat kulkea vääjäämättä kohti surullista päätöstään…

”Olin tuntenut Juhan (Nimi muutettu viattomien suojelemiseksi) koko aikuisen ikäni, mutta en tiedä mikä hänessä sinä iltana kolahti niin, että illan mittaan liimauduimme toisiimme kuin navettakärpänen kärpäspaperiin ja jossakin vaiheessa oli päivän selvää, että panemiseksi tämä homma menee…”

Niinpä muiden seurueen jäsenten suunnistellessa takaisin mökille taksilla, kukin omaan tahtiinsa, tämä nuoripari alkaa taksissa miettiä panopaikkaa, jossa toteuttaa alkeellisimmatkin eläimelliset halunsa. Koska Juhan kotiinmenoaika on jo umpeutunut, saa hän loistoajatuksen! Hän ehdottaa erään seurueeseen kuuluvan henkilön kuivuria, joka sijaitsee hieman erillään talouskeskuksesta  ja on tavallaan ja aika laajasti tulkiten hänen jo alkaneen kotimatkansa varrella. Loogista ja logistista ajattelua parhaimmillaan klo 3 aamuyöllä…

”Saapuessamme kuivurille Juha sanoi taksille,
-Tule puolen tunnin kuluttua takas.
Tuossa vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää paeta tilanteesta. Nyt oli jotain pahasti pielessä, mutta lähdin kuitenkin hänen mukaansa pitkiä portaita kulkien, korkkareilla kompastellen pakettikuivurin yläkerran pölyiselle tasanteelle. Mikäpä siinä, pantiin ja onnekseni en kärsi mistään ihokeliakiasta. Oli se nin pölyinen paikka! Ja toisekseen oli myös elämäni kuuminta seksiä, pelkästään siksi, että paikka oli niin kovin kuuma. Itse akti kesti sen 3 minuuttia, joten aika paljon vaivannäköä tuli sen takia… Puhumattakaan siitä, että sitä taksia sitten odoteltiin se puoli tuntia, vain huomataksemme, että olimme menossa totaalisesti eri suuntiin loppuyöksi!”.

Aamun ollessa jo alussa, molemmat pääsivät haluamiinsa osoitteisiin. Lemmenparin piina oli kuitenkin vasta alussa. Kuivurin omistajan anoppi oli havainnut öisen taksirallin kuivurin nurkilla ja patistanut omistajan rouvan tutkimaan tilannetta. Rouva olikin kuivurilta löytänyt melkoisesti rikokseen viittaavaa todistusaineistoa, jälkiä pölyssä ja koska turvaseksi on tärkeää, myös käytetyn kondomin. Vajavaisilla DNA-tutkimustaidoillaan hän päätyi kuitenkin väärään syytettyyn, omaan mieheensä… Joka sitten painostuksen alla oli joutunut kertomaan totuuden, mutta pillastunut rouva ei sitä ollut uskonut ja kävi niin, että Juhaa pidettiin ainoana syyttömänä koko rikokseen!

”Yhä maksan kipurahoja tuosta yöstä. Pöytyälle minulla ei ole ollut tuon yön jälkeen mitään asiaa. Nykyään voin jo suhtautua tapaukseen huumorilla, mutta ensi alkuun niin ei todellakaan ollut. Mutta aamuöiset maisemat kuivurin pömpelistä katsottuna oli kauniit kyl”.



Kuvan kuivuri ei liity tapaukseen.
 

”Tänään on hyvä päivä ryhtyä vapaaehtoiseksi! Meillä riittää tekemistä kaikille ja jokainen teko on yhtä arvokas. Tutustu toimintamuotoihimme ja tule mukaan lähes 100 miljoonan vapaaehtoisen maailmanlaajuiseen liikkeeseen!”

Näin mainosti minulle Punainen Risti ja oitis ryhdyin miettimään omaa pienuuttani maailmankaikkeudessa. Miten tämäkin vaatimaton hiekan jyvänen voisi omilla pienillä teoillaan saada aikaan suurta hyvää auttamalla lähimmäisiään ja tuottamalla aineetonta hyvää. Antamista, välittämistä, lähimmäisenrakkautta…Kaikkea ylevää ja jaloa ajatusta alkoi oitis risteilemään tyhjässä pääkopassa!
Eikun tutkimaan lähemmin vapaaehtoistyön mahdollisuuksia!

*Tule mukaan jäseneksi!
    -En tule, se maksaa…
*Tule mukaan lipaskerääjäksi!
   -Tulee kylmä ja tenniskyynärpää ei kestä kolikoiden painoa…
*Tule mukaan ystäväksi!
   -Noh, voin harkita, mut en kenenkään rasittavan…
*Tule mukaan ensiaputoimintaan!
   -En ala sen pumpattavan kanssa millekään pelisille…
*Tule mukaan festaripäivystäjäksi!
   -Bäkkärille voisin lähtee…Mutta ilman sitä hirveetä punaista liiviä!
*Tule mukaan HIV- ja Aids-työhön!
 -Nototaa…Voisin kai mä jotain spädäreitä jakaa. Sais sitten omaankin käyttöön asevelihintaan…
*Tule mukaan Kontti-kierrätystavaratalon toimintaan!
   -Yäks, en koske kenenkään käytettyihin maksamakkara-sloggeihin!
*Tule mukaan verenluovuttajaksi!
-Olen jo! Sehän on oiva tapa selvittää säännöllisesti omaa tautistatusta ja saa vielä murua rintojen alle…

Niin sellainen juttu vielä askarruuttaa, ennen kuin lähden vapaaehtoistoimintaan mukaan ja lähetän Teille yhteystietoni, että miten kauan sitä karseaa Punaisen Ristin –liiviä täytyy käyttää ?!?
Että miten pian saan käyttööni sen punaisen korsetin ?!?

Puhelu eräänä helmikuisena iltana. Kummipoikani äiteellä on lähtö hiihtolomillaan lemmenlomalle uuden rakkaansa kanssa, joten majoitusta tiedustellaan…
”Kivempi pojan on olla siellä reippaassa ja raittiissa maalaisilmassa, kuin yksin koko viikko kerrostalokaksiossa”.
”Reipasta ja raitista, sitä täältä löytyy! ”, vastaan rehvakkaasti.
”Älä ota stressiä, tuon ikäinen pärjää ilman viihdyttämistä, kunhan on ruokaa ja energiajuomaa jääkaapissa. Eli ei tarvii keksiä mitään tekemistä, sillä kun on Jeesuksen kanssa yhteistä muukin kuin pitkä tukka. On nimittäin aina IHME, jos se jotain tekee…”

Nyt rupesi reipasta kummitätiäkin jo hermostuttamaan. Edellinen kohtaaminen kummipojan kanssa oli kesällä. Kävimme valikoimassa hänelle rippilahjaa. Minä olin ajatellut ristiä tai jotain perinteisempää hässäkkää tuolle nörttipojalle. Hän tahtoi mennä ”alan liikkeeseen” eli pelikauppaan, totta kai! Liikkeessä myytiin uusia ja vanhoja pelejä, vanhoja pelikoneita, jotain ihme pienoismalleja ja sekalaista keräilykamaa. Poika sukelsi onnellisena kaupan hyllyjen väliin, minun jäädessä luukulle ihmettelemään. Kunnes, toden totta, luokseni tuli Imperial Stormtrooper –asuun pukeutunut aikuinen mies, joka tiedusteli minulta mitä kohteliaimmin, haluaisinko kenties kahvia, sillä välin kun nuoriherra shoppailee !?! Mikäpä siinä. Osaan sanoo kymmenellä kielellä kiitos, paitsi klingoniksi…

Päivärytmithän meillä oli ekat päivät/yöt ihan erilaiset. Minä herään aamulla niihin aikoihin kun ES-Jonne hivuttautuu nukkumaan. Ens alkuun pojan läsnäolon huomasi siitä, että käynnistäessäni tietsikkaa , joku ihme Steam rupesi tiedustelemaan, että Quit tai Continue tai More Info ?!?  Muuten ei just tavattu, ruokaa ja juomaa, ES ja Cokis, hävisi jääkaapista… Sitten yöllä ES-Jonnen löysi tarvittaessa parhaiten äänen perusteella, muuten niin pimeästä talosta. Jos kuului huuto:
”Ownaan kaikki!”
”OMG mikä lameri!”
”Nytkö se kämpperi spawnas sinne?!”
”N00b!”
"Hituc vituttaa ku veti hedarin"
"Total pwnage!", niin tietää ES-Jonnen olevan lähellä…

Sit rupesin miettimään,et ei tää nyt tällai voi jatkua, näivettyy koko poika. Pohdin, että millai sais tuon kalpean poikasen vähän ulos talosta ja vielä päiväsaikaan. Sitäkin mietin, ett mahtaako koko miehenalku tuhoutua joutuessaan kosketuksiin valon kanssa? Mietin ihan otsa kurtussa, ett ”What would Jesus do?”. Ja naamioin yks iltapäivä lumikenkäilyretken energiajuomilla ja värikuula-aseella mielenkiintoiseksi taisteluksi. Ja kas perkelettä, sehän reipastui silmissä. Yhteistä keskusteltavaakin rupesi kummasti löytymaan, erityisesti häntä kiinnosti josko vintillä olis Jonnumiehen vanhoja, nyt jo cooleja retropelikoneita. Hän vois vaikka siellä siivoilla, josko löytyis se vanha Commodore kusinelonen. Ja naapurista löytyi vanha Sega Megadrive, jota ES-Jonne korjailli onnellinen katse silmissään monta tuntia…
Yhteistä huumoriakin on jo löytynyt. Erityisesti ES-Jonnea huvittaa seikat, että kummitäti on joskus vuonna  Intel Inside pelannut Doomit läpi ja käy joskus mättämässä WoW:issa örkkejä kilvellä turpaan…
”Sä oot tommonen Original Gangsta”, sanoo ES-Jonne ja katsoo kummitätiään hyväksyvästi silmiin…