Agronet
Keskusteluaiheet => Maidontuotanto ja lihanaudat => Aiheen aloitti: vms1 - 13.02.14 - klo:16:03
-
Oletteko touhussa mukana ja mitä hyötyä saatte mokomasta. Työtähän se ainakin lisää ja aika kalliskin on. Eli mitkä on todelliset syyt kuulua tuohon.
-
Saada nimensä Nauta-lehteen...? :-X
-
Oletteko touhussa mukana ja mitä hyötyä saatte mokomasta. Työtähän se ainakin lisää ja aika kalliskin on. Eli mitkä on todelliset syyt kuulua tuohon.
Jos ei ole solulaskuria, saa ne solut tarkkailunäytteistä, ja pitoisuudet joka tapauksessa. Ja pitoisuudet ovat kuitenkin aika tärkeä osa karjan jalostusta.
Itse tykkään myös pro agrian kaikenmaailman raporteista, miten vaikka Vemssillä ensikoiden, 2 kaudella olevien ja sitä vanhempien päivätuotokset ovat kehittyneet viime kuukausina? Periaatteessa tiedot voi laskea delpron kautta....
Ja lehmätieto verkossa on tosi kiva, olen merkannut delproon kaikkien ostoeläinten emästä ja ehkä emälinjastakin parilla rivillä tuotos, kestävyys ja hoitotietoja jotka karjantarkkailun kautta saa. Ja löytyy sieltä omistakin emälinjoista tarkemmat tiedot kuin kukaan voi muistaa.
Yksi sonni lähti edellisvuonna keinosiemmennyskäyttöön jo on tainnut kuitata hinnallaan ainakin parin vuoden karjantarkkailut. Ei olisi varmaan mennyt minnekään ilman tarkkailuun kuulumista.
En jäisi kyllä ihan helpolla pois. Ja oikeastaan pois jääminen tuntuu vähän merkiltä siitä että aikoo vetää homman karjan ja jalostuksen osalta vasemmalla kädellä. Mikä kai toimii joillekin.
Mitä voit mitata, sitä voit parantaa.
edit: Tarkkailutiedot ovat mielestäni tosiaan aivan upea rekisteri, mutta tietoa ei kyllä käytetä vielä tarpeeksi, ja Fabakytkös ei ole ihan ongelmaton.
edit2: esimerkki. Mikä oli viimeksi karjassanne poikineen eläimen emän ja emän emän elinikäistuotos? Jos muistatte sen ilman karjantarkkailua, niin loistavaa. Itsellä se on ostoeläin ja tieto löytyi netin kautta 25 sekunnissa. Emä 33000 ja lypsyssä, sen emällä oli 84800kg, valitettavasti tosiaan ostoeläin.
edit3: Kuulemma pitoisuushinnoittelun vahvistamisesta on ollut puheita, eli eläinten välisillä pitoisuuseroilla voi olla vielä selvästi suurempi merkitys siinä vaiheessa kun nyt alulle pantavat eläimet tulevat maitoon.
-
Niin mullekin nää raportit eri tuotoksista kertoo paljon mutta varsinkin pullotuksen tuoma lisätyö/kustannus mietityttää. Eli inko tulokset luotettavat ja osaako joku käyttää niitä jatkossa hyödyksi. Solut näkee occ:sta ja maitomäärät siirtyy kätevästi melkein itsestään jolloin sekin tulee helposti parempiin kansiin.
-
Niin mullekin nää raportit eri tuotoksista kertoo paljon mutta varsinkin pullotuksen tuoma lisätyö/kustannus mietityttää. Eli inko tulokset luotettavat ja osaako joku käyttää niitä jatkossa hyödyksi. Solut näkee occ:sta ja maitomäärät siirtyy kätevästi melkein itsestään jolloin sekin tulee helposti parempiin kansiin.
Jos tosiaan on occ niin se hyöty ei tosiaan ole yhtä suuri kuin 97% tuottajilla. Toisaalta vemssin automaattinen näyttenotin toimii ainakin itsellä hyvin, ja näytteet voi pistää vain joka toinen kuukausi jos siltä tuntuu.
13-14 euroa / lehmä näyttää oma kustannus olleen viime vuonna. Kun sitä OCC:takaan ei ole, niin itselle helppo ratkaisu.
-
Yksi sonni lähti edellisvuonna keinosiemmennyskäyttöön jo on tainnut kuitata hinnallaan ainakin parin vuoden karjantarkkailut. Ei olisi varmaan mennyt minnekään ilman tarkkailuun kuulumista.
Tässähän se tärkein on. Vuosittain menee vähintään yksi sonni keinosiemennykseen ja eräs pääsi nuorsonniastetta pidemmällekkin viime vuonna. Lisäksi ydinkarjaan ottavat hoitoon lehmävasikan ilmaiseksi ja alkioita saa vielä pilkkahintaan.
OCC:täkään ei ole, aika ihmeellistä että karjantarkkailuun kuulumista pidetään kalliina mutta tuota laitetta ei ::)
-
Nythän on uutuutena viivakoodipikarit ja eikös kehitteillä ole tutkimusmenetelmä, jolla näytteistä voidaan todeta lehmän tiineys? Omassa karjassa ei ole kohtuuton vaiva. Lavalin solumittarit on mutta niissä on jotkut random-generaattorit sisällä, aivan turhat laitteet.
-
Yksi sonni lähti edellisvuonna keinosiemmennyskäyttöön jo on tainnut kuitata hinnallaan ainakin parin vuoden karjantarkkailut. Ei olisi varmaan mennyt minnekään ilman tarkkailuun kuulumista.
Tässähän se tärkein on. Vuosittain menee vähintään yksi sonni keinosiemennykseen ja eräs pääsi nuorsonniastetta pidemmällekkin viime vuonna. Lisäksi ydinkarjaan ottavat hoitoon lehmävasikan ilmaiseksi ja alkioita saa vielä pilkkahintaan.
OCC:täkään ei ole, aika ihmeellistä että karjantarkkailuun kuulumista pidetään kalliina mutta tuota laitetta ei ::)
Näin ne ajatukset risteää. Toinen kertoo lypsykohtaisen tuloksen eli noin 760 tulosta/lehmä/vuosi. Toisesta saa 6 tai 12 tulosta vuodessa.
Meillä ainakin solulaskuri kertoo tarkasti suunan. Tankkimaidot on järjestäen 10-50 solua päälle koneen näyttämät tulokset.
-
Näin ne ajatukset risteää. Toinen kertoo lypsykohtaisen tuloksen eli noin 760 tulosta/lehmä/vuosi. Toisesta saa 6 tai 12 tulosta vuodessa.
Nyt en taas tajunnut pointtia en kyllä ollenkaan ::) Miten sun lehmäkohtainen vuositulos liittyy karjantarkkailuun tai keinosiemennyselukoihin?
-
http://www.dairyquality.com/howitworks.php
Solunmittausta iiföönillä :)
-
http://www.dairyquality.com/howitworks.php
Solunmittausta iiföönillä :)
Jääkö se lavalin irtomittari enään tuon kallimaaksi ::)
-
Näin ne ajatukset risteää. Toinen kertoo lypsykohtaisen tuloksen eli noin 760 tulosta/lehmä/vuosi. Toisesta saa 6 tai 12 tulosta vuodessa.
