Sivutoimisen... Olin mielestäni päätoiminen viljelijä, vaikka ajallisesti töitä tulikin tehtyä enemmän koneurakoinnin parissa viitisentoista vuotta. Viljelyn ja koneurakoinnin liikevaihdot olivat melko lähellä toisiaan, mutta viljelyn eduksi. Työ liittyi sahateollisuuteen. Ajoin tukkiautoa, urakoin omalla pyöräkuormaajallani niin tukinajossa, lautatarhalla kuin lumitöissäkin. Välillä ajoin trukkia ja jopa työskentelin sahalinjalla. Olin sellainen nollatuntiurakoitsija, joka tuli usein töihin hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Ja joskus lähti kotiin kesken päivän, kun työt tuli tehtyä. Lumityöt olivat kyllä pahinta, kun yöt saattoivat mennä auratessa ja päivät vaikkapa tukinajossa.
Tuo sopi viljelyn aikatauluihin hyvin, koska kesällä sahalla oli hiljaisempaa. Kun syksyllä puinnit tuli tehtyä, alkoi sahauskin olla jo täysillä. Siispä usein lähdin suoraan puinneilta sahan hommiin. Ja keväällä kelirikon alkaessa olikin jo kiire laitella koneet lähtökuntoon toukotöihin. Kesälläkin tuli oltua urakoimassa kasvinsuojeluruiskutuksia ja heinätöitä.
Lomat? Mitä ne ovat...
No toki tuo oli hurjaa ja oli siitä seuraamuksensakin. Tuli raja vastaan ja oli tehtävä päätös siitä, mitä tekisi isona. Urakointikoneet myytiin ja työt tilan ulkopuolella lopetettiin. Päätin kokeilla selviytyä pelkällä maataloudella. Ratkaisut tehtiin sen mukaan ja nyt näyttää siltä, että se toimii ihan hyvin. Kaksi ihmistä näkyy tulevan ihan kivasti toimeen päätoimisina viljelijöinä jopa ilman eläimiä. Luomu pitää kustannukset alhaalla ja pitää mielenkiinnon yllä. Ja lomaillakin ehtii niin kesällä kuin talvellakin sopivasti.
Taloudellisesti urakointi oli jännää hommaa. Toisinaan töitä oli vähän ja kulut juoksivat, toisinaan taas rahaa tuli oikeinkin hyvin. Hinnoittelu oli kyllä hieman haastavaa, kun usein ei ehtinyt pohtia kulurakenteen muutoksia. Kyllä siinä tienasi ihan hyvin, mutta aina välillä piti uusia pyöräkuormaajan renkaat (10 - 15 000 €/kierros) tai moottori sanoi sopimuksensa irti (vähän vajaat 20 000 €) tai jopa kone yritti palaa (20 000 €). Eli juuri kun alkoi saamaan rahaa talteen, tuli joku isompi remontti ja taas otti päähän. Siihen aikaan liikevaihto oli maatalouden puolella suurempaa. Tuloksellisesti molemmat menivät melko tasan. Nykyisin maataloudesta yksinään tehdään parempaa tulosta, kun ennen molemmista yhteensä. Syynä maatalouden valitsemiseen päätyöksi oli ensisijaisesti se, että tätä työtä oikeasti rakastan. Konetyö oli kivaa, mutta kyllä viljelijän sielu pellolle vetää. Ei kuitenkaan millä hinnalla hyvänsä. Tällä pitää elää, joten talous edellä mennään. Silti onnistunut kasvusto aiheuttaa hyvän olon väreet selkään ja mieleen.
Velkaa on vielä sen verran, että ihan pois vuokraamalla emme vaimon kanssa pystyisi elämään ja maksamaan velkoja pois. Sitäpaitsi, jos tämän homman jättäisin, saattaisin kyllä tympääntyä hyvinkin nopeasti. Varmaa jatkajaa ei tällä hetkellä ole. Tosin olen hereillä, jos joku jälkipolvesta ilmaisee halunsa jatkaa, me siirrymme vaimon kanssa nopeasti tukihenkilöstön puolelle. Siispä aion viljellä tuottavasti ja tehokkaasti niin pitkään kun jaksan. Tämä on hienoa hommaa jopa silloinkin kun kaikki menee pieleen kuten viime vuonna kuivuuden vuoksi. Kun kuitenkin ajoissa suunnittelee asiat niin kaikesta selviää. Kahta hommaa en enää tule tekemään.