Nyt en taas tajunnut pointtia en kyllä ollenkaan ::) Miten sun lehmäkohtainen vuositulos liittyy karjantarkkailuun tai keinosiemennyselukoihin?
No nyt en minäkään kyllä tajua. Eikö nyt vertailukohtana ollu karjantarkkailu jossa dokumentoidaan tieto sekä saadaa ne 6-12 lehmäkohtasta näytettä jotka sisältää solut, rasvan, vakuaisen ja urean vastaan laite joka mittaa ja kertoo jokaisen lypsyn solutuloksen.
-
http://www.dairyquality.com/howitworks.php
Solunmittausta iiföönillä :)
Jääkö se lavalin irtomittari enään tuon kallimaaksi ::)
Emmä tiedä....eiks se maksa jotain 2000 euroa...toi on 300 + puhelin ja otettavissa mukaan. Se solumittari on melkonen köntti kanniskeltavaksi :D
-
Itsellä kyllä olisi OCC jos ei olisi herd navigatoria, kyllä automaattisuudesta (joka myös toimii) joissain tapauksissa kannattaa maksaa.
Mutta olisi silti myös karjantarkkailu.
-
Emmä tiedä....eiks se maksa jotain 2000 euroa...toi on 300 + puhelin ja otettavissa mukaan. Se solumittari on melkonen köntti kanniskeltavaksi :D
Kai se tuota luokkaa on, mutta ainakin mulla nuo sivut näyttävät tuon iphonesysteemin hinnaksi 2000$.
No nyt en minäkään kyllä tajua. Eikö nyt vertailukohtana ollu karjantarkkailu jossa dokumentoidaan tieto sekä saadaa ne 6-12 lehmäkohtasta näytettä jotka sisältää solut, rasvan, vakuaisen ja urean vastaan laite joka mittaa ja kertoo jokaisen lypsyn solutuloksen.
Niin, karjantarkkailu maksaa itsensä ja antaa tuloakin jos edes yksi sonni vuodessa menee keinosiemennykseen. Occ taas maksaa niin paljon että laatuluokkakin saa tippua pidemmäksikkin aikaa ennen kuin tuo tulee maksuun.
Ostaisin OCC:n jos +2 roboa tai ehkä jopa jo pelkällä yhdellä joka pyörisi täydellä teholla.
-
Mä olin vuosi takasi dumppaamassa koko tarkkailun mutta keikun vielä mukana, vedin vain palvelut minimiin. Löysin vasikoille kasvatuspaikan niin siellä ne heti kysy kuulunko tarkkailuun.
Tarkkailija käy enää kerran vuodessa, tallennan itte mittalypsyt yms. ammuun, ruokinnansuunnittelu pois.. kyllä se lasku aikalailla pieneni.
-
Kai se tuota luokkaa on, mutta ainakin mulla nuo sivut näyttävät tuon iphonesysteemin hinnaksi 2000$.
No niin näyttää. Mikä lie roska oli silmässä lukiessa :'(
-
Mä olin vuosi takasi dumppaamassa koko tarkkailun mutta keikun vielä mukana, vedin vain palvelut minimiin. Löysin vasikoille kasvatuspaikan niin siellä ne heti kysy kuulunko tarkkailuun.
Tarkkailija käy enää kerran vuodessa, tallennan itte mittalypsyt yms. ammuun, ruokinnansuunnittelu pois.. kyllä se lasku aikalailla pieneni.
Sama! Se näissä tarkkailuhommissa juuri on kun kaikki tahot ovat kytköksissä toisiinsa ja se Faba vaikuttaa siellä mukana. Omalla kohdalla pääse vähimmällä maksamalla vaan kiltisti laskut ja tiedot kulkevat taholta toiselle.
-
Meillä tarkkailu lopetettiin uskoontulon myötä (lue, naatiaisia enemmistö navetassa). Siihen asti olin mitannut ja tuskaillut. Nyt sitten olen päättänyt katsoa, onko Suomessa tosiaan kaiken tultava proagrian kautta. Seuraan maitomääriä jatkuvasti, soluttajia lettupannulla, laskeskelen vuosituotoksia, ja kustannustehokkuutta. Ja olenkin huomannut sen hyötysuhteen lehmäkohtaisesti aika tärkeäksi asiaksi. Olen sellainen vastarannan kiiski. Eilen meillä kävi eläinlääkäri nasevakäynnillä ja ruokintaa siinä ruodittiin. Olin valmistautunut tiukkaan vääntöön, mutta olikin yllättäen kanssani samaa mieltä, sonta ja maito ratkaisee.
Laskemiset käyvät tehokkaasta aivojumpasta ja muutenkin olen vielä miettivällä kannalla. Antaako tarkkailu niin suuren lisähyödyn, kun se tuo myös lisää työtä ja eläimiä ei vielä ole niin paljon, että jalostuseläinkauppaa tarvitsisi käydä.
-
Navettapiian kirjoitusten innoittamana päätin kirjoittaa jotain minäkin ;D Imo aikana muka päätin , että heti kun tila siirtyy mulle niin liityn tarkkailuun. No sitten kun isännäksi pääsin alkoi tarkkailija istumaan sohvalla kerran vuodessa tarkkailua mainostaen. Jotenkin se vastahankainen luonteeni alkoi nostaa aina tuolloin päätään ja lupasin miettiä seuraavaan vuoteen. Toki eu:n tuomat paperihommat alkoi nyppiä ja jos jostain voi sluipailla tein sen mieluusti. Siis pikkuhiljaa edes pienikin mahdollisuus liittyä tarkkailuun alkoi kaikota. Samalla kyllä kaikkosi halu ottaa selvää esim. lehmien tuotoksista. Alkuaikoina mittasin maitomäärän vähintään kerran kuukaudessa, kunnes taloremppa kesällä 2000 lopetti tämänkin harrastuksen. Tuon jälkeen kannoin mittarit varaston orsille ;D Keskituotos meijeriin toimitetussa maidossa on noussut jostain 7000 litran paikkeilta nykyiseen n 10 000 tuotokseen. Ruokinta on paali (harvoin analysoitu) silloin kun pöytä on tyhjä ja väkirehua sukkulasta 7kert/pvä (2/3 ohraa ja 1/3 puolitiivistettä). Tuota toki voin rukata jos urea oikein heittelee ... väkirehu ruokinta lähes tasaruokintaa paskasta ja kylkiluista katsoen ;D Umpeutukset katson kalenterista en maitomääristä ;) Hiehoja olen myinyt vaikka en tarkkailuun kuulu, karja kumminkin puhdasta valiosonnien jälkeläisistä koostuvaa holsteinia 100 rosenttisesti. Nuorsonneja ei ole käytetty, koska tarkkailuunkuulumattomalle siitä ei ole hyötyä. Nyt reilun kuukauden lypseskellyt milkkareilla, joten hieman nuo maitomäärät ehkä selviytyneet. Ainakin yllätyksiä ne on aiheuttaneet... aina se korkea / matala maitomäärä ei näykkään utareista päällepäin ;D
-
Mä olin vuosi takasi dumppaamassa koko tarkkailun mutta keikun vielä mukana, vedin vain palvelut minimiin. Löysin vasikoille kasvatuspaikan niin siellä ne heti kysy kuulunko tarkkailuun.
Tarkkailija käy enää kerran vuodessa, tallennan itte mittalypsyt yms. ammuun, ruokinnansuunnittelu pois.. kyllä se lasku aikalailla pieneni.
Sama! Se näissä tarkkailuhommissa juuri on kun kaikki tahot ovat kytköksissä toisiinsa ja se Faba vaikuttaa siellä mukana. Omalla kohdalla pääse vähimmällä maksamalla vaan kiltisti laskut ja tiedot kulkevat taholta toiselle.
Ei meillä käy kanssa kuin korkeintaan kerran vuodessa jos sitäkään joku tarkkailun tiimoilta. Maksan mielestäni eläinkohtaisista maitoanalyyseistä, ja tosiaan siitä kattavasta tietojen rekisteröinnistä ja verkkoon pistämisestä. En minkään "asiantuntijan" käynneistä.
Edit: ja nuorsonneja en käytä ennen genomien julkaisua, sen jälkeenkin tosi vähän (ja faba/VG saisi vielä pistää sonniemien rakennearvostelut paremmin saataville)
-
On kuuluttu tarkkailuun ammoisista ajoista asti. 80-90 lukujen vaihteessa vanhuksilla oli joku kuningasajatus luopua siitä.
Minusta tärkein tarkkailun hyöty on juuri tuo maitonäytteiden hyöty/riesa. Jos sitä lehmäkohtaista maitoa ei analysoida, niin alkaa
jalostus kärsiä pitoisuuksien osalta. Tarkkailu on kaikkien etu, koska sitä kautta kerätään tietoa jalostukseen.
Ilman sitä jalostus on aika kapea-alaista..datapohja jää kapeaksi.
Hyviä siemennysonneja halutaan, mutta kukaan ei ilman tarkkailua tiedä sonnien todellista arvoa.
-
Olen kuvitellut, että täällä agrossa on paikalla ainoastaan eturivin nänninnyplääjiä joille tarkkailuun kuuluminen on itsestäänselvyys. Olin väärässä! täällä on yllättäen useampi tuntumapohjalla menevä tyyppi.
-
Olen kuvitellut, että täällä agrossa on paikalla ainoastaan eturivin nänninnyplääjiä joille tarkkailuun kuuluminen on itsestäänselvyys. Olin väärässä! täällä on yllättäen useampi tuntumapohjalla menevä tyyppi.
No minä nyt olen aina ollut siellä takarivissä, mutta tästä tarkkailusta on montaa mieltä. Olen ollut tiloilla, missä lomittaja hoiti melkein vuoden kaikki mittalypsyt, talonväelle se oli suunnaton riesa ja pelkkä näönvuoksitapahtuma. Raportit oli navetttakirjanpidossa tyylikkäästi avaamattomissa kuorissa, pysyivät siisteinä.
Omalta kohdaltani on tilan karjan jalostus siinä pisteessä,etten tee maidon pitoisuuksilla mitään. En päätä lehmän jatkoja sen perusteella tuleeko rasvaa vaiko valkuaista, määrä on pitkälti mikä ratkaisee. Ja sen saan selville ilman tarkkailua ja joka lypsykerta. Hyötysuhteen lasken jokaisen lehmän kohdalla ja siinä otan myös huomioon eläinlääkärilaskut. Voi olla hyväkin lehmä, mutta jos hoitoja kertyy useampia, niin kyllä siinä on henki katkolla. Myös eläimen vaivattomuus on painona kelkassa, eli faban mainostama näkymätön lehmä on meillä kova sana. Navetta on jo perustöilleen niin raskas, että turhat taistelut on välttämisen arvoisia asioita.
Olen tehnyt töitä tilalla, missä oli Suomen huippuholsteineja, mutta niin vain katosi maine ja kunnia, kun tuijotettiin liikaa yhteen suuntaan, vaikka tilalla pyöri montakin neuvojaa ja konsulenttia tungokseen asti. Ei näkynyt Nauta-lehden palstoilla enään kuin yksi koko tilan kymmenistä lehmistä.
Tällaiseen en edes pyri. Minun ajatuksena on saada tuonne navettaan kestävä, helppohoitoinen ja tuottava karja. Sitten kun maksuperiaatteen maidossa muuttuvat, niin mietin suunnan uusiksi. Tällaisilla ajatuksilla täältä takarivistä, ei ehkä niin ammattitaitoinen.
-
On kuuluttu tarkkailuun ammoisista ajoista asti. 80-90 lukujen vaihteessa vanhuksilla oli joku kuningasajatus luopua siitä.
Minusta tärkein tarkkailun hyöty on juuri tuo maitonäytteiden hyöty/riesa. Jos sitä lehmäkohtaista maitoa ei analysoida, niin alkaa
jalostus kärsiä pitoisuuksien osalta. Tarkkailu on kaikkien etu, koska sitä kautta kerätään tietoa jalostukseen.
Ilman sitä jalostus on aika kapea-alaista..datapohja jää kapeaksi.
Hyviä siemennysonneja halutaan, mutta kukaan ei ilman tarkkailua tiedä sonnien todellista arvoa.
tässä olennaisin,niitä sonniarvosteluja/perimiä ei saada muutoin kuin tarkkailutiloilta ja mitä pienempi määrä karjoista tekee tarkkailua sitä suppeampi on jalostuksesa olevien sonnien sukuvalikoima.Tarkkailuun kuulumattomilla kuuluisi olla huomattavasti korkeampi sonnimaksu arvostelluista sonneista,vain nuorsonneja saisi edullisemmin
-
On kuuluttu tarkkailuun ammoisista ajoista asti. 80-90 lukujen vaihteessa vanhuksilla oli joku kuningasajatus luopua siitä.
Minusta tärkein tarkkailun hyöty on juuri tuo maitonäytteiden hyöty/riesa. Jos sitä lehmäkohtaista maitoa ei analysoida, niin alkaa
jalostus kärsiä pitoisuuksien osalta. Tarkkailu on kaikkien etu, koska sitä kautta kerätään tietoa jalostukseen.
Ilman sitä jalostus on aika kapea-alaista..datapohja jää kapeaksi.
Hyviä siemennysonneja halutaan, mutta kukaan ei ilman tarkkailua tiedä sonnien todellista arvoa.
tässä olennaisin,niitä sonniarvosteluja/perimiä ei saada muutoin kuin tarkkailutiloilta ja mitä pienempi määrä karjoista tekee tarkkailua sitä suppeampi on jalostuksesa olevien sonnien sukuvalikoima.Tarkkailuun kuulumattomilla kuuluisi olla huomattavasti korkeampi sonnimaksu arvostelluista sonneista,vain nuorsonneja saisi edullisemmin
Nuorsonneissa ei ole alennusta tarkkailuun kuulumattomilla tiloilla. Ja tarkkailunkin voi tehdä niin monella tavalla, kuin navettapiika kirjoitti. Yks tuttukin luisti monet mittalypsyt vaan periaatteella ... tilasäiliöstä noudettu jaettuna lypsävillä sekä sopivasti vaihtelua. Tuota jatkui vuosia, kunnes lopuksi päätti erota tarkkailusta ;)
-
On kuuluttu tarkkailuun ammoisista ajoista asti. 80-90 lukujen vaihteessa vanhuksilla oli joku kuningasajatus luopua siitä.
Minusta tärkein tarkkailun hyöty on juuri tuo maitonäytteiden hyöty/riesa. Jos sitä lehmäkohtaista maitoa ei analysoida, niin alkaa
jalostus kärsiä pitoisuuksien osalta. Tarkkailu on kaikkien etu, koska sitä kautta kerätään tietoa jalostukseen.
Ilman sitä jalostus on aika kapea-alaista..datapohja jää kapeaksi.
Hyviä siemennysonneja halutaan, mutta kukaan ei ilman tarkkailua tiedä sonnien todellista arvoa.
tässä olennaisin,niitä sonniarvosteluja/perimiä ei saada muutoin kuin tarkkailutiloilta ja mitä pienempi määrä karjoista tekee tarkkailua sitä suppeampi on jalostuksesa olevien sonnien sukuvalikoima.Tarkkailuun kuulumattomilla kuuluisi olla huomattavasti korkeampi sonnimaksu arvostelluista sonneista,vain nuorsonneja saisi edullisemmin
Nyt kun Suomessakin on näitä suuria karjoja yli sata lehmää, niin miksi näille ei tarjota kunnon täkyjä nimenomaan tähän sonniarvostelujen tekoa varten, nyt kun näitä kerätään jokaiselta tarkkailuun kuuluvalta tilalta tulee myös ympäristötekijät korostumaan. Ruokinta ja navettaolosuhteetkin vaikuttavat, lypsytietoja kerätään siltä joka paikalle sattuu, vaikka ei ole välttämättä edes hiehoa yhtään kertaa lypsänyt. Olisin tosiaankin valmis maksamaan sonneista, minkä tiedot olisivat varmasti luotettavia. Miksi kukaan olisi valmis vitosen annoshinnan alennuksella tekemään jälkeläisarvosteluiden työn? Mielestäni annoksen tulisi olla ilmainen. Ja me tarkkailuun kuulumattomat tilat emme edes saa ostaa näitä nuorsonnien annoksia. Näillä sonnien annoksilla tehdään rahaa, niitä myydään ulkomaita myöten. Miksi siis suomalainen karjanomistaja tekee ilmaista työtä tähän, saadakseen parempia sonneja, niin ja sille sonnin omistajalle hyvä tilin. Ei se annos kauppa mitään hyväntekeväisyyttä ole.
-
ei niitä jälkeläisarvosteluja saada muuta kuin tarkkailuuun kuuluvista karjoista eli se siitä asiata.Eikä jalostukseen sonniasemalle oteta muuta kuin tarkkailutiloilta sonnivasikoita.Mikä se systeemi sitten olisi jos ei tarkkailutulosten käyttö valinnassa sonneja valitessa.Isännän tai emännän pärstäkerroinko se olisi parempi kriteeri vai karjan koko.Omaan tietoon voi mittailla ja laskea tuotoksia mutta jalostuksen kanssa sillä ei ole mitään arvoa.Tarkkailu maksaa ei se mitään halpaa ole,mutta paljon siitä saa myös itselle hyödyllistä tietoa.
-
ei niitä jälkeläisarvosteluja saada muuta kuin tarkkailuuun kuuluvista karjoista eli se siitä asiata.Eikä jalostukseen sonniasemalle oteta muuta kuin tarkkailutiloilta sonnivasikoita.Mikä se systeemi sitten olisi jos ei tarkkailutulosten käyttö valinnassa sonneja valitessa.Isännän tai emännän pärstäkerroinko se olisi parempi kriteeri vai karjan koko.Omaan tietoon voi mittailla ja laskea tuotoksia mutta jalostuksen kanssa sillä ei ole mitään arvoa.Tarkkailu maksaa ei se mitään halpaa ole,mutta paljon siitä saa myös itselle hyödyllistä tietoa.
Näinhän se on ja hyvä niin ;)
En mä ainakaan kritisoi kenenkään kuulumista tarkkailuun. Ehkä kuuluisin itsekkin, jos en olisi syntynyt tälläiseksi vastarannan kiiskeksi. Ja sitä tarkkailuun kuuluvien työpanosta maksan sitten korkeampien siemennys maksujen muodossa , mutta en valita. Hyvähän se on että teistä suurimmalle osalle siitä on itsellekkin hyötyä, pienellä tilalla ne hyödyt on suurta mitättömämmät. Tosin tietysti lisätyökin on pienellä vähäisempää. Mutta kuulukaa kaikki , liittykää kaikki vähänkin sitä harkitsevat ;)
-
Oma ajatus lähtee siitä samasta kuin muukin eli kaikki toiminta pitää pystyä altistamaan kritiikille. Neuvonnan ja tarkkailun ostamisella on aina silloin tällöin saanut hankittua tiedon jyväsiä, jotka ovat tuoneet kustannuksia takaisin useaan kertaan. Mutta kuten jo todettu, jokaisen oma valinta eikä mielestäni riipu pelkästään siitä absoluuttisesta euromäärästä mitä joutuu pulittamaan.
Neivojat sais vaan olla rohkeempia ja suorasanaisempia. ???
-
Niinpä kylläkin noissa neuvojissa kun on monenlaisia,meiilä ainakin on sellainen jo ns leipääntynyt joka tekee vain pakollisen,tai siis on tämä omatarkkailuversio jossa neujoja käy kerran vuodessa katsomassa perään ja istuksii puolipäivää kaffepöydässä.Tuossa maaidon mittauksessa janäytteiden ottamisessa en näe olevan isoa vaivaa ja se kuinka hyvin sen tekee aina parempi hyöty,eli aamu ja iltamaidosta näyte niin tulos parempi.Ja asenne sellainen että sitä tarkkailua tekee omaa hyötyä varten eikä muuta silloin se on mielekästä.Optimaalista taloudellista tulosta haettaessa tarkkailu on juuri se työkalu jota käyttämällä nähdään maidontuotannossa ne rahareiät.Joka toista väittää hän saa kaiken toivon hyvästä tuloksesta unohtaa ikiajoiksi.
-
Tästähän voidaan vääntää, vaikka maailman tappiin. Mutta tosiasia on, että sitä mitä mittaat voit parantaa. Se miten ja kuinka usein sen tekee on itsestä ja tarpeesta kiinni. Mutta se, miten sinä käytät niitä tietoja, on se kysymyksen oleellisin asia. Jos ne jää sinne kirjanpidon suuntaan lukematta, on homma hukkaan heitetty. Mutta jos sinä toimit tietojen pohjalta, hankit lisää tietoa ja suunnittelet työtäsi sen pohjalta. Niin se johtaa tulokseen.
On aivan turhaa selitellä vain ja ainoastaan tarkkailun pohjalta tulevan tiedon olevan oikeaa ja absoluuttista, koska siellä on se muuttuva tekijä eli ihminen. Olen nähnyt tuloksia viilattavan konstilla jos toisellakin, tahattomasti ja tarkoituksella. Luottamus on hiukkasen kärsinyt.
Periaatteessa Suomessakin suurin osa tiloista on käyttänyt jo vuosikymmeniä siemennyssonneja, niin miksi jokaisessa navetassa ei ole samanlainen karja? Tuotostasojenhan pitäisi olla samansuuntainen koska perimä on melkein sama. Näin ei vain ole, ja tässä iskee ne ympäristötekijät, mitkä vaikuttavat myös sonnien arvosteluihin, vaikka minkälaisia muuttujien poistokertoimia käytettäisiin. Genomiarvostelut tuovat tähän sitä tieteellistä pohjaa.
Loppujen lopuksi jalostussuunnittelu on vielä tänäpäivänä samanlaista kuin lottoarvonta, tuurilla ja vähän taidollakin. Sitten kun meillä on geenikartat kummastakin lehmästä ja sonnista, homma muuttuu tieteeksi. Mutta sittenkin voi iskeä mutaatio. Huh, kyllä perimän muokkaaminen on vaikeaa.. :o
-
Huh, kyllä perimän muokkaaminen on vaikeaa.. :o
No tuosta ei tarvi olla huolissaan. Tai sit teillä on jotkut aivan muunlaiset jalostuskeinot käytössä. ??? ;D
-
Tästähän voidaan vääntää, vaikka maailman tappiin. Mutta tosiasia on, että sitä mitä mittaat voit parantaa. Se miten ja kuinka usein sen tekee on itsestä ja tarpeesta kiinni. Mutta se, miten sinä käytät niitä tietoja, on se kysymyksen oleellisin asia. Jos ne jää sinne kirjanpidon suuntaan lukematta, on homma hukkaan heitetty. Mutta jos sinä toimit tietojen pohjalta, hankit lisää tietoa ja suunnittelet työtäsi sen pohjalta. Niin se johtaa tulokseen.
On aivan turhaa selitellä vain ja ainoastaan tarkkailun pohjalta tulevan tiedon olevan oikeaa ja absoluuttista, koska siellä on se muuttuva tekijä eli ihminen. Olen nähnyt tuloksia viilattavan konstilla jos toisellakin, tahattomasti ja tarkoituksella. Luottamus on hiukkasen kärsinyt.
Periaatteessa Suomessakin suurin osa tiloista on käyttänyt jo vuosikymmeniä siemennyssonneja, niin miksi jokaisessa navetassa ei ole samanlainen karja? Tuotostasojenhan pitäisi olla samansuuntainen koska perimä on melkein sama. Näin ei vain ole, ja tässä iskee ne ympäristötekijät, mitkä vaikuttavat myös sonnien arvosteluihin, vaikka minkälaisia muuttujien poistokertoimia käytettäisiin. Genomiarvostelut tuovat tähän sitä tieteellistä pohjaa.
Loppujen lopuksi jalostussuunnittelu on vielä tänäpäivänä samanlaista kuin lottoarvonta, tuurilla ja vähän taidollakin. Sitten kun meillä on geenikartat kummastakin lehmästä ja sonnista, homma muuttuu tieteeksi. Mutta sittenkin voi iskeä mutaatio. Huh, kyllä perimän muokkaaminen on vaikeaa.. :o
Kyllä se niin on että kun olen katsellut noiden lähiaikoina tarkkailuun liittyneiden tuotostasoja pitkään mukana olleisiin siellä on ero kuin yöllä ja päivällä 3-4000 tuhanteen kilonn vuosituotokset keskimääräisestä jäljessä ja parhaimpiin vieläkin enempi,vaikka ovat käyttäneet samaa sonniainesta jalostuksessa,se tieto puuttuu.
-
Meillä tarkkailu lopetettiin uskoontulon myötä (lue, naatiaisia enemmistö navetassa). Siihen asti olin mitannut ja tuskaillut. Nyt sitten olen päättänyt katsoa, onko Suomessa tosiaan kaiken tultava proagrian kautta. Seuraan maitomääriä jatkuvasti, soluttajia lettupannulla, laskeskelen vuosituotoksia, ja kustannustehokkuutta. Ja olenkin huomannut sen hyötysuhteen lehmäkohtaisesti aika tärkeäksi asiaksi. Olen sellainen vastarannan kiiski. Eilen meillä kävi eläinlääkäri nasevakäynnillä ja ruokintaa siinä ruodittiin. Olin valmistautunut tiukkaan vääntöön, mutta olikin yllättäen kanssani samaa mieltä, sonta ja maito ratkaisee.
Laskemiset käyvät tehokkaasta aivojumpasta ja muutenkin olen vielä miettivällä kannalla. Antaako tarkkailu niin suuren lisähyödyn, kun se tuo myös lisää työtä ja eläimiä ei vielä ole niin paljon, että jalostuseläinkauppaa tarvitsisi käydä.
Eikö alkuperäisrotujenkasvatustuki vaadi tarkkailuun kuulumisen,alkuaikoina ainakin oli näin.
-
Meillä tarkkailu lopetettiin uskoontulon myötä (lue, naatiaisia enemmistö navetassa). Siihen asti olin mitannut ja tuskaillut. Nyt sitten olen päättänyt katsoa, onko Suomessa tosiaan kaiken tultava proagrian kautta. Seuraan maitomääriä jatkuvasti, soluttajia lettupannulla, laskeskelen vuosituotoksia, ja kustannustehokkuutta. Ja olenkin huomannut sen hyötysuhteen lehmäkohtaisesti aika tärkeäksi asiaksi. Olen sellainen vastarannan kiiski. Eilen meillä kävi eläinlääkäri nasevakäynnillä ja ruokintaa siinä ruodittiin. Olin valmistautunut tiukkaan vääntöön, mutta olikin yllättäen kanssani samaa mieltä, sonta ja maito ratkaisee.
Laskemiset käyvät tehokkaasta aivojumpasta ja muutenkin olen vielä miettivällä kannalla. Antaako tarkkailu niin suuren lisähyödyn, kun se tuo myös lisää työtä ja eläimiä ei vielä ole niin paljon, että jalostuseläinkauppaa tarvitsisi käydä.
Eikö alkuperäisrotujenkasvatustuki vaadi tarkkailuun kuulumisen,alkuaikoina ainakin oli näin.
Ei vaadita. Kymmenen vuotta sitten alkoi tuet juosta. Tuotostarkkailu ei ole ollut vaatimuslistalla. Mutta eläimillä oli alkuun oltava selvitys alkuperästä, sai kun esitti dokumentit. Sitten tuli vaatimus kantakirjaamisesta. Elikkäs loppuaikoina meillä oli se kuuluisa kantakirjakarja. Muistan ajan, kun jalostuseläimiä myytiin tällä kantakirja maininnalla. Nyt olisi kyllä tullut melkoinen takapakki jalostukseen, kun sitä olisi uskonut. ;D
Tässä kantakirjaamisessa ja polveutumistodistuksessa on se järki, että näkee ne suvut neljän polven taa. Tätä kaipailen usein myös muiden rotujen kauppaa. Monesti eläimiä ostaessa joutuu miettimään, ostanko sitä perimää vai myyjätilan ympäristötekijöitä. ::)
-
Meillä on vanhan keski-pohjan jalostuksen toisiksi kauimmin tarkkailussa ollut tila, eli ennen sotaa jo oltu tarkkailussa. Parhaimpana asiana mikäkin pidän noita erilaisia raportteja jotka saa suoraan koneelta ulos, kun navetassa on myös vierasta työvoimaa arvostaa näitä siemennettyjen ja siementämättömien selkeitä huomiolistoja. Myös erilaiset ruokintaan ja pitoisuuksiin liittyvät raportit myös ovat aina kiinnostavaa luettavaa.
Toki tarkkailu ei ole ainoa tekijä tuotoksen ja terveyden rakentamiseen, kuten meilläkin on hyvä varoittava esimerkki. Vanhaa pariskuntaa ei enää napannut karjan kanssa pelaaminen joten vanhalla säilörehulla ja omalla viljalla ilman mitään ostorehuja oli tilanne vuotta ennen minun aloitusta 6700kg keskituotos. Vuoden päästä oltiin jo lähes 8tn ja nyt 7v myöhemmin yli 9tn johon olen aika tyytyväinen varsin kotoisella rehustuksella. Vanha totuus mikä aiemmissakin kommenteissa on tullut, mitä mittaat sitä voit parantaa!
-
Näitä tarkkailun tasoja on näköjään niin monenlaisia. Itseäni hiertää eniten tuo pullotus ja siihen liittyvä työ ja rahastus. Epäilen että niitä tietoja ei oikeasti kukaan hyödynnä kunnolla. Maitomäärät annan koneelta mielihyvin kirjattavaksi kun ne tulee koneelle kuin itsestään. Nämä kertoo paljon karjasta koska niistä voi katsoa karjakohtainen keskiarvo ja sen mukaan verrata eläimiä. Huijauksen mahdollisuus on myös ainakin robottilypsyssä pieni kun skaalan unohtaa ja vertailee eläimiä vaan keskenään. Samoiten osaan arvostaa ihmisiä jotka tulevat navettaan neuvomaan tekemisiä. Näistä mitä realistisemmaksi koen neuvot sen parempi. Eli uskottavin neuvo on että me tehdään näin ja toiseksi uskottavin että heillä tehdään näin. Sitten kun opetetaan opittua niin voidaan olla tilanteessa että toteutus ei ole realistista.
tähän eläinten jalostukseen niin robo lypsäjänä tilanne on hieman eri kun pystyisi tarjoamaan paljon dataa eläimistä ja meillä jopa niiden selviämisestä tietyistä vajauksista vaikkakin valkuais ja rasva arvot puuttuu.
-
Meillä tarkkailu lopetettiin uskoontulon myötä (lue, naatiaisia enemmistö navetassa). Siihen asti olin mitannut ja tuskaillut. Nyt sitten olen päättänyt katsoa, onko Suomessa tosiaan kaiken tultava proagrian kautta. Seuraan maitomääriä jatkuvasti, soluttajia lettupannulla, laskeskelen vuosituotoksia, ja kustannustehokkuutta. Ja olenkin huomannut sen hyötysuhteen lehmäkohtaisesti aika tärkeäksi asiaksi. Olen sellainen vastarannan kiiski. Eilen meillä kävi eläinlääkäri nasevakäynnillä ja ruokintaa siinä ruodittiin. Olin valmistautunut tiukkaan vääntöön, mutta olikin yllättäen kanssani samaa mieltä, sonta ja maito ratkaisee.
Laskemiset käyvät tehokkaasta aivojumpasta ja muutenkin olen vielä miettivällä kannalla. Antaako tarkkailu niin suuren lisähyödyn, kun se tuo myös lisää työtä ja eläimiä ei vielä ole niin paljon, että jalostuseläinkauppaa tarvitsisi käydä.
Eikö alkuperäisrotujenkasvatustuki vaadi tarkkailuun kuulumisen,alkuaikoina ainakin oli näin.
Ei vaadita. Kymmenen vuotta sitten alkoi tuet juosta. Tuotostarkkailu ei ole ollut vaatimuslistalla. Mutta eläimillä oli alkuun oltava selvitys alkuperästä, sai kun esitti dokumentit. Sitten tuli vaatimus kantakirjaamisesta. Elikkäs loppuaikoina meillä oli se kuuluisa kantakirjakarja. Muistan ajan, kun jalostuseläimiä myytiin tällä kantakirja maininnalla. Nyt olisi kyllä tullut melkoinen takapakki jalostukseen, kun sitä olisi uskonut. ;D
Tässä kantakirjaamisessa ja polveutumistodistuksessa on se järki, että näkee ne suvut neljän polven taa. Tätä kaipailen usein myös muiden rotujen kauppaa. Monesti eläimiä ostaessa joutuu miettimään, ostanko sitä perimää vai myyjätilan ympäristötekijöitä. ::)
Karjantarkkailuun kuuluva tila saa lehmähistorian niin kaukaa taaksepäin kun haluaa.Myös karjaan ostetuista eläimistä.Sitä en oikein tajua mitä tarkoitat ympäristötekijöillä,tai siis lienee sitä että kunnon hoidolla ja ruokinnalla saadaan samasta eläimestä hyvä ja hälläväliä tyylillä pilataan hyväkin lehmä.
Meillä ruokinnan suunnittelu ja jalostussuunnitelma tehdään itse,koska parhaiten tunnetaan lehmäaines,ulkopuolinen neuvonta tukee omia päätöksiä.
-
On ehkä väärin sanoa, että eläimiä hoidettaisiin hälläväliätyylillä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa juuri tuotostasoon. Lehmä mikä parressa pääsee huippuunsa, voi pihatossa olla suuri pettymys ja päinvastoin, vaikka odotusarvo olisikin korkea. Ja on tiloja, missä tuotoksia viilataan ylöspäin juurikin hiehokauppaa silmällä pitäen.
Meillä joutuu ottamaan huomioon sellaistakin, mitä varmasti monikaan ei tule edes ajatelleeksi. Kuten pakkasen vaikutuksen tuotosvaihteluun. Holsteinilla on aika suuriakin muutoksia, kun sää kylmenee ja päinvastoin, kun sää lämpenee vauhdilla, niin notkahdus tulee. Se kyllä korjaantuu muutamassa päivässä, mutta kiusaa kuitenkin. Elikkä talvella en eläimiä osta, ja hieho, mikä on suurinpiirtein lakanoilla kasvatettu ei tule meille.
Nyt olemme päätyneet kokeilemaan muutamaan risteysvaihtoehtoa, ja ihan on keskusteltu faban hedelmällisyysneuvojan kanssa pitkä tovi, kun näitä on mietitty. Että tällä saataisiin paremmin säänkestävä lehmä.
Nyt kun tässä on ruodittu näitä konsulentteja, mitä maatiloillakin moneeen asiaan on tyrkyllä, mielestäni sellainen on aina paikallaan, joka haastaa tilan miettimään toimintatapojaan ja käytäntöjä. Nyt oli ihan mielenkiintoinen, kun terveydenhoitokäynnin tekikin aivan erilaista taustaa omaava eläinlääkäri. Jäi paljon mietittävää.
Niin tuo lehmähistoria. Aika harvoin sitä esitellään loppujen lopuksi, syyt voi olla moninaiset, mutta eiköhän päälimmäisenä tietysti se,että sieltä voi löytyä syitä siihen, miksi juuri nämä hiehot ovat myyntiin joutuneet. Kukaanhan ei parastaan myy.
-
ja eikös kehitteillä ole tutkimusmenetelmä, jolla näytteistä voidaan todeta lehmän tiineys?
Tuo tulee keväällä käyttöön Saksassa ja Itävallassa. Saksassa hinnaksi tulee 5 € pohjahinta ja 4,5 € per näyte. Laitan linkin englanniksi (IDEXX milk pregnancy test maidosta - vastaava "bovine" otetaan verestä)
http://www.idexx.co.uk/html/en_gb/livestock-poultry/ruminant/lpd-bovine-pregnancy-test.html
Tuossa Saksan uutinen http://www.landwirt.com/Neuer-PRO-KUH-Traechtigkeitstest-aus-Milch,,14379,,Bericht.html
-
On ehkä väärin sanoa, että eläimiä hoidettaisiin hälläväliätyylillä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa juuri tuotostasoon. Lehmä mikä parressa pääsee huippuunsa, voi pihatossa olla suuri pettymys ja päinvastoin, vaikka odotusarvo olisikin korkea. Ja on tiloja, missä tuotoksia viilataan ylöspäin juurikin hiehokauppaa silmällä pitäen.
Meillä joutuu ottamaan huomioon sellaistakin, mitä varmasti monikaan ei tule edes ajatelleeksi. Kuten pakkasen vaikutuksen tuotosvaihteluun. Holsteinilla on aika suuriakin muutoksia, kun sää kylmenee ja päinvastoin, kun sää lämpenee vauhdilla, niin notkahdus tulee. Se kyllä korjaantuu muutamassa päivässä, mutta kiusaa kuitenkin. Elikkä talvella en eläimiä osta, ja hieho, mikä on suurinpiirtein lakanoilla kasvatettu ei tule meille.
Nyt olemme päätyneet kokeilemaan muutamaan risteysvaihtoehtoa, ja ihan on keskusteltu faban hedelmällisyysneuvojan kanssa pitkä tovi, kun näitä on mietitty. Että tällä saataisiin paremmin säänkestävä lehmä.
Nyt kun tässä on ruodittu näitä konsulentteja, mitä maatiloillakin moneeen asiaan on tyrkyllä, mielestäni sellainen on aina paikallaan, joka haastaa tilan miettimään toimintatapojaan ja käytäntöjä. Nyt oli ihan mielenkiintoinen, kun terveydenhoitokäynnin tekikin aivan erilaista taustaa omaava eläinlääkäri. Jäi paljon mietittävää.
Niin tuo lehmähistoria. Aika harvoin sitä esitellään loppujen lopuksi, syyt voi olla moninaiset, mutta eiköhän päälimmäisenä tietysti se,että sieltä voi löytyä syitä siihen, miksi juuri nämä hiehot ovat myyntiin joutuneet. Kukaanhan ei parastaan myy.
Lehmähistoria kertoo sukupolvien ketjun ja siitä on itselle paljonkin hyötyä,ja tietysti kun myyntieläimen sukutaustaa haetaan se löytyy sieltä,se millä perusteella eläin myydään on aina ostajan ja myyjän välinen asia.Tämän sukutaustan nyt halusin yhtena argumenttina tarkkailusta tuoda esille.Karjanjalostus on pitkäjänteistä työtä siitä ei äkkiä tuloksia tule mutta palkitsee kun asiaan perehtyy ja käyttää siihen tarkoitettuja apuvälineitä joita on tarjolla.Mikään viiden vuoden suunnitelma ei vielä tuloksia takaa.Toki se maksaa neuvonta ja palvelut,jalostuseläinkaupassa se tulee sitten monin verroin takaisin.Esimerkkinä voin mainita että jatkuvasti on tilauksessa jos ylimääräistä hiehoa on myynnissä,ja hintataso on sitten melkoinen.1200€ alaraja alv 0
-
Karjanjalostusta ei pysty harjoittamaan ilman tuotostarkkailuun kuulumista johon kuuluu myös solutiedot ym.
Jo pitkään Faba on ohjeistanut että nuorsonnit ovat vain tuotostarkkailutiloille, jos niitä käytetään ei-tarkkailutiloilla niin mitään dataa ei niistä saada koskaan eikä luotettavia jälkeläisarvosteluja saada. Eli jos seminologi myy nuorsonnin siementä ei-tarkkailutilalle niin menettelee väärin.
-
Toki se maksaa neuvonta ja palvelut,jalostuseläinkaupassa se tulee sitten monin verroin takaisin.Esimerkkinä voin mainita että jatkuvasti on tilauksessa jos ylimääräistä hiehoa on myynnissä,ja hintataso on sitten melkoinen.1200€ alaraja alv 0
Eihän tuolla hintaa hiehoa kohti sitä tappiota tulekkaan kuin reilu tonni. Itte en oo laskenut, mutta jotain pro agrian laskelmia salaa oon vilaassu :) Tosin tuolla 1200 + Alv mäkin olen hiehoja myinyt, siis tarkkailuun kuulumattomana. Tosin ne on voinut olla vaikka tilan parhaita, mutta mistäs mä olisin sen tiennyt :(
-
Joka kerta neuvojan käynnin jälkeen mietitään mitä hyötyä tästä nyt sitten oli. No, käynnit on nyt minimissä ja itse tallennetaan tiedot. Ammu on kovassa käytössä-joka päivä. Raporttejakin tulee seurailtua aktiivisesti, joten siinä mielessä on mielekästä kuulua tarkkailuun.
Jalostuksen kannalta en näe karjantarkkailun olevan meillä oleellinen asia. Oma sonni astuu hiehot, joten siinä mennään aina vähän taaksepäin. Jasua tehdessä valitaan sonnit meidän mielipiteiden mukaan, no ehkä välillä katsotaan jotain tuloksiakin, mutta pääpiirteissään tunnetaan otukset ja sen mukaan mennään.
-
Joka kerta neuvojan käynnin jälkeen mietitään mitä hyötyä tästä nyt sitten oli. No, käynnit on nyt minimissä ja itse tallennetaan tiedot. Ammu on kovassa käytössä-joka päivä. Raporttejakin tulee seurailtua aktiivisesti, joten siinä mielessä on mielekästä kuulua tarkkailuun.
Jalostuksen kannalta en näe karjantarkkailun olevan meillä oleellinen asia. Oma sonni astuu hiehot, joten siinä mennään aina vähän taaksepäin. Jasua tehdessä valitaan sonnit meidän mielipiteiden mukaan, no ehkä välillä katsotaan jotain tuloksiakin, mutta pääpiirteissään tunnetaan otukset ja sen mukaan mennään.
Tätä harrastetaan muutamilla tiloilla, enkä voisi omalle kohdalle moista kuvitellakkaan. Sonni olisi kyllä joskus tarpeellinen ongelmatapauksien tiineyttämisessä, mutta vain näissä tapauksissa.
-
No, jalostuksessa on keskitytty utarerakenteeseen ja hiehojen sonni on valittu sen mukaan. Ei mikään perämettän poika, on ihan genomitestattukin :)
Ja tällä hetkellä parhaiten lypsää jalostusarvoltaan huonoimmat lehmät-siis kokonaisjalostusarvoltaan... Että ei harrasteta sen puolesta hirveesti jalostusta, kun maitolitroista tulee tässä Suomen maassa ne eurot.
-
No, jalostuksessa on keskitytty utarerakenteeseen ja hiehojen sonni on valittu sen mukaan. Ei mikään perämettän poika, on ihan genomitestattukin :)
Ja tällä hetkellä parhaiten lypsää jalostusarvoltaan huonoimmat lehmät-siis kokonaisjalostusarvoltaan... Että ei harrasteta sen puolesta hirveesti jalostusta, kun maitolitroista tulee tässä Suomen maassa ne eurot.
No tietysti... mutta tuohan johtuu siitä, että nuo indeksiltään huonoimmat ovat myös karjan vanhimat :D
Jos sä haluat olla ihan ytimessä, niin vertailet lehmiesi 1. kausien maitomääriä keskenään 8)
-
Ihan ytimessä, yliopistotasolla joskus jalostusta opiskelleena ;) Jostain kumman syystä ensikot lypsää parhaiten, sitten hiipuu ja lypsävät taas 4. tuotoskaudella.. Jaa, noita jalostusarvoja sen kummemmin kattonut. Sen vaan oon huomannut, ettei ne en jalostusarvon mukaan ainakaan meillä jaotu mitenkään. Mutta onhan noita...kateltavia ja lypsettäviä.
-
Nauta lehdessä oli kolumni tältä superjalostajalta, tästä hiehojen lypsättämisestä. Tässä nyt on kaksi koulukuntaa, eli ne jotka poi`ittavat hiehot nuorempina noin kaksivuotiaina ja ne jotka poi´ittavat hiehot melkein kolme vuotiaina.
Tämä nyt tuntui kuuluvan tuohon vanhempana poi`ittavaan ryhmään ja perusteli sitä paremmin lypsävillä ensikoilla.
Minulla on ollut käytössä nyt parikymmentä vuotta oma filosofia ja olen siitä kuullut paljon negatiivista, mutta itse olen ollut elinikäistuotoksiin tyytyväinen ja ennen kaikkea siihen elinikään. :D Minä laitan hiehot sonnille vuoden ikäisenä ja yleensä poikivat siinä kaksi vuotiaana. Keskimäärin lypsävät ensikkokautena sen 20-30 kiloa päivässä ja 305 päivän tuotos pyörii siellä 6000-7500 tienoilla. Seuraavan siemennyksen siirrän sinne kolmeen kuukauteen, eli annetaan rauhassa toipua poikimisesta ja mahdolliset repeämät ja muut parantua. Tulevat poikkeuksetta tiineiksi melko hyvin ja seuraava kausi on ollut tuottoisampi. Onhan siellä joukossa toki heikompiakin, mutta en sen ensimmäisen kauden perusteella ole kovin herkästi sitä teurasautoa soitellut jos muuta vikaa ei ole ollut. Jos hieho nyt osottautuu todella heikoksi, niin sen sitten siemennytän kahden kuukauden kuluttua poikimisesta ja sitten panen umpeen, kun rupeaa oikein pahasti tippaliisa hermostuttamaan. Jos tilanne ei kohennu poikimalla, sitten kyllä kirves heilahtaa.
Säälihän on sairautta, mutta harmittaa se, kun on hiehon saanut lehmäksi ja sitten sieltä herahtaa se viisikiloa hikisen painimatsin jälkeen. Onneksi nämä ovat harvinaisia poikkeuksia, ettei aivan mene koko touhu hituralleen.
Olihan siinä juttu siitä lehmän koostakin. Sen perusteella nuoren isännän filosofia sai taas kannatusta. Eihän se lehmä koolla lypsä, vaan utareella. Ja hyötysuhde on pienellä parempi. ::)
-
Nuo Navettapiian filosofiat ovat kieltämättä kyseenalaisia. Jokainen tekee kuitenkin niin kuin käytännössä näkee että mikä systeemi toimii ja mikä ei. Mutta jos jossakin systeemissä on sudenkuoppa niin on pysyttävä myös tekemään korjausliikkeitä.
Mielestäni hiehossa (eli geeneissä) ja sen vasikka- sekä kasvatusajassa on jotain pielessä jos se ei tasaseen lypsä yli 25 kiloa ensimmäinen puoli vuotta ja mielummin pitempään. Tarkoitan nyt näitä valtarotuja, suomenkarjan kohdalla tyydytään toki alempiin tuotoksiin. Kun hieho on tarpeeksi kypsä ja kookas niin se jaksaa sekä lypsää että tiinehtyä. Mikäli hieho poijitetaan niin nuorena tai keskenkasvuisena että sillä menee kasvuun ja maitoon koko energia niin sellaiset jäävät helposti kokonaan tyhjäksi tai sitten hedelmällisyys pelaa mutta maitoa ei heru.
Hiehoa kannattaa kasvattaa niin että se on ensikkona niin valmis että se kestää tuotoksen niin elimistönsä kuin rakenteensakin puolesta. Tässä jalostuksellakin on osuutta asiaan, mutta erityisesti vasikan juotolla ja hiehon oikealla ruokinnalla.
Mitä tähän Nauta-lehden "superjalostajan" juttuun, niin hänen näkemyksensä toimii parhaiten holsteinin kohdalla. Se vaatii kyllä tuotosjalostuksen lisäksi muutakin että koko ikäluokka siirtyy seuraavallekin kaudelle jos vaaditaan 10-tonnia ensikkotuotoksena.
En kyllä usko että kukaan oikeesti tavoittelee heikkoja ensikkotuotoksia. Mielestäni tavoite pitäisi olla niin että koko ikäluokan keskiarvo pitäisi olla yli 8000 kiloa ja tämän lisäksi jokainen on tiineenä ja menossa toiselle kaudelleen. Mikäli ensikko-ikäluokan keskituotos on 10-tonnia ja vain 50-60% ovat jatkamassa seuraavalle kaudelle niin siinä voidaan miettiä kumpi on kannattavampaa